Albaniaa on kovasti kehuttu viime aikoina niin lehdissä kuin blogeissa. Kun sopivat lennot löytyivät Korfulle, päätin että nyt olisi sopiva tilaisuus nähdä Albaniaakin. Maa tarjosi hienoja rantoja, halpoja hintoja, rumia taloja, UNESCON raunioita ja oudon kielen, jota oli vaikea oppia.
Tänä syksynä Kreikan kiertomatkani alkoi menemällä heti suorilta käsin vieraisiin. Tuskin oli Kreikan maaperälle päästy, kun jo rynnättiin eteenpäin, Albaniaan. Kohteeksi valikoitui Ksamilin lomakylä suoraan Korfua vastapäätä, koska sen rannat näyttivät täydellisiltä parin päivän rantalötköttelyyn.
Rentoon rantalomailuun Ksamil sopiikin mainiosti. Rannat ovat vaaleaa, hienoa hiekkaa ja tuovat paikoin mieleen paljon eksoottisemmat maisemat, vaikkapa Karibialla. Vesi ei ole niin kirkasta kuin esim. Kroatiassa tai edes vastapäätä olevalla Korfulla. Kuulimme hotellistamme, että usein aamupäivä on tyyni ja vesi kirkasta, kun taas iltapäivällä tuuli nousee ja aallot sekoittavat hiekan veteen.
Muistan yhä, kuinka muutama vuosi sitten näin kuvan Ksamilin rannoista Lonely Planetin lehdessä. Vesi kimmelsi kirkkaana ja hiljainen poukama vaikutti melkein täydelliseltä. Ksamilin rantaviiva muodostuukin pienistä poukamista, mutta nyt ne ovat täynnä aurinkovarjoja ja suurin osa rannoista kuuluu hotelleille tai yksityisille rantaklubeille. Yleinen rantakin on toki olemassa. Varmasti erilaisia aktiviteetteja olisi ollut tarjolla, mutta meille riitti pelkkä rannalla olo Butrintin retken lisäksi.
Kauneus on katsojan silmissä – minä sitä en löytänyt
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Ksamil ei ole kaunis paikka. Minua tällaiset pelkästään turismia varten rakennetut kohteet eivät viehätä. Niistä puuttuu aitous ja kylämäinen ilmapiiri, joka tekee lomakohteesta mieluisan. En myöskään pidä siitä, että kaduilla kävellään perse T-paidan alta vilkkuen tai kaljamaha paljaana.
Suomessa matkaa suunnitellessa yritin löytää netistä kuvia miltä itse Ksamilin kaupunki näyttää. Niitä oli hyvin vähän. Lähes kaikki kuvat olivat rannoilta, turkoosista merestä. Koska kerrostaloilla kuorrutetusta neukkuhenkisestä naapurikaupunki Sarandasta oli kuvia yllin kyllin, päädyimme Ksamiliin, koska ajattelin sen olevan viihtyisämpi. No, ehkä se sitä oli, mutta jotenkin apean nuutunut tunnelma siellä hotellien keskellä oli.
Ksamilin kaduilla oli vieri vieressä melko uusiakin hotelleja ja huoneistoja. Erivärisiä ja erimallisia taloja oli ripoteltu vierekkäin, ilman mitään yhtenäistä linjaa. Esteetikon silmissä kaikki se mauttomuus oli vähän liikaa. Joku toinen ei varmaan olisi ollut moksiskaan. Kroatiassa ja Kuubassa olen törmännyt samanlaiseen tyyliin. Yritetään niin hemmetisti tehdä jotain koristeellista ja näyttävää, jolloin lopputulos on ihan kamalaa kitchiä. Myös keskeneräisiä rakennuksia, vailla mitään rakennustoimintaa, oli melko paljon. Eivät ne varsinaisesti katukuvaa kaunista.
Butrint on passeli retkikohde
Yksi syy siihen miksi valitsimme juuri Ksamilin lomakohteeksi, oli Butrintin läheisyys. Paikallisbussilla sinne hurautti kymmenessä minuutissa ja matka maksoi 50 lekeä. Butrint on Albanian suosituin kulttuurihistoriallinen nähtävyys ja UNESCO:n maailmanperintökohde. Tällä arkeologisella alueella on rakennuksia ja raunioita niin hellenistiseltä, roomalaiselta, bysanttilaiselta kuin venetsialaiselta aikakaudelta. Myös ottomaanit ovat alueella asuneet kaikkien muiden jälkeen. Nyt alueella pörräävät turistit ja heitä riittää. Mene siis joko mahdollisimman aikaisin tai myöhään iltapäivällä.
Butrint sijaitsee pyöreällä niemellä vehreällä, puistomaisella alueella, jossa on helppo löytää varjoinen paikka kuumana päivänä. Vettä pitää muistaa varata reilusti mukaan, sillä alueella saa helposti kulumaan pari tuntia. Me menimme heti aamupäivästä, mutta silti alueella oli jo suuria ryhmiä, jotka täyttivät melko kapeat kulkuväylät nopeasti. Päätimme siksi lähteä kiertämään aluetta ”väärin päin” eli aloitimmme ohjekartan viimeisistä numeroista. Huomasimme kuitenkin, että ylhäältä kukkulan päältä ei löytynytkään toista reittiä alas, joten jouduimme palaamaan samoja venetsialaisen linnoituksen viereisiä portaita alas. Linnoitukselta avautuivat hienot näkymät kohti merta ja vaikka portaita joutui kiipeämään, oli reitti mukavan varjoisa.
Linnoituksen lisäksi Butrintissa kannattaa käydä katsomassa pari muuta tärppikohdetta: amfiteatteri ja kirkon rauniot. Roomalainen amfiteatteri on kaunis ja hyvin säilynyt eikä sinne ole pitkä matka portilta. Rauniokirkko eli Great Basilica sijaitsee kauimpana, mutta on mielestäni silti käymisen arvoinen. Vaikka kirkko on niemen toisessa päässä, ei matka tunnu pitkältä, kun reitin varrella on muutakin katsottavaa. Takaisin voi kävellä toista kautta, jolloin näkee roomalaisen palatsin rauniot. Butrint oli minulle koko Albanian loman kohokohta.
Miten Ksamiliin pääsee?
Helpoin reitti eteläiseen Albaniaan on lentää Ksamilia vastapäätä olevalle Korfun saarelle, Kreikkaan. Koko matkamme alkoi muotoutumaan siitä, että löysin 35 euroa maksavan yhdensuuntaisen TUI:n lennon Korfulle. Lento saapui Korfulle vasta vähän ennen puolta yötä, eikä paikallisbusseja keskustaan enää mennyt. Taksi maksoi 15 euroa. Yövyimme hotelli Atlantiksessa vain ja ainoastaan sen sijainnin vuoksi, koska siitä oli kävelymatka aamulla lähtevään laivaan. Hotelli ei ollut häävi, mutta kyllä siinä yhden yön jotenkuten nukkui.
Kantosiipialus Korfulta Sarandaan kesti luvattua puolta tuntia kauemmin ja lähti myöhässä. Liput olimme ostaneet etukäteen netistä Finikas Linesin sivuilta hintaan 19e/hlö/meno. En ollut aiemmin ollut kantosiipialuksen kyydissä ja tämä kyseinen Finikas Linesin kottero oli jo aika kulahtanut ja ikävän ahdas. Perillä Sarandassa Ksamilin bussipysäkki löytyi terminaalirakennukselta oikealle vievän mäen alta. Bussimatka Ksamiliin taittui varsin siistillä, entisellä saksalaisella bussilla ja kesti puolisen tuntia, hinta 100 lekeä.
Mitkä fiilikset jäi Albaniasta?
Osasin jo etukäteen odottaa, että Albania ei tule olemaan minulle Kreikan veroinen lomakohde. Vaikka lähdin matkaan avoimin mielin, niin kyllä rakennuskannan rumuus silti lannisti tunnelmia. Jos tykkää vanhoista taloista ja rähjäromantiikasta, ei Ksamil ja Saranda niitä tarjoa.
Alle kolmen päivän piipahduksella ei saa tietysti kuin pintaraapaisun maasta ja sen ihmisistä. Albanialaiset olivat ystävällisiä ja hotellissamme hyvin auttavaisia, mutta kyllä silkkaan huijaamiseenkin kaduilla törmättiin. Kummallekin osunut ripuli verotti voimia ja fiiliksiä. Ruoka oli ihan hyvää, mutta gourmee-elämyksiä ei kohdalle osunut, vaikka söimme yhdessä Ksamilin kehutuimmista ravintoloista. Hinnat olivat edullisia niin ruuan kuin majoituksen suhteen. Albania oli mielenkiintoinen, uusi tuttavuus ja käymisen arvoinen paikka, mutta ei lempimaani Kreikan veroinen. Parin päivän jälkeen olin iloinen, että jatkoimme matkaamme Korfulle.
Vastaa