Andalusian puebloes blancos eli valkoiset kylät ovat kuuluisia kukkuloiden päälle rakennettuja, historiaa henkiviä kyliä. Lukuisten eri kylien joukosta valitsin kaksi: Arcos de la Fronteran ja Vejer de la Fronteran. Tuttavallisemmin kummastakin käytetään lyhennettyä muotoa, Arcos ja Vejer. Mikä kylissä oli parasta? Miten ne poikkesivat toisistaan? Kumpi oli kauniimpi?
Hellivä auringonpaiste ja parinkymmenen lämpötila vaihtuivat pilvisiin, jopa sateisiin maisemiin, kun viime keväänä jatkoin matkaani Cordobaa etelämmäs, Andalusian valkoisiin kyliin. Huhtikuun lämpötila keikkui hädin tuskin kymmenessä asteessa ja Rondassa, jossa pysähdyin muutamaksi tunniksi bussin vaihtamisen vuoksi, sadekuurot ja navakka tuuli pakottivat kaivamaan sateenvarjon, pipon ja sormikkaat esiin. Heippa vaan keväiset fiilikset! Rondaan en jäänyt sen pidemmäksi aikaa, kun se oli tuttu vuosien takaa ja ankea sää suorastaan ajoi minut pois tuosta kauniista kaupungista. Matkani jatkui kohti Arcos de la Fronteraa.
Bussimatkalla istuin nenä kiinni ikkunassa, kun vihreät kukkulat, valkoiset kylät ja sinivihreänä hehkuvat tekojärvet vilisivät ikkunasta ohi. Koko Andalusian kierrokseni hienoimmat maisemat osuivat Rondasta Arcosiin.
Upeiden maisemien ja pusujen Arcos de la Frontera
Arcos de la Frontera oli kaunis kylä, vaikka ennemmin kutsuisin tuota 30 000 asukkaan paikkaa pikkukaupungiksi kuin kyläksi. Mäet olivat jyrkkiä ja kujat kapeita, talot valkoisia ja hyvin hoidettuja. Rähjäromantiikka puuttui lähes kokonaan, samoin kukat katujen varsilta (ehkä viileän kevään vuoksi), mikä oli harmillista, sillä olisin kaivannut väriä liiankin valkoiseen ja puunattuun ympäristöön. Vain ravintoloiden edessä näkyi kukkaruukkuja. Huhtikuun alun sää vaihteli nopeasti, viidessä minuutissa täydestä auringonpaisteesta äkkinäiseen sadekuuroon. Aurinkolasit ja sateenvarjo vaihtuivat päivän mittaan tiuhaan.
Kaupunki sijaitsee korkean jyrkänteen reunalla, josta avautuvat upeat näkymät ympäröivälle maaseudulle. Cordoban jälkeen ihastuin eniten Arcosta ympäröivään vihreyteen, peltoihin, appelsiinipuuriveihin ja avariin näkymiin. Kaupungissa oli lukuisia näköalapaikkoja, joista suosituin lienee Mirador Plaza del Cabildo, aivan katedraalin takana. Tuuli tuiversi tukkaa ja näkymät alas laaksoon olivat hulppeat. Olin kuin maailman katolla.
Kaupungissa on oma pussauspaikkansa, kaari, jonka vieressä seinässä lukee besame en este arco eli ”suutele minua tämän kaaren alla”. Koska vastaan ei tullut ketään, ei prinssiä, ei sammakkoa, jäi pussailut sikseen ja jatkoin matkaani kaupungin alaosaan, jonne vei kivetty polku. Tykkäsin kovasti polulta avautuvista maalaismaisemista ja ihanan rauhallisesta tunnelmasta.
Vaahtokylpyjä ja onnellisuusruokaa
Majoituin Arcosissa ihanassa, vanhanajan Hotel Los Olivoksessa, jossa oli hyvä tunnelma ja kaunis näkymä parvekkeeltani kohti vihreinä kumpuilevia peltoja. Aamiainen oli runsas ja maittava ja kylpyamme todella tarpeen; iltaisin oli ihanaa lämmitellä kuumassa kylvyssä kun sää jatkui viileänä.
Hotelli oli nappivalinta ja sama tuuri kävi ravintolan suhteen. Bongasin heti alkuunsa punapöytäisen Taberna Jovenes Flamencos -ravintolan keskustaa kohti kävellessäni. Sinne päädyin kävelykierrokseni jälkeen syömään ja sain yhden elämäni parhaista annoksista: tuoretta tonnikalaa, salaattia, perunoita ja tuhtia punaviiniä, siis ehtaa onnellisuusruokaa. Myös palvelu oli hyvää ja espanjalaiseen tapaan mutkatonta.
Vejer de la Fronteran mystisyyttä etsimässä
Kun saavuin Vejeriin, taivas oli synkkien pilvien peitossa, näkyvyys oli surkea ja satoi. Tunnelma oli kaikkea muuta kuin korkealla. Majapaikkani sitä kuitenkin oli ja sieltä oli upea näköala kohti kaupunkia, kun sää seuraavana päivänä selkeni. Ikkunastani näkyvä niemekkeen muotoinen alue oli kaupungin vanhinta osaa. Sen kapeilla, kiemurtelevilla kujilla viihdyin hyvin. Silti tuntui, että jotain puuttui, ehkä ihmisiä, elämää, väriä tai jotain. Olin lukenut, että Vejerissä on helppoa tavoittaa kujien mystinen maurilaistunnelma, mutta minä en mitään sellaista havainnut. Jääkaappimagneetteja, eläkeläisiä ja pari kissaa eteeni tuli kyllä.
Plaza de Españan kauneudesta koirankakkakaduille
Vanhan kaupungin sydän, Plaza de España, oli selvästi niin turistien kuin kaupunkilaisten kohtauspaikka. Ihastuin aukion palmuihin, koristeelliseen suihkulähteeseen ja appelsiinipuihin. Aukion viereisestä tornista oli hienot näköalat kauas maaseudulle ja itse plazallekin. Vaikka Vejerkin oli hiljainen, siellä sentään oli pikkukauppoja, joissa myytiin laukkuja, vaatteita, korvakoruja, hattuja, koristelautasia ja muuta tilpehööriä.
Ympäröivät maaseutumaisemat olivat kauniit, mutta eivät ihan niin hienot kuin Arcosissa. Sen sijaan kukkia Vejerissä oli Arcosta enemmän. Asutus oli levittäytynyt useille kukkuloille, joista jokaiselle kiipesin. Vastaan tuli paikallisia kimeästi räksyttävine pikkukoirineen. Mäet olivat hyvin jyrkkiä ja koirankakan täplittämiä ja varsinkin alas päin mennessä kadun kaltevuus pelotti ilman liukumiinojakin. Pohjelihakset olivat illalla aivan jumissa.
Kumpi voittaa kauneuskisan?
Kummallakin kylällä oli omat hyvät puolensa. Vejerissä parasta oli vanhan kaupungin alue ja Plaza de España, kun taas Arcosin vetonaula oli kylää ympäröivät maisemat. Arcosissa löysin todella viihtyisän ravintolan, jossa edes yksin syöminen ei tuntunut ikävältä, Vejerissä kohdalleni osui vain tavanomaisia ruokapaikkoja. Kumpaankin paikkaan olisin kaivannut väriä ja paljon enemmän kukkia. Valkoiset talot ruskeine ovineen ja ikkunanpielineen olivat yksitoikkoisia pidemmän päälle. Se ihmetytti, olihan Cordobassakin taloissa väriä valkoisen vastaparina.
Kummassakin paikassa sää oli huhtikuuksi harvinaisen kylmä, lämpötila alle +15, jota kova tuuli ja kylmän kostea ilma sekä sadekuurot entisestään laskivat. Usein tummat pilvet roikkuivat valkoisen kylän yllä luoden dramaattisen vaikutelman. Onneksi sää vaihtui nopeasti ja aurinkokin näyttäytyi sinitaivaalla.
Kumpaa paikkaa sitten suosittelisin? Arcos sopii niille, joille kylää ympäröivä vihreä luonto on tärkeää ja Vejer niille, jotka haluavat kuljeskella kapeilla kujilla. Silti kummassakin paikassa näkee sekä kapeita kujia, että ympäröivää maaseutua. Mene itse ja valitse suosikkisi!
Vastaa