Cordobasta tulee ensimmäisenä mieleen kuuluisa Mezquitan moskeija, sitten valkoisten talojen reunustamat kujat ja rönsyilevät pelargoniat. Minulle Cordoba oli kuitenkin ennen kaikkea appelsiinien kaupunki. Niiden tuoksu leijaili ilmassa kaikkialla.
Viime keväänä lähdin Andalusiaan katsomaan millaisia ovat pueblos blancos, valkoiset kylät, mutta päädyinkin heti matkan alkajaisiksi Cordobaan. Onneksi! Huhtikuun alun sää oli Andalusiassa paikoin sateinen ja kylmä, mutta Cordobassa kevätaurinko helli minua. Aamulla aikaisin kevyttoppis, farkut ja kaulaliinakin oli tarpeen, mutta päivällä lämpötila nousi lähelle hellelukemia ja vaihdoin kesäisempää ylle. Keväinen, vihreydessä ja kukkien paljoudessa kylpevä, appelsiininkukilta tuoksuva kaupunki hurmasi minut täysin!
Mezquita on Cordoban must-kohde
En ole niinkään nähtävyyksien perään matkoillani, vaan tykkään kierrellä ja katsella ympärilleni. Cordobassa oli kuitenkin yksi nähtävyys, jonka aivan varmasti halusin nähdä, Unescon maailmanperintökohde Mezquita-moskeija.
Mezquita oli näyttävä rakennus jo mahtipontisen kokonsa vuoksi, mutta sisältä se oli, anteeksi nyt vain, melko yksitoikkoinen: pylväitä ja lisää pylväitä. Toki ihailin seinien maurilaista koristelua ja loputtomilta tuntuvia pylväsrivejä. Erikoisinta oli, että entisen moskeijan sisällä oli 1500-luvulla rakennettu katedraali. Hyödynsin aamun ilmaisen tunnin, (klo 8.30-9.30) joka riitti varsin hyvin paikkaan tutustumiseen. Samalla pääsin näkemään koomisen aikakausien kohtaamisen, kun lakaisukone huristeli satoja vuosia vanhoja lattioita pyyhkien.
Itse moskeijaa enemmän tykkäsin Mezquitan sisäpihasta, jonne on koko päivän ilmainen sisäänpääsy. Kävin siellä kahtena päivänä ihastelemassa paikan rauhallisuutta, sypressejä, appelsiinipuita ja niiden maahan varisseita valkoisia kukkia. Moni paikallinenkin tuntui hakeutuvan hetkeksi puiston suojaan lehteä selaamaan.
Kapeiden kujien, paikallistunnelman, kukkien ja vihreyden lumoissa
Päämäärättömään kiertelyyn sopi parhaiten kaupungin kapeimmat ja vanhimmat kujat Mezquitan ympärillä. Siksi valitsin majapaikan Juderiasta, entisestä juutalaiskorttelista, Cordoban vanhimmasta osasta, joka oli suurimmalta osin kapeita kävelykatuja. Rakastin sitä tunnetta, kun heti ovesta astuessa olin keskellä kauniita, vanhoja katuja, joilla valtavat pelargoniat rönsyilivät värikkäistä ruukuistaan. Valkoisten talojen ovenkarmit ja ikkunanpielet oli maalattu keltaisella tai sinisellä ja takorautaiset parvekkeen kaiteet oli taidokkaasti koristeltu.
Alue oli tietenkin turistien suosiossa, mutta se oli silti varsin viehättävä, ainakin huhtikuun alussa, kun sesonki ei ollut vielä alkanut. Tyylikkäitä kauppoja oli joka kulmassa ja se sai jopa minut löysäämään kukkaron nyörejä, yleensähän en ostele joutavaa. Andalusian sinikuvioiset tuliaiset ovat nyt kotona käytössä lähes päivittäin.
Kun kävelin kauemmas turistialueilta, eli Mezquitan tuntumasta kohti ostoskatu Conde de Condemaria ja Plaza Tendillasta, pääsin lähemmäs paikallistunnelmaa. Siellä vastaan tuli kaupungin koko kirjo: nuoria pareja luontevasti sylikkäin puistonpenkillä, matalaäänisiä naisia, äänekkäitä lapsia värikkäissä vaatteissaan, hyvin tyypillisen espanjalaisia, pyyleviä herroja, vapaina kulkevia koiria ja tyylikkäästi pukeutuneita vanhempia pariskuntia kävelykeppeineen käskynkkää kävellen. Katujen varsilla oli pieniä tapasbaareja ja viehättäviä, vanhanaikaisia kauppoja, joissa miesten kauluspaidat ja solmiot oli kauniisti esillä näyteikkunoissa. Niin ihanan espanjalaista!
Juderian lähellä sijaitsi myös Alcazar de los Reyes Cristianos -palatsi upeine puutarhoineen. Pääsymaksu alueelle oli 5 euroa, jolla pääsi sekä itse linnaan, että linnan pihalle. Tässäkin kohteessa ihastuin puutarhaan rakennusta enemmän. Kävin linnan tornissa katsomassa maisemia ja ottamassa kuvia. Sieltä avautui upea näkymä kohti puutarhaa, jonne riensin oitis ihailemaan vesialtaita, koristeleikattuja puita, kukkia ja suihkulähteitä. Viihdyin alueen vihreydessä pitkään.
Appelsiiniöverit
Tiedättekö, että appelsiineihin voi hurahtaa aivan täysin? Niin kävi minulle keväisessä Cordobassa, jossa ilmassa leijaili appelsiininkukkien huumaavan makea tuoksu. Vihreän vehreissä puistoissa käyskentely, joissa oranssit pallot loistivat sinistä taivasta vasten, oli kuin lääkettä talven näännyttämälle sielulleni. Siellä oli helppoa olla onnellinen.
Appelsiineja oli kaikkialla. Kadun varsilla oli koristeappelsiinipuita, joiden hedelmät roikkuivat kävelijöiden päiden yllä, levittäen raikasta tuoksuaan minne ikinä Cordoban kapeilla kujilla kuljinkin. Niiden hedelmät eivät olleet syötäviä, mutta kaupunkikuvaan ne toivat vihreyden lisäksi tuoksua ja väriä.
Majapaikkani Hospederia Alma Andalusi osoittautui varsinaiseksi appelsiinitaivaaksi! Paikan omistajalla oli oma tila, jonka tuoreita, vastapoimittuja appelsiineja hän toi joka päivä vieraiden syötäväksi. En ole eläissäni syönyt niin ihanan mehukkaita, makeita ja herkullisia appelsiineja kuin siellä! Ne olivat taivaallisia! Saatoin syödä päivän aikana neljä tai viisi appelsiinia. Vielä tätä kirjoittaessani vesi tulee kielelle vain muistellessani niiden makeaa mehukkuutta. Cordoba oli ihana kaupunki ja lähtisin sinne uudelleen milloin vain, jo pelkästään appelsiinien vuoksi!
Vastaa