Galaxidi, merenneidolta nimensä saanut pikkukaupunki, jota Lonely Planetkin tituleeraa Korintinlahden kauneimmaksi lomakohteeksi, vie leppoisiin saaritunnelmiin, vaikka sijaitseekin Kreikan mantereella. Pinjametsien tuoksussa, Parnasso-vuoren valvovan silmän alla vietimme rentoja lomapäiviä merestä ja hyvästä ruuasta nauttien.
Tällä kiertomatkalla minulle, saarihyppelyyn hurahtaneelle, kävi selväksi, että Kreikan mantereella on upeita maisemia: mutkaisia vuoristoteitä, oliivilehtoja ja punakattoisia pikkukyliä vuorten kainalossa. Bussimatka Meteorasta etelään sujui alun puuvillapeltojen jälkeen upeissa vuoristomaisemissa, joita katselin kerrassaan lumoutuneena äänikirjaa kuunnellen.
Oli ihanan rentouttavaa vain istua ja sulatella kaikkea jo siihen mennessä kokemaamme. Ensin Albanian miniloma, sitten Korfun vanhakaupunki ja rantapoukamat, laivamatka mantereelle ja kertakaikkisen upea Meteora ja nyt matkalla kohti uutta seikkailua, Galaxidia. Kiertomatkalla myös itse matkanteko on nautinnollista, ei vain pakollista paikasta toiseen siirtymistä. Ja onhan pitkän matkan jälkeen ihana päästä vihdoin perille! Ja millaiseen paikkaan!
Merikapteenien taloja ja hiljaisia kujia
Galaxidi sijaitsee noin 200 km päässä Ateenasta, Korintinlahden rannalla, Delfoin kunnassa. Pikkukaupunki on rakentunut niemen ympärille, mikä antaa sille saarimaisen vaikutelman. Aiemmin sinne pääsikin vain vesiteitse, tie rakennettiin vasta 1963. Asukkaita on noin 2000, mutta keskikesällä turistit saapuvat kylän lukuisiin Airbnb-asuntoihin, joita on suurissa, entisaikojen merikapteenien taloissa. Galaxidi oli vaurautensa päivinä tärkeä laivanrakennuksen keskus, jolloin nämä komeat kivitalot rakennettiin.
Vielä joitakin vuosia aiemmin kesää tulivat viettämään Ateenaan muuttaneiden perheet, mutta nykyään kun turisteja on valtaosa, on paikan tunnelmakin muuttunut, kertoi meille rouva, jonka tapasimme uimapoukamassa. Hänen lapsuusaikansa Galaxidi oli lintukoto, jossa oli hyvä varttua. Meidän vierailumme osui syyskuun loppuun, jolloin pikkukaupunki eli kesäsesongin viimeisiä päiviään ja rauhallinen, lähes unelias tunnelma siivitti lomapäiviämme.
Rantakadulla tavataan ja herkutellaan
Galaxidissa on kaksi lahdenpoukamaa, joista toiseen keskittyy huvielämä. Kahviloita, baareja ja tavernoita puna-, sini- ja vihreäruudullisine pöytäliinoineen oli vieri vieressä ja niiden edustalla huviveneiden rivi. Varsinkin iltaisin, kun tavernoista loistavat valot heijastuivat veteen, paikka oli viehättävä ja kutsui iltaa viettämään. Syyskuussa se olikin lähinnä ainoa paikka, josta löytyi elämää. Galaxidin rantakadulta saatiin matkan parhaat välipalat, hiilillä grillatut souvlakit ja herkulliset gyrokset. Myös tavernoiden pikkukalat ja simpukat maistuivat.
Rantakadun lisäksi ravintoloita ja pikkumarketteja oli myös päätien varrella, mutta suosittua ravintolaa lukuun ottamatta, päätie oli kovin hiljainen. Suuremman lahden luona näimme paikallisia arjen touhuissaan ja tietenkin kissojen kanssa tuli vaihdettua kuulumisia. Keskusaukiolla oli leipomo ja kahvila, joka toimi myös bussiaseman lipunmyyntipisteenä. Siellä kohtasimme ihanan vanhanajan papan, joka tuhersi käsin bussilippuja kovin huteralla käsialallaan. Nykyajan digimaailmassa käsinkirjoitettu bussilippu oli viehättävä jäänne menneiltä ajoilta ja pappa itse oli juuri niin liikkis kuin he Kreikassa osaavat olla.
Sympaattisten boutique-hotellien kaupunki
Yksi syy siihen, että ihastuin Galaxidiin niin kovin, oli kauniit pikkuhotellit, joita kaupunki oli täynnä. Missään ei näkynyt rumia hotellikomplekseja, jotka pilaavat maiseman kuin maiseman. Meillä kävi huono tuuri ensimmäisen majapaikan suhteen, saimme kauniista talosta pimeän kellarihuoneen, jossa heräsimme yöllä järkyttävään kissanpissan hajuun. Kissojen mielestä maan tasalla olevien ikkunoidemme edusta oli täydellinen paikka reviirimerkkailuun. Vaikka rakastan kissoja, niin kusen käryssä en todellakaan nuku!
Heti seuraavana aamuna lähdimme etsimään uutta hotellia ja löysimmekin aivan ihastuttavan Galaxa Mansion boutiquehotellin, jonka hintataso syyskuussa, tinkaamisen jälkeen, taipui myös meidän hintaluokkaamme (50e/huone/yö) ja oli kaiken lisäksi kusenhajuista kellaria kympin halvempi. Kun varaa hotellin näin suoraan paikan päällä, kannattaa Kreikassa aina neuvotella hinnasta, melkein aina on lähtenyt vitonen tai kymppi päivähinnasta pois ja pitkällä matkalla se on iso säästö.
Galaxa Mansion oli täydellinen vanhojen talojen ystävälle, sen paksujen kiviseinien suojassa sieluni lepäsi ja sinisestä ovesta eteen avautuva maisema oli kerrassaan hurmaava. Rakastan vanhoja taloja, niiden seinien kuiskimia tarinoita, koristeellisia ovia, valkoisia brodyyriverhoja, pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät hotellihuoneesta ei vain paikan missä nukkua, vaan elämyksen, jota muistella vielä monesti jälkeenpäin.
Sukelletaan syvyyksiin ja meritunnelmaan!
Galaxidissa oli lukuisia uimapoukamoita, joista löysimme oman suosikkimme. Vesi oli todella kirkasta, selvästi lämpimämpää kuin Korfulla, jossa olimme olleet muutama päivä aiemmin, eikä maisemiakaan voinut moittia, kun saimme uidessa ihailla Parnassos-vuoren sinertävää siluettia. Kuinka kauniita vuorten utuiset, päällekkäiset ääriviivat olivatkaan sinitaivasta vasten. Saarten rantaelämään verrattuna maisema oli aivan erilainen, siellähän vastassa on usein aava meri, tai ehkä kaukaisuudessa häämöttävä naapurisaari.
Galaxidi oli pikkuinen paikka, jossa meri oli koko ajan lähellä. Kävelimme merenrantareittejä kumpaankin suuntaan ja varsinkin metsäinen puoli, josta oli näkymä kohti kaupunkia, oli aivan ihastuttava! Kävely tosin oli kovin hidasta, en voinut olla pysähtymättä vähän väliä kuvia ottamaan. Uikkarit eivät tulleet kävelylle mukaan, muuten olisi ollut ihana pulahtaa veteen jonkun pikkupoukaman luota.
Olimme Galaxidissa kolme päivää, joista ensimmäinen meni rantapoukaman huumassa, toinen kaupunkiin tutustuessa ja kävelyretkillä ja kolmas antiikin Delfoissa, joka oli niin lähellä, että se oli melkein pakko käydä katsomassa, kun nyt tällä suunnalla oltiin. Ja onneksi käytiin, Delfoi oli aivan mielettömän upea, josta kerron pian lisää. Mutta hirvittävän haikeat tunnelmat oli, kun aikaa ei jäänyt enempää Galaxidiin ja jouduimme jättämään tämän pikku aarteen ja suuntaamaan kohti Ateenaa. Sydämeen sattui.
Vastaa