Rakastatko valkoisia lumihuippuisia vuoria vai ovatko vihreät niityt enemmän mieleesi? Kumpi on houkuttelevampi, kevään öinen valo vai tumman taivaan revontulet? Kaikkea tätä ja paljon muuta voit kokea Hurtigrutenin risteilyllä. Mutta milloin on oikea aika mennä, riippuu siitä mistä itse pidät.
Palasin juuri neljänneltä Hurtigrutenin risteilyltä, joka tällä kertaa osui lokakuun loppuun. Syyskuun alun risteilyllä pohjoisessa Kirkkoniemessä ja Hammerfestissä ei ollut ruskasta vielä tietoakaan ja lämpötila oli +10 asteen hujakoilla. Nytkin, lokakuussa, puistojen nurmi oli vihreänä, vaikka nippa nappa oltiin plussan puolella ja lehtiä oli enemmän puissa kuin Helsingissä! Golfvirta lämmittää Norjan rannikkoa hyvinkin pohjoiseen asti. Etelässä tilanne oli lähes sama, lämpöä viitisen astetta ja syksyn tuoksu ilmassa.
Valohoitoa vai revontulia?
Keväällä, huhti- ja toukokuussa ero pohjoisen ja etelän välillä on valtava. Siinä missä pohjoisessa on edelleen lunta ja pakkasta, on etelässä jo lehdet puissa, kirsikkapuut kukassa ja puistot täynnä tulppaaneita. Norjan puolivälin paikkeilla taas saadaan ihailla hiirenkorvia ja leskenlehtiä.
Keväällä saa siis nauttia hyvin erilaisista maisemista, tosin miinuksena on se, että jossain kohtaa on se ruma harmaan ruskea kausi, kun lumi on sulanut, eikä vielä ole vihreääkään. Syksyllä koko matkan ajan pääsee katsomaan vihreätä luontoa ja viljavaa maaseutua, paikoitellen näkyy lunta vuoren huipulla.
Kevään pluspuoliin kuuluu tietysti ihana valo, jota varsinkin ihan pohjoisessa riittää. Olen ihaillut laivan ikkunan takaa auringonlaskua yhdentoista aikaan illalla. Upeissa vuonomaisemissa on mahdotonta ohittaa tuota näkymää. Lokakuun lopussa osa paikoista jää näkemättä, koska hämärä laskeutuu jo kuuden, seitsemän maissa illalla.
Jo alkusyksystä voi taas nähdä revontulia Napapiirin tuntumassa ja sen pohjoispuolella, niin kuin meille kävi. Syyskuussa revontulet olivat kovin heikkoja, mutta lokakuun lopussa nähtiin hienoja revontulia, jotka ulottuivat koko tumman taivaan leveydelle. Laivan kannella revontulien ihastelussa on ihan oma tunnelmansa, valoshow on suoraan siinä silmien edessä, eikä edessä ole metsää, kerrostaloja tai valoja pilaamassa näkymää.
Pikapysähdyksiä satamissa
Matkan varrella on 34 satamaa, mutta vain tiettyihin pääsee käymään ja silloinkin pikaisesti. Hurtigruten on nimittäin edelleen myös rahtilaiva ja tärkeä kulkuneuvo norjalaisille, voisi sanoa bussin vastine, jolla paikalliset kulkevat kätevästi kaupungista toiseen. Matkailijan kannalta taas koko ajan vaihtuva luonto on tärkein nähtävyys.
Satamista omia suosikkejani ovat Lofoottien pääkaupunki Svolvaer ja entinen Norjan pääkaupunki Trondheim. Kumpikin paikka on melko samanlainen sekä keväällä että alkusyksyllä. Lofooteilla lumen alta paljastuva luonto on melko karua keväällä, syksyllä maisema on pikkuisen vihreämpi, mutta pimeys laskeutuu aiemmin. Trondheimin kaupungin tunnelma välittyy kävijälle vuodenajasta riippumatta.
Maailman pohjoisimmassa kaupungissa, Hammerfestissäkin on oma viehätyksensä, siellä voi esimerkiksi kävellä kaupunkia suojaavan kukkulan päälle ihailemaan arktisia maisemia. Hammerfestin hauska nähtävyys on Isbjörnklubben, jossa pääsee katsomaan jääkarhua silmästä silmään. On se valtava otus!
Luonto pääosassa
Norjan maisemat ihmetyttävät joka kerta. Luonto on suurta ja mahtavaa, siinä tuntee itsensä kovin pieneksi. Meren ja vuorten tuijottamiseen ei vain voi kyllästyä. Pienet, punaiset mökit tuovat maisemaan perspektiiviä, vasta silloin ymmärtää täysin luonnon valtavat mittasuhteet.
Minun suosikkipäiväni risteilyllä on Lofoottien päivä, jolloin nähdään myös upea Raftsundet, Trollfjorden ja Lofoottien teräväkärkiset vuoret. Seuraavakin päivä sisältää luonnon ihmeitä: Seitsemän siskon vuoriryhmä ja Torghatten-niminen vuori saavat laivan kannen täyttymään luonnon ystävistä.
Retkillä näet maisemat ihan eri kulmasta
Retkiäkin voi tehdä, jolloin saa uudenlaisen näkökulman paikkoihin. Laivan ikkunasta katsottuna kaikki on aika kaukana, bussista näkee paremmin millaista maaseutu on punaisine ja valkoisine taloineen, lehmine ja lampaineen ja tietysti vuonoineen ja vuorineen. Käytännössä retkelle lähdetään yhdestä satamasta ja tullaan kyytiin seuraavasta. Sama matka minkä laiva tekee merellä, tehdäänkin nyt bussin kyydissä.
Lofoottien bussikierroksella käydään mm. Henningsvaerin kylässä, jossa keväällä pääsee katsomaan telineillä kuivuvia turskia. Siinä ollaan norjalaisuuden ytimessä! Pienen kylän värikkäissä taloissa asuu nykyään kalastajien lisäksi taiteilijoita, valo on kuulemma täällä otollinen.
Merikotkasafarilla siirrytään pienempään veneeseen, josta kotkat ovat paremmin nähtävissä. Tällä retkellä näitä upeita lintuja pääsee katsomaan melkeinpä silmästä silmään. Tämä retki on lintubongareiden unelma, mutta kiinnostaa ihan tavistakin.
Kuuluisa Atlantic Road eli Atlantin väylä on kahdeksan kilometrin mittainen tie, joka on rakennettu 1989 kulkemaan saarelta toiselle, joten siltoja on peräti kahdeksan. Samalla retkellä näimme myös tyypillisen norjalaisen stavkyrkan eli 700 vuotta vanhan puukirkon.
Minun suosikkini on kevät
Minulle kevät tällä laivamatkalla on ollut vielä suurempi elämys kuin syksy. Ihmeellisintä siinä on se, että laiva kulkee viikossa talvesta kevääseen, pääset näkemään vuodenajan vaihtumisen nopeutettuna. Olen muutenkin enemmän valon kuin pimeyden ystävä, vaikka olihan tietysti upeaa päästä näkemään revontulet ja tähtitaivas laivan kannelta katsottuna.
Hurtigruteniin voi tietysti hurahtaa pahemman kerran ja tiedän, että suurimmat fanit palaavat sinne uudestaan ja uudestaan. Minä, auringon ja Välimeren tyttö, olen niin onnekas, että teen näitä risteilyjä työkseni ja olen ihastunut näihin karuihin pohjoisen maisemiin. Yhtään ei haittaa, että bikinien ja aurinkohatun sijaan päällä on toppatakki ja pipo. Vaikka tuuli kannella tuivertaa kylmästi, nämä maisemat palkitsevat kerta toisensa jälkeen. Kyllä täällä tarkenee!
Vastaa