Gdansk, tuo Puolan aarre Itämeren rannalla, oli superyllättäjä! Hurmaava ja helppo, kaunis ja kylmä, mutta ennen kaikkea edullinen! Eihän siellä saanut rahaa kulumaan yrittämälläkään. Neljän päivän matkaan kului kaikkinensa 280e, johon kuuluivat lennot, majoitus, ruokailut, shoppailut, kampaamokäynti ja lentokenttäkuljetukset kohteessa. Ja huom! Tavoistani poiketen oikein törsäsin tällä matkalla.
Varasimme Gdanskin matkan puhtaasti siitä syystä, että Norwegianin kolmen tunnin tarjouksessa tuli tyrkylle järjettömän halpa hinta: 19,90e/suunta. Soitin siltä istumalta ystävälle, jonka kanssa oli tarkoitus nähdä ja ehdotin, että jos nähtäisiinkin Helsingin tai Kotkan sijaan Gdanskissa. Kiinni veti!
Vilkaisin vielä pikaisesti majoitustarjontaa ja sen hintatasoa ennen lentolippujen nappaamista. Gdansk oli tässä suhteessa vielä huikeampi yllätys, toinen toistaan halvempia ja silti kivannäköisiä majapaikkoja oli vaikka kuinka. Varasimme lopulta vanhasta kaupungista Booking.comin kautta Elite Apartmentsilta asunnon, joka maksoi siivouskuluineen ja veroineen 135e neljältä yöltä. Sikahalpa! Vaan millainen?
Moni kakku päältä kaunis
Nimestään huolimatta (Prestige apartment) ylellisyys ei tullut ensimmäisenä mieleen asunnostamme. Tai sitten puolalainen käsitys ylellisyydestä on yhtä kuin Ikea. Kaunishan se oli, ei siinä mitään, mutta moni paikka oli rempallaan. Minulla ei ole mitään Ikeaa vastaan, enkä mitään ylellisyyttä edes kaipaa, mutta melko huvittavalta tuntuu, että annetaan tällaisia yliampuvia nimiä.
Totuus oli kuitenkin se, että sohvasta oli irronnut jalka (korjasimme itse) ja vessan katossa oli vesivahinko, josta tippui vettä lattialle, niin että pidimme sen alla kattilaa. Harmitti ja ärsytti, että tuliterä asunto oli rempattu näin surkeasti. Lisäksi toisessa pyyhkeessä oli iso reikä, mukin korvassa kolo, rappukäytävään johtavan oven alla parin sentin rako, josta naapurin tupakanhajut tulivat ajoittain sisään ja vessan ylelliset, Tigerin pyyhekoukut olivat irtoamaisillaan. Eivät nämä meidän lomaamme mitenkään pilanneet, päinvastoin, saimme monet hyvät naurut ylellisyyden eri ilmentymillä.
Oli asunnossa paljon hyvääkin: paksut peitot, muhkeat untuvatyynyt, hyvät patjat, tilavat säilytystilat, uudet ikkunat, yksinkertaisen kauniit kalusteet ja aivan ihana näköala kohti Bazylika Mariackan kultaista kelloa, torneja ja vastapäistä merihenkisesti koristemaalattua taloa. Sijainti oli täydellinen vanhan kaupungin Szeroka-kadulla, lähellä kaikkea. Asunto oli hintaansa nähden siisti ja hyvätasoinen, maksoimme siitä vain n. 17e/yö/henkilö. Sen verran kodikas se oli, että mielellämme istuimme aamiaisen jälkeen hetken sohvalla ennen lähtöä kaupungille.
Suurimpia seikkailuhetkiä koimme ensimmäisenä iltana talon alaoven kanssa, jossa oli käsittämättömän hankala lukko. Avain ei yksinkertaisesti kääntynyt siinä kuin puoliväliin, vaikka kuinka vuorollamme yritimme. Tämä tapahtui tietenkin kun tulimme ”kotiin” väsyneinä ja viluisina. Jumalauta sitä ovea runkattiin vaikka kuinka kauan ja kiinni pysyi! Lopulta pyysimme ohikulkevan miehen auttamaan, mutta ei hänkään saanut sitä auki. Aikansa kokeiluaan hän soitti naapurin summeria ja hän kertoi tälle puolaksi, että turistit eivät pääse sisään, klik ja ovi aukesi. Seuraavana päivänä saimme sitten asunnon välittäjältä ovikoodin. Outoa, että sitä piti pihdata, ihme daami!
Pakko syödä paljon, koska siinähän säästää!
Matkalla on toki kiva syödä hyvin, mutta minulle se ei ole mikään välttämättömyys. Varsinkin yksin reissatessa teen itse salaatteja ja syön melko vaatimattomasti. Tällä kertaa olikin ihana poikkeus illastaa yhdessä ystävän kanssa hyvässä seurassa ja toisaalta syödä hyvin ja pitkän kaavan mukaan, silti edullisesti! Oli melkeinpä pakko ottaa sekä alku- että pääruoka, kun kerrankin oli tarjolla herkullista ruokaa noin puoleen hintaan Suomeen verrattuna. Viiniäkin kului samasta, silkasta säästösyystä normaalia reippaammin, varsinkin kun kylmässä värjöttelyn jälkeen oli pakko pyytää ihan ensimmäisenä lasilliset kuumaa glühweinia.
Silti ruokailujemme kokonaishinnat pysyivät hyvin kohtuullisina, parinkympin molemmin puolin. Ja söimme hyvin! Simpukoita, juustoja ja prosciuttoa, lohi-katkarapupastaa ja ankkaa. Emme sen kummemmin etsineet ravintoloita etukäteen, vaan menimme sinne, minne väsyneet jalat veivät. Mainitsemisen arvoinen oli erityisesti Grass Szeroka-kadulla, jossa keiton ja pääruuan sisältävä, täyttävä lounas maksoi 7e.
Aamiaistarpeet haimme kaupasta ja teimme itse. Kahden hengen satsi maksoi noin neljä euroa. Kauppa oli aivan asunnon vieressä ja siellä myytiin paikan päällä paistettua leipää. Puolasta sai todella hyvää, samettisen pehmeää jugurttia ja ihanaa, valmiiksi pullotettua mangosmoothieta. Oma rauha ja aikatauluttomuus ovat ”kotiaamiaisen” hyviä puolia.
Enhän minä shoppaile!
Vaan nyt tuli tehtyä sitäkin. Keskustassa oli paljon kivoja pikkukauppoja. Kangaskaupassa piti tietenki käydä (saaliina suloisia kuoseja tilkkutöihin), samoin sukkahousukaupassa ja Rossmannin kempparissa, astiakauppa houkutti sinisillä kipoillaan ja kauppahalli vanhanajan neukkuvivahteisella tunnelmallaan.
Koska meripihkaa oli tarjolla joka nurkan takana, tuli sitäkin ihasteltua (kauhisteltua). Vaikka meripihkakoruista tulee ensimmäisenä mieleen mauttomat mummokorut, oli niitä nykyään hyvinkin moderneja versioita. Iloinen ylläri oli sekin, että kauniin, aamuvirtsan keltaisen lisäksi muitakin värejä on, kaiken kaikkiaan 160 eri sävyä. Lopulta, kun niitä oli sen neljä päivää tuijottanut, päädyin ostamaan itselleni vihreät nappikorvikset. Tuo sävy saadaan aikaan siten, että vaaleankeltaisen taakse laitetaan musta tausta, jolloin väri näyttää vihreältä.
Miten Gdanskin lentokentältä pääsee keskustaan?
Gdanskin lentokenttä ansaitsee arvosanakseen täyden kympin. Se oli uusi ja siisti ja siellä oli parhaat opasteet, mitä muistan nähneeni. Sininen viiva johdatti bussipysäkille, punainen junalle. Valitsimme bussin, koska olin etsinyt siitä tietoa jo etukäteen.
Bussi nro 210 ajaa kentältä keskustaan noin neljässäkymmenessä minuutissa. Pysäkillä on automaatti, josta saa lippuja. Lipun hinta on 3,20 zl eli alle euron. Lippu leimataan bussissa vanhanajan laitteessa, joka surauttaa lipun reunaan leiman. Koska bussi kulkee kentältä kahteen eri suuntaan (kenttä on siis bussireitin puolivälissä) pitää tsekata, että lähtee suuntaan Goscinna, sillä pääsee keskustaan. Rautatieasemalta (Dworzec Glowny) seuraava pysäkki on lähimpänä vanhaa kaupunkia.
Gdansk oli todella positiivinen ylläri, josta riittää kerrottavaa vielä toisen jutun verran. Se oli nimittäin joulukaupunkina aivan ihana lukuisine valoineen. Niistä yritän kirjoittaa pian lisää. Joulukaupungeissa on sitä jotain, eikö vain?
Osan kuvista on ottanut Suvi Astikainen, luonnollisestikin ne, joissa olen itse pälläämässä.
Vastaa