Meteora on epäilemättä yksi uskomattomimpia paikkoja, missä olen ollut. Meteora on paitsi luostarialue, myös luonnonihme, jonka valtavat kalliomuodostelmat jättävät sanattomiksi. Se, että näille korkeille, pylväsmäisille kallioille on rakennettu luostareita, tekee alueesta ainutlaatuisen ja saa miettimään, miten ihmeessä nämä luostarit on alun perin rakennettu ja miksi.
Arvellaan, että jo 1000-luvulla Meteoran alueen kallioluolissa asui erakkomunkkeja. Alueen rakentaminen alkoi 1300-luvulla, jolloin ottomaanit hyökkäsivät nykyisen Kreikan alueelle ja valloittivat myös Meteoran seudun, minkä vuoksi ortodoksimunkit tarvitsivat parempaa suojaa. He rakensivat luostarinsa satojen metrien korkeuteen, kalliopylväiden päälle, jonne vihollisen oli lähes mahdotonta päästä. Kaikki tavara hinattiin ylös vinssiä apuna käyttäen, myös rakennusmateriaali.
Tuntuu uskomattomalta, että luostarit on voitu rakentaa sen aikaisten laitteiden avulla tuollaiseen paikkaan. Kalliopylväät ovat 300 – 600 metrin korkuisia ja pelkkä ajatus siitä, että luostariin olisi pitänyt kiivetä tikapuita pitkin, niin kuin ennen tehtiin, sai ylhäältä maisemia katsoessani jalat veteliksi. Maiseman mittasuhteet olivat niin suuret, että oli vaikea tallettaa niitä kameralla. Näköalat olivat huikean hienot. Tuntui kuin olisi seissyt maailman katolla ja voinut kurkottaa kohti taivasta. Varsin sopiva paikka luostarille.
Miten sinne pääsee?
Meteora sijaitsee Kreikan keskiosassa, noin 360 kilometriä Ateenasta luoteeseen. Ateenasta sinne pääsee junalla, bussilla tai opastetulla päiväretkellä. Myös esimerkiksi Pargasta tehdään retkiä Meteoraan. Lähimmät yöpymispaikat ovat Kalampakan kaupunki ja Kastrakin kylä. Meteoran luostarialueella ei voi yöpyä edes matkailuautossa.
Me saavuimme bussilla Meteoraan Korfulta, jossa olimme viettäneet viikon. Bussi ajoi Korfulla lauttaan ja sitten Igoumenitsasta Kalampakaan kauniissa vuoristomaisemissa. Matka kesti viitisen tuntia ja maksoi 35e sisältäen tunnin lauttamatkan. KTEL Trikalan sivuilta saat lisätietoja bussiyhteyksistä eri puolilta Kreikkaa.
Majoituimme Kalampakan pikkukaupungissa, jossa oli majoitustarjontaa kiitettävästi Meteoran läheisyyden vuoksi. Koska viivyimme vain kaksi yötä, emme panostaneet sen kummemmin majoitukseen, vaan nappasimme siistin ja edullisen hotelli Galaxyn keskustasta, läheltä bussiasemaa.
Kalampaka oli kaukana niistä idyllisistä kreikkalaiskylistä, joihin olen tottunut. Siellä oli kerrostaloja ja pikkumarketteja ja olin jo niputtamassa sen mitättömien paikkojen joukkoon, kun perjantain markkinat käänsivätkin kelkkani. Pikkukaupungin markkinahulina oli jotenkin sympaattista, mummot ja papat olivat tulleet bussilla lähikylistä ja palasivat sitten koteihinsa lukuisine nyssyköineen. Yhtä lailla hedelmät kuin alushousut tekivät kauppansa ja oli tarjolla pari vuohenpäätäkin esimerkiksi omaperäiseksi seinäkoristeeksi. Hitsi kun ei tullut ostettua!
Bussilla Meteoran kallioille, reisivoimin luostareihin
Kalampakan kylästä pääsi luostarialueelle paikallisbussilla (1,80e ja 30 min/suunta), joka syyskuussa kulki kolme kertaa päivässä 9.00, 12.00 ja 14.30 ja takaisin aina kaksi tuntia myöhemmin. Korfulta tullessamme ehdimme nippa nappa viimeiseen bussiin ja ajoimme sillä toiseksi viimeiseen, Pyhän Kolminaisuuden (Holy Trinity) luostariin asti, minne kiipesimme vain maisemia ihailemaan. Seuraavana päivänä lähdimme aamubussilla ja palasimme viimeisellä.
Alueella kulkee noin kahdeksan kilometrin pituinen tie, joka vie luostarilta toiselle. Paikallisbussi pysähtyy jokaisen luostarin lähellä ja sitä suositellaan varsinkin kesällä, kun kapea tie ruuhkautuu lukemattomista turistibusseista. Omalla autolla liikkuvien on hyvä tietää, että parkkipaikoista on huutava pula. Toisaalta autolla pääsee myös tien keskivaiheilla olevan näköalapaikan luo, johon bussi ei pysähtynyt.
Ihan helpolla luostareihin ei pääse, sillä kuhunkin on noustava sata, kaksi- tai kolmesataa porrasta. Vain Pyhän Stefanoksen (Saint Stephen) luostariin ei ole portaita, sinne pääsee siltaa pitkin. Portaat luostareihin olivat kuitenkin tasaiset ja hyvät ja niissä oli kaide, itse pärjäsin niissä oikein hyvin nivelrikkopolvesta huolimatta. Osan matkaa nousu oli betoniluiskaa, jota oli helppo kävellä.
Hyvä tietää: vaatetus, pääsymaksut, ruokailu, wc:t
Meteorassa on yhteensä kuusi yhä toiminnassa olevaa luostaria, joista suurin ja tunnetuin on Suuren Meteoron (Great Meteoron) luostari. Sen lisäksi vierailimme Varlaamin luostarissa, nämä kaksi kun olivat lyhyen kävelymatkan (700m) päässä toisistaan. Juttelimme munkin kanssa, joka kertoi, että Meteoran alueella asuu 60 munkkia. Aiemmin luostareita oli enemmän, mutta aikojen saatossa osa on tuhoutunut.
Kuhunkin luostariin on kolmen euron pääsymaksu. Lisäksi on hyvä muistaa oikeanlainen pukeutuminen, eli olkapäät ja polvet piiloon. Naisia varten luostareissa on lainassa pitkiä kietaisuhameita, joita mekin käytimme, oma huivi on tarpeen jos tulet topissa. Miehille ei lainavaatteita ole, eikä ilman pitkiä housuja pääse sisään.
Pikkusyötävää ja juotavaa saa suurimpien luostareiden lähellä olevista kioskeista, ravintoloita ei ole. En tiedä ovatko kaikki vessat samanlaisia, mutta se jossa me kävimme, oli kyykkyvessa, jonka jalansijat olivat märät ja liukkaat. Ei mikään miellyttävin kokemus.
Suosittu Suuri Meteoron vai viehättävä Varlaam?
Kumpi sitten luostareista oli hienompi? Päiväretkeläiset käyvät yleensä vain yhdessä luostarissa ja se on Suuri Meteoron. Valmistaudu siis ruuhkaan tai tule aikaisin aamulla ennen retkeläisiä. Tässä luostarissa oli mielenkiintoinen museo, jossa näimme vanhan keittiön, työkaluja, valtavia viinipulloja sekä koristeellisia kirjoja satojen vuosien takaa. Näköalat olivat kauniit paitsi kylään, myös Varlaamin luostaria kohti. Portaita Suureen Meteoroon oli 300 eli kaikkein eniten, mutta eivät ne edes minulle olleet mikään ongelma.
Varlaamiin kiipeäminen oli helpompaa, sinne oli vain 120 porrasta. Jo portaita kiivetessä piti välillä pysähtyä ihailemaan (ja kuvaamaan!) koska maisema oli vain niin käsittämättömän upea. Varlaamissa oli pieni kappeli, jonka seinät olivat uskomattomien, hyvin veristen ja pelottavien maalausten peittämät. Erikoinen yksityiskohta muuten niin rauhallisessa ympäristössä. Maisemat Varlaamin kauneimmalta näköalapaikalta olivat ehkä vielä pikkisen hienommat kuin naapuristaan, vaikka vaikea näitä on järjestykseen laittaa. Kallion alapuolelta näki hyvin vaijerihissin, jolla luostariin tuodaan tavaraa.
Jos saisin tulevaisuudessa toisen mahdollisuuden käydä Meteorassa, menisin varmasti. Paikka oli kertakaikkisen upea, eikä edes puolitoista päivää ollut siellä tarpeeksi. Haluaisin nähdä auringonlaskun ylhäältä, kävellä Kastrakin kylässä kalliopylväiden äärellä ja käydä niissä luostareissa, joihin emme ehtineet. Haluisin nähdä kun ruska kultaa puiden lehdet, kun usva leijuu kallioiden väleissä tai kun kevät puhkeaa kukkaan. Meteora, ehkä tapaamme vielä?
Vastaa