Viikko sitten Hesarin NYT-liitteessä (14.8.) oli mielenkiintoinen juttu matkapäiväkirjan ja matkablogin eroista. Toimittaja ja bloggaaja Roosa Murto kirjoitti jutussa, että blogiteksti on siloiteltua totuutta, kun taas päiväkirjaan kerrotaan kaikki, myös matkan huonot hetket.
Ajattelin että ehei. Ei minun blogissani. Se on rehellinen ja aito. Kerron asiat niin kuin ne on, keskityn positiivisiin juttuihin, sillä kuka nyt valitusta haluisi lukea.
Vertailun vuoksi etsin vanhoja matkapäiväkirjojani, joita kirjoitin ennen bloggaamista. Ja da-daa. Siellä minua odotti ihan toinen Anna. Räväkkä, kaunistelematon, suorasanainen, armoton. Kirjoituksissa oli täysin eri tatsi kuin nykyään. Tai no, mitä tässä selittelemään, lukekaa itse.
19.7.2012 Keszthely, kamala Balaton
Pilvinen päivä rantakohteessa, saa nähdä mitä tekemistä keksitään tässä perslävessä.
Tää Balaton on tosi outo. Niin neukkutyylinen, kyläpahanen, joutomaata ja kummallisia taloja. Tää alue missä ollaan on ihan middle of nowhere, joka paikkaan on matkaa 1 km vähintään. (rannalle, keskustaan, lähimpään ruokakauppaan tai ravintolaan)
En ihan ymmärrä mitä kehumista Balatonissa niin kovasti on. Vesi on todella sameaa, väriltään aavistuksen vihertävää, vähän kuin vesivärivettä, johon on kastettu vihreä ja valkoinen pensseli. Näkyvyys oli ehkä 20 cm, 10 sentin jälkeen alkoi jo selvästi ”hämärtymään”. Siinä oli inhottavaa kävellä kun ei tienny mitä vastaan tulee. Eikä se ollu erityisen lämmintäkään, +22. Kyllä kun Kroatian vesissä on uinu, niin tollanen kuralätäkkö ei paljon hetkauta. Eikä maisemakaan ole kummoinen.
Tää meidän pension on KAMALA, yks suuri vitsi. Ei oo saippuaa, ei tulitikkuja (vaikka kaasuliesi), noi helvetin sosialistiset pitsiverhot on niin hirveet, samoin toi rauta-aita joka on kadun ja talon välissä.
Tää mun huone on todella kolkko ja täällä haisee kellari, eikä todellakaan ole turvallinen olo, kun ovet on lasia ja ne sais helposti rikki. Tää on niin huijauspaikka kaikin puolin. Meidän talo on 50 m päätalolta, jossa on uima-allas ja vihreä piha. Tässä ei oo, ollaan suoraan kadun varrella, ei millään tavalla houkuttele olla tuossa terassilla.
Alkutunnelmat tästä paikasta on kyllä niin huonot, että tää menee ihan sketsin puolelle. Omistajaämmä on kamala. Ylimielinen, neuvostoaikaisella palveluasenteella toimiva, robottimainen, hidasälyinen, kontrollifriikki matriarkka, joka on nitistäny miehensä niin tossun alle, että sillä ei oo mitään sanottavaa. Se hiihtää taustalla ja nyökyttelee mitä natsi käskee.
Heti tullessa siitä sai kamalan kuvan. Siellä se nökötti tiskin takana, ei tervehtinyt, ei hymyillyt, oli kuin me oltais oltu ilmaa tai ehkä lähinnä häiritty hänen papereiden pyörittelyä. Ja miten hidas! Ja typerä! Ei meinannu löytää mun varausta millään, vaikka mulla oli tulostettuna se sähköposti, missä ne itse vahvisti, että asia on ok.
Ja kuka lie se nainen joka pyytelee olemuksellaan anteeksi olemassaoloaan ja söpöttää hiljaisella äänellä ja koiranpentukatseella, että muistattehan että altaalla ei saa olla ilman varvastossuja, eikä saa olla tukka auki ja on käytävä suihkussa ensin. Ja anteeksi vielä tämä ja toivottavasti olette tyytyväisiä silti ja minä tästä jo poistun taka-alalle. HUH. IHME PORUKKAA.
En ollu itse altaalla, mutta nuo muut kertoi, että altaalla ei saanu astua hetkeksikään paljain jaloin allasta ympäröivälle alueelle, piti käyttää läpsyjä, joita on talon puolesta tarjolla, (todella hygieenistä!) altaassa piti olla tukka kiinni, eikä saanu sukeltaa, ei myöskään uida kovempaa niin että vesi roiskuisi. Koko ajan oli natsidaami seisonu vieressä kyyläämässä ja huutamassa ohjeita jos joku teki jotain väärää.
– – – Onneks huomenna on viimeinen päivä täällä ja lähdetään jatkamaan matkaa. Ei täällä oo mitään näkemistä. Paikka, missä aika tuplaantuu kun on niin pysähtynyt tunnelma.
Tämä legendaarinen pension löytyi Unkarista, Euroopan minireililtä, jonka tein osittain yksin (ensimmäistä kertaa!) ja osittain siskoni perheen kanssa. Tälle paikalle on kyllä naurettu vedet silmissä jälkikäteen. Uima-allas, missä uiminen on kielletty, pistäkää paremmaksi!
Jos päätyisin tuonne nyt ensimmäistä kertaa, ei teksti olisi sen imartelevampi, mutta okei, vähän silotellumpi kyllä. Vaikka suoraan sanottuna, ihan persläpi se paikka kyllä oli!
Vastaa