TV-sarjasta Durrelin perhe se alkoi. Korfun vehreät maisemat alkoivat kiinnostaa. Kun syyskuussa löysin menolennon saarelle 35 eurolla, oli tämän vuotisen Kreikan matkan suunta selvä! Korfu eli kreikkalaisittain Kerkyra on sekä saaren, että pääkaupungin nimi. Tässä jutussa kerron nimenomaan Korfun kaupungista ja erityisesti sen hurmaavasta vanhasta osasta. Vaikka osasin etukäteen odottaa, että pidän kaupungista, sen ihanuus vei silti melkein jalat alta.
Rakkaus Korfuun syttyi heti saapumisiltana. Vanha kaupunki oli lumoavan kaunis ja sen kiiltäväksi kuluneilla katukivillä kulkiessani askel oli kevyt ja onni virtasi suoniin jokaisella hengenvedolla. Juuri tällaisia paikkoja minä rakastan! Albanian turistirysän jälkeen sen rosoinen kauneus vain korostui. Vanhan kaupungin tunnelmallisilla kujilla kuului vilkas puheensorina, laseja kilisteltiin ja ilta oli juuri laskeutumassa kaupungin ylle, kun astelin kuin Liisa ihmemaassa yhä uusille kaduille, yhä uusien kulmausten taakse. Sydän oli pakahtua onnesta kaikkea sitä kauneutta katsellessa.
Okran ja terrakotan sävyiset, tyylikkäät ja melko korkeatkin rakennukset, vihreät ikkunaluukut, kaarikäytävät ja vanhanaikaiset katulamput toivat mieleen Italian tai Ranskan rivieran. Minusta Korfu oli kuin Nizza pienoiskoossa, kreikkalaisin maustein. Koska Nizza on lempikaupunkejani ja Kreikka lempimaitani, olin tietenkin aivan hurmiossa. Tämä oli minulle aivan uudenlaista Kreikkaa Kyklaadien ja Dodekanesian saarten jälkeen ja jäin koukkuun välittömästi.
Aito, paikallisten pikkukaupunki
Rakastuin Korfuun monesta eri syystä, ehkä eniten siksi, että se oli niin selvästi paikallisten asuttama kaupunki. Korfun kaupungissa asuu noin 30000 asukasta ja se näkyy katukuvassa. Vaikka turistejakin on paljon, keskelle paikalliselämää pääsee vain ottamalla muutaman askeleen turistikaduilta pois. Campielon alueen kapeilla kujilla pyykit roikkuivat naruilla ja keltaisten, korkeiden talojen välissä tunnelma oli iltapäivän kuumuudessa uneliaan raukea. Sen sijaan Listonin kupeessa, vanhankaupungin sydämessä ihmisvilinää riitti, mutta koska matkamme oli syyskuussa, ei tungosta kuitenkaan ollut. Listonin tyylikkäissä kahviloissa viihtyivät niin paikalliset kuin turistitkin.
Viihtyisä asuntomme, Booking.comin kautta varattu Old town venetian studio, vaikutti myös siihen, miksi viihdyin Korfun kaupungissa niin hyvin. ”Kotimme” oli kauniissa vanhassa rakennuksessa, Hondos Centerin ja E. Vourgareos kadun tuntumassa, silti rauhallisella sivukujalla. Täydellinen sijainti. Koska asunnossa oli mukava piha ja hyvä keittiö, söimme joka toinen ilta ”kotona”.
Olin kuullut juuri Korfulla pakettimatkalla olleelta ystävältä, että saaren ravintolat ovat kalliita, eikä edullista suuhunpantavaa löydy mistään. Päinvastoin! Vanhan kaupungin ulkopuolella edullista katuruokaa (pizzaa, tex mexiä, paistettua maissia, gyrosta, wrappeja, kanavartaita) oli tarjolla vaikka kuinka. Teimme usein salaatin itse ja ostimme pääruuaksi jotain ruokakojuilta. Parhaat paikat bongasimme bussipysäkkien läheltä päiväretkiltä palatessa, San Rocco -aukiolta lähtevien katujen varsilta. San Rocon kupeessa oli myös mainio ruokakauppa. Sieltä saimme sekä hyvät aamiaistarpeet, että tsatsikia ja fetaa kreikkalaiseen iltaamme kotiterassilla. Torillakin kävimme kiertelemässä kojulta toiselle, vaikka emme ostaneetkaan mitään. Kalatiskien eksoottiset merenelävät ja ihmeellisen väriset munakoisot jäivät mieleen.
Chrisomalis – kaupungin paras ravintola?
Harvoin käyn matkalla syömässä samassa paikassa, mutta konstailematon, vanhan ajan kreikkalaistaverna Chrisomalis oli niin viehättävä, että söimme siellä kolme kertaa viikon aikana. Sain vinkin paikasta kollegalta, joka on asunut Korfulla. Ilman vinkkiäkin olisin siellä käynyt, sillä ruutupöytäliinainen taverna hurmasi minut jo ensimmäisenä iltana, kun sattumalta kävelin sen ohi.
Palvelu oli sitä lämmintä, konstailematonta kreikkalaistyyliä, missä turhalla hienostelulla ei ole jalansijaa. Kun olimme tilaamassa kaalisalaattia lisukkeeksi, tarjoilija totesi muitta mutkitta ettei sitä kannata ottaa: ”It’s not good”. Selvä. Otetaanpa sitten jotain muuta. Maistoimme sofritoa, perinteistä korfulaista vasikanpataa, jonka liha oli suussa sulavan mureaa. Kyytipojaksi sopi hyvin kylmä rosee ja lisukkeeksi kurkku-tomaattisalaatti. Kreikkalaistyyliin talo tarjosi vielä jälkkäriksi hedelmiä. Täydellinen kreikkalainen ateria ja kaiken lisäksi vielä edullinen, kaikki tuo yhteensä 16e/hlö.
Kun kaduilla kuljet, pidä lompakostas kii
Varoituksen sana: Korfun kaduilla rahoistaan sai pitää kiinni kynsin hampain! Ei, taskuvarkaita ei näkynyt, mutta ihania puoteja ja putiikkeja oli senkin edestä, niin että tuhlauksen vaara leijui ilmassa koko ajan. ”Oikeita” vaate-, kenkä- ja korukauppoja oli ilahduttavan paljon, eikä vain turisteille suunnattuja made in China krääsäkauppoja t-paitoineen, rantaläpsyineen ja huiveineen. Toisaalta myös monissa turistikaupoissa oli yllättävän kivoja tuotteita: silmäkoruja, nahkatavaraa, mausteita ja kaikkea mahdollista kumkvatista. Tuo minikokoinen, soikea sitrushedelmä on valjastettu saaren matkailuelinkeinon lähettilääksi ja siitä tehdään makeisia, leivonnaisia, likööriä, hilloa ja saippuaa.
Minä joka en juuri koskaan osta reppureissuillani mitään, ostin punaisen nahkalompakon, silmäkorvakorut, oliivisaippuaa, kasvonaamion, huulirasvan, maustesekoitusta, yrttiteetä ja rannekorun. Sen lisäksi olisin halunnut nahkasandaalit, lierihatun (jotka olivat paljon tyylikkäämpiä ja halvempia kuin Albaniassa, josta olin juuri omani hankkinut) ja vaatteita, joita myytiin kauden lopussa alehintaan. Mutta reppureissaaja ei voi ostaa, kun ei jaksa kantaa ja pitkä kiertomatkani oli vasta alussa.
Hetkeksi metsän siimekseen
Me viihdyimme hyvin kaupungissa viikon ajan. Teimme toki useita päiväretkiä rannoille. Tukikohtana kaupunki oli mainio, sillä bussilla pääsi lähes minne vain. Myös kaupunkialueella kulkevia paikallisbusseja käytimme joitakin kertoja. Sinisellä bussilla hurautimme esimerkiksi Mon Repos’n puistoon. Puistossa sijaitsevassa palatsissa vietti aikoinaan kesiä Kreikan kuningasperhe. Siksi kuningatar Elisabethin puoliso, prinssi Philip (entinen Kreikan prinssi) on syntynyt siellä. Mielestäni palatsi oli myös yksi kuvauskohde Durrelin perhe -sarjassa.
Vaikka kaupunki oli huikaisevan kaunis kapeine kujineen, tuntui ihmeen hyvältä kävellä välillä varjoisassa metsän siimeksessä. Korfu on todella vehreä saari ja se näkyi jo puistossakin. Meri ja neulaset tuoksuivat ilmassa, lenkkeilijät ja koiran ulkoiluttajat hölkkäsivät ohi. Puisto oli selvästi henkireikä paikallisillekin ja siellä oli myös pieni uimaranta, sekä pitkä laituri, jolta pulahtaa uimaan.
Pakettimatkalaiset majoittuvat saaren suuriin turistikeskuksiin, mutta suosittelen lämpimästi edes yhtenä päivänä retkeä Korfun vanhaan kaupunkiin, keltaisten ja terrakotan väristen talojen sokkeloihin. Siellä, niillä kapeilla kujilla, joilla pyykki liehuu lempeässä kesätuulessa, Korfu on minusta aidoimmillaan.
Vastaa