Yksin matkatessa Naxoksella alkoi tapahtua! Arvatkaapa kauanko kestää ennen kuin kreikkalainen mies ottaa seksin puheeksi viinilasillisen äärellä? Kolme minuuttia, vähän alle.
Tinokselta palasin takaisin etelään päin, uudelleen Naxokselle, josta minun oli tarkoitus jatkaa matkaa Koufonissille. Viikonloppuhinnat Koufonissilla olivat pompanneet korkealle, joten päätin jäädä muutamaksi päiväksi Naxokselle kirjoittamaan blogia. Halusin myös etsiä ja kuvata ne paikat, jotka muistin 18 vuoden takaa, mutta joita en ollut vielä löytänyt.
Ensimmäisenä löysin vanhan kaivon, jonka hanasta aikoinaan haimme vettä. Sen läheltä jatkoin matkaa sattumalta vanhalle kaupalle, joka oli yhtä ihana kuin vuosia sitten. Se oli kattoa myöten täynnä mielenkiintoista tavaraa kuten koreja, saviastioita, peltisiä viinikannuja, valtavia säkkejä mausteita, teetä, pähkinöitä, hyllytolkulla rakia, oliiviöljykanistereita, viinipulloja ja turisteille oliivisaippuaa ja luonnonvoiteita hyttysenpuremiin.
Minä ja hiirileivos kohtaamme 18 vuoden jälkeen
Toisena kohtasin hiirileivoksen, joka oli jostain syystä jäänyt mieleeni vuosien takaa, ilmeisesti siksi että se jäi silloin maistamatta. Ja siinä se yhtäkkiä oli! Hiirilauma vitriinin takana! Menin sisään ja sain kuulla, että kahvila oli yli satavuotias ja oli taatusti ollut samalla paikalla edellisellä kerralla. Samoin hiirileivoksen resepti oli vanhaa perua. Kahvilaa pitävä rouva oli otettu, kun muistin hänen leivoksensa niin monen vuoden takaa. Eiköhän ole siis aika maistaa sitä nyt, hän tuumasi. Tottakai! Erittäin makea, suklaavaahdolla ja liköörillä täytetty otus!
Aurinko laskee temppelin taa
Viimeisenä listalla oli auringonlasku Apollon temppelin Portaran luona. Kävin räpsimässä muutaman kuvan ihmispaljoudessa ja muistelin aikaa, jolloin temppelin kivillä sai istua. Minustakin on olemassa kuva, jossa seison portin perustuksen päällä porttiin nojaillen. Nyt alue oli rajattu köysin, eikä antiikkisten kivien luo päässyt. Hyvä niin, turismin määrä on kasvanut valtavasti noilta vuosilta! Sieltä kävelin laskevan auringon keltaiseksi värjäämää kaupunkia kohden ja sujahdin joltain kapealta kujalta vanhan kaupungin sokkeloihin.
Mitäs täällä tapahtuu?
Pikkukujalla karkkikaupan miehet olivat täydessä työn touhussa illalla. Ällömakeat, mutta kauniit karkit tehtiin alusta loppuun käsityönä, jota jäin muiden turistien kanssa seuraamaan mielenkiinnolla. Pikkuriikkisten karkkien sisään tehtiin kukka- ja hedelmäkuvioita, jopa kirjoitusta! Sokerimassa kuumennettiin, maustettiin, kaadettiin jäähtymään, värjättiin, leikattiin osiksi, leivottiin, kieritettiin tangon ympäri ja lopulta alettiin rakentaa jättitankoa, jonka sisään kuvio rakennettiin pala kerrallaan. Lopuksi kuuma jättitanko vedettiin käsivoimin ohueksi nauhaksi, josta karkit paloiteltiin purkkeihin.
No niin, täällä se Jorgos nyt on, sokerina pohjalla!
Viereisen ravintolan omistaja pyöri siinä karkkikaupan puolella ja kommentoi välillä mitä miehet tekivät. Koska vain hän osasi kunnolla englantia, kaikki vaikeammat kysymykset tuli esittää hänelle. Niinpä juttelin hänen kanssaan melko paljonkin, uteliaana kun halusin tietää mitä tarkalleen missäkin vaiheessa tapahtuu. Hän esitteli itsensä Jorgokseksi. Nauratti.
Yllättäen hän kysyi että maistuisiko viinilasillinen. No milloinpa minulle ei viinilasillinen maistuisi! Tarkoitukseni oli kyllä mennä hotelliin kirjoittamaan blogia, mutta toisaalta, miksei yhtä hyvin voisi lähteä drinkille uimarannalle, sieltä olisi lyhyt matka ”kotiinkin”. Kyllä kannatti! Niin absurdia materiaalia en millään muuten olisi blogiini saanut.
Mitä viinilasillinen oikeasti tarkoittaa?
Kun viini- ja olutlasi oli tuotu rantabaarin pöytään ja asianmukaisesti kippistetty, kävi mies suoraan itse asiaan.
– Sanon tämän nyt ihan suoraan, että sinulla on upea vartalo ja haluaisin nähdä sen ilman vaatteita. Se mekko mikä sinulla oli kaupassa päällä toi esiin kurvisi (kädet maalailivat ilmassa cokispullomaista hahmoa) ja ajattelin vain miten pääsisin sänkyyn kanssasi.
Vitun urpo. Tällä tyylilläkö ajattelit seksiä heruvan? Ei kai kukaan nainen tuosta lämpene! Piti ottaa huikka viiniä. Ei ollut poika ensimmäistä kertaa asialla! Päätin vetää ihan yhtä pokkana, omalla tyylilläni.
– Ahaa. Enpä nyt kyllä ajatellut tässä riisuutua.
– No mutta voidaan mennä vaikka sinun hotelliin.
– Ei muuten voida.
– Anna kätesi, niin pidän sinua kädestä.
– Ei mulla ole mitään tarvetta olla käsi kädessä tuntemattoman kanssa.
– No voinko tulla vähän lähemmäs?
– Pysy siinä omalla tuolillasi vain.
– No miksi edes tulit tänne? Ajattelitko vain hyötyä minusta?
– Itsehän pyysit viinilasilliselle! Ei kai se automaattisesti tarkoita jotain muutakin? Ihan uteliaisuuttani tulin juttelemaan vieraan ihmisen kanssa, tutustumaan. Joskus voi tavata tosi mukaviakin ihmisiä. Kerro vaikka jotain itsestäsi.
– Omistan ravintolan ja sen karkkikaupan. Kausi on ollut aika hyvä. Jonkun verran on ollut niitä köyhiä paska-asiakkaita, jotka tilaavat kimpassa yhden kreikkalaisen salaatin ja muutaman mezen, mutta onneksi on myös niitä, jotka tilaavat rehvakkaasti pöydän täyteen ja kysyvät suoraan talon kalleinta viinipulloa.
Entisenä tarjoilijana tunnistin heti tuon omistan koko maailman -asiakastyypin, joka nostaa minulla karvat pystyyn.
– Eli tykkäät enemmän öykkärimäisistä rikkaista kuin mukavista köyhistä?
– Kyllä. Ajattelen aina bisnestä.
Yksi köyhä tässä terve! Ootko nyt ihan varma että haluaisit panna köyhää?
– Ajattelin tarjota sinulle jotain. Tämä on kyllä vähän tuhmaa, uskallankohan sanoakaan.
– Anna tulla vaan, en ihan vähästä hätkähdä.
– Se alkaa o:lla. Liittyy seksiin. Se on hyvin kansainvälinen sana. Arvaat varmaan mikä. Kerro, mikä se on suomeksi?
– Ai orgasmi?
– Kyllä! Kreikaksi muuten ”orgasmi” on monikkomuoto.
– Ahaa, mielenkiintoista. Kielioppia vielä kaupan päälle.
– Orgasmin jälkeen minulla on aina hyvin energinen olo koko päivän. Ajattelin tarjota sinulle saman elämyksen.
– Wau! Mitä ritarillisuutta! No ei kiitos nyt kuitenkaan. Mitä jos vaikka vetäisit käteen? Saisit energiat kohdilleen.
– Älä nyt kieltäydy heti! Tiedätkö edes mistä jäät paitsi! Kreikkalaiset miehet ovat kuuluisia siitä, että he ovat hyviä sängyssä.
Katsoin älä nyt puhu paskaa -ilmeellä.
-Etkö tiennyt?
– Tuohan on ikivanha juttu jostain 80-luvulta! Eikös naiset nykyään mene jonnekin Gambiaan?
– Ei ei, tänne tulee jatkuvasti naisia seksin perässä, koska kreikkalaisissa miehissä on sitä jotain. Katso nyt minuakin. Hyvä kroppa (paita nousi paljastaen palan alavatsaa), nuori ja komea, seksikäs, paksut huulet, joita on mukava suudella. Samalla tyyppi toi päätään lähemmäs huulet töröllään, mikä teki melko, anteeksi vain, apinamaisen vaikutelman. Seksikäs ei nyt ollut ihan ensimmäinen sana joka mieleen tuli.
Pokka petti. Aloin nauramaan. Jotain rajaa! Ootko jumalauta tosissas! Ei kai tämä mikään työhaastattelu ole! Tyyppi kehuu itseään minkä ehtii! Ja tässäkö pitäisi olla nyt ihan kuumana?
– Tiedätkö, olet kyllä ihan hyvännäköinen, mutta minä olen kyllä ihan väärä nainen näille jutuille. Et taatusti saa minua näin syttymään! Älykkäät, sympaattiset, mukavat miehet, joiden kanssa voi jutella muustakin kuin siitä mennäänkö sänkyyn nyt vai heti, sellaiset kiinnostaa minua kyllä. Imaisin viinilasini tyhjäksi ja sanoin että eiköhän lähdetä koteihimme nukkumaan, turhaa tuhlata kummankaan aikaa enempää. En viitsinyt kertoa hänelle että suomen kieleen vakiintunut termi jorgos tarkoittaa juuri sitä mitä sinä olet. Kuinka osuva nimi!
– No ei se mitään, en pety helposti. En jää murehtimaan asioita, vaan menen positiivisella mielellä eteenpäin. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, sitten ei jää harmittamaan. Vaikka olen kyllä ihan varma, että olet kiinnostunut minusta, kunhan esität vain vaikeaa. Harmi sinun kannalta, et tiedä mistä jäit paitsi.
Se on totta. Mutta aina ei tarvitse tietää ihan kaikkea.
ps. Jorgoksesta ei ole yhtään kuvaa. Siksi laitan loppuun pari kuvaa siitä, mistä minä saan energiaa. Kissan kehräämisestä, vanhojen talojen ränsistyneesä kauneudesta, bougainvillean väriloistosta ja siitä, että voin uteliaana tutkia vastaan tulevaa maailmaa ja keskittyä niihin asioihin, joista pidän.
Vastaa