Niin sekin päivä koitti, että minä lomailin Rodoksella! Eikä Lindos ollut hassumpi paikka viettää muutama päivä. Totta puhuen tuntui uskomattomalta, että pääsin sen valkoisille kujille poikkeuksellisena kesänä 2020. Siksi ensimmäiset lomapäivät kuluivat kuin huumassa. Täälläkö tosiaan olen! Ihanaa!
Vuosikaudet ajattelin, että minnekään Rodokselle en ainakaan lähde! Rodoksen maine pelkkänä örveltävien turistien sikailukohteena oli niin tiukassa, että pelkkä sattuma sai minut ensimmäistä kertaa laskeutumaan sinne lokakuussa 2013, jolloin olin aloittamassa ensimmäistä saarihyppelyäni. Olin ostanut matkanjärjestäjältä menolennon 45 eurolla ja se nyt sattui olemaan Rodokselle.
Jo tuolloin huomasin, että vanha kaupunki mukulakivikatuineen oli varsin kaunis, vaikka yhtä lailla se toinenkin puoli tuli selväksi: rumat hotellit, mopojen jatkuva pärinä ja massaturismikohteen tuntu. Pidän pienistä kohteista, joissa on vielä aitoa kylätunnelmaa jäljellä, eikä Rodoksen kaupunkia saa mahtumaan tuohon muottiin mitenkään. Mutta Lindoksen saa!
Elokuussa 2020 onnistuin koronasta huolimatta livahtamaan Kreikkaan, tarkalleen ottaen viimeisenä päivänä, jolloin Kreikka kuului niihin maihin joihin sai matkustaa. Päätin yöpyä Rodoksella, ei vain laiva-aikataulujen vuoksi, vaan antaakseni ensimmäistä kertaa saarelle mahdollisuuden lomakohteena. Sen jälkeen jatkaisin Symille.
Lindoksesta löysin pikkuhotellin, joka oli alun perin ollut perinteinen talo sisäpihoineen ja itse kylähän oli kaunis valkoisine taloineen. Tavallisena elokuuna olisin saanut Lindoksesta hyvin erilaisen kuvan, mutta nyt kun korona oli hiljentänyt sen kapeat kadut, sain nauttia siitä ilman suuria massoja. En haluaisi velloa ihmispaljoudessa kujilla, joilla on lähes mahdotonta ohittaa.
Upeiden lattiamosaiikkien ja muulien kylä
Lindoksen kylä ei ole mikään suuren suuri, päivässä sen kujat ehtii tutkailla hyvin, ellei sitten halua rannalle tai Akropoliille. Silloin menee päiväretki suorittamiseksi. Minä tykkäsin kuljeskella siellä vailla kiireen häivää. Aikaisin aamulla kujilla oli mukavan rauhallista. Juuri ketään ei tullut vastaan, kunnes yhtä sivukujaa kulki miehiä muuleineen toinen toisensa perään. He olivat matkalla ”muuliasemalle”, joka sijaitsi taksiaseman tuntumassa. Siitä pystyi ostamaan kyydin vaikka Akropoliille, olikohan 8e/suunta. Itse kävelin sinne ihan omalla lihasvoimalla.
Lindoksen valkoisia taloja eivät koristaneet siniset ovet ja ikkunaluukut, vaan ne olivat luonnonväristä puuta tai maalattu tumman vihreiksi. Vain yksi punainen ovi tuli vastaan kaduilla kulkiessani. Yleensä kadulta johtava ovi ei vienyt itse taloon, vaan korkean muurin suojaamalle sisäpihalle. Luonnonvärisestä kivestä tehdyt koristeelliset ovenpielet olivat kuin kehykset ovelle.
Talojen sisäpihat oli usein koristeltu upeasti. Lindoksessa ja Dodekanesian saarilla yleisemminkin näkee perinteisiä mustista ja valkoisista luonnonkivistä tehtyjä lattiamosaiikkeja. Lindoksessa tätä samaa tekniikkaa oli käytetty myös portaissa. Varoitus! Osa kaduista oli kivetty näillä samoilla kivillä, ja ne olivat tolkuttoman liukkaita! Rantaläpsyt näyttivät lähinnä hengenvaarallisilta, ihmiset liukastelivat kuin Suomessa jäisillä kaduilla.
Akropoliille ehdottomasti, mutta ei keskipäivällä!
Akropolis on Lindoksen kuuluisin nähtävyys. Kun suuret risteilyalukset toivat aiempina kesinä turistilastinsa, saattoi Akropoliilla käydä päivässä jopa 4000 turistia. Kun minä kävelin antiikin aikaisten pylväiden lomassa, näin ympärilleni katsellessani ehkä 20 henkeä. Kiitos taas koronan, sain nauttia paikasta kaikessa rauhassa, ilman niskaan hengittämisen tunnetta.
Akropolista on käytetty linnoituksena niin antiikin, Bysantin kuin Johanniittaritarien aikoina, vieläpä ottomaanien valtakaudellakin. Alueella näkyy kaikkien näiden aikakausien jäänteitä. Minusta kauneimpia olivat propylaiaan eli porttirakennukseen johtavat leveät portaat ja Hellenistisen stoan sekä Athena Lindian temppelin pylväät.
Akropoliilla kannattaa käydä jo pelkästään maisemien vuoksi, vaikkei olisikaan antiikin aikaisten nähtävyyksien ystävä. Kylästä noustiin sinne osittain portaita, osittain liukasta kivettyä polkua ja linnoituksen sisällä oli lisää portaita. Ylhäältä avautuivat upeat maisemat niin merelle kuin kylään, Lindoksen rantakin pilkotti. Varjoa ei ole juuri missään, joten mukaan täytyy ottaa reilusti vettä, hattu ja helteensietokyky. Minähän rakastan Kreikan kuumia +30 asteen hellepäiviä, mutta tuolla tuli raja vastaan, tuntui että kohta pökerryn. Hiki valui ja ja olkapäät kärventyivät auringossa 50 suojakertoimesta huolimatta.
Uimaranta on hellepäivän pelastus
Akropoliin hikoiluretken jälkeen oli päällimmäisenä mielessä uiminen. Lindoksella on kaksi uimarantaa, joista pitkä, hienohiekkainen kaareva ranta kantaa yksinkertaisesti nimeä Paralia Lindoi eli Lindoksen ranta. St Pauls Bay on pieni poukama, jossa on kaksi erillistä pikkurantaa. Tämä on se, joka ylhäältä Akropoliilta näkyy sydämen muotoisena, kuin suljettuna pikkujärvenä, vaikka todellisuudessa lahdelle johtaa tietysti väylä mereltä. Pieni poukama oli ihan nätti, mutta menin sinne liian myöhään iltapäivällä, jolloin se oli jo varjossa. Päivät olivat kuumia, kolmenkymmenen hujakoilla, eli uimaan tietysti tarkeni mennä, mutta vesi ei loistanut yhtä turkoosina varjossa. Ranta oli melko ahdas ja aurinkotuolit olivat turhan lähekkäin, mikä ei houkutellut koronakesänä ollenkaan. Siispä kävin rannalla pari kertaa nopsasti pulahtamassa.
Lindoksen ranta taas oli perinteinen auringonpalvojan unelma. Ennen rakastin juuri tuollaisia hiekkarantoja, joilla kuuma hiekka varpaita kutittaa, mutta nykyään tykkään enemmän pikkukivirannoista. Niillä näkyvyys snorklatessa on paljon parempi, eikä hiekkaa kulkeudu joka paikkaan. Olen muutenkin vähentänyt auringossa oleilua ruskettumistarkoituksessa kahdesta syystä: en rusketu, enkä halua turhaan altistaa ihoani auringolle. Olihan Lindoksen rannalla ihanaa hetki paistatella päivää lehteä laiskasti lueskellen ja välillä uimassa pulahtaen. Näkymät olivat hienot: turkoosi vesi edessä, taustalla puiden peittämä rinne, sitten valkoinen kylä ja ylimpänä Akropolis. Kyllä sitä kelpasi katsella!
Ihmeen paljon palveluita
Vaikka Lindos oli melko pieni paikka, siellä oli kivasti kauppoja, ravintoloita, kahviloita, baareja ja vohvelikojuja, joista leijaili ihana tuoksu. Pieniä supermarketteja ja leipomoita oli useita, joten aamiastarpeet löytyivät helposti ja herkut oli kiva syödä hotellin sisäpihalla. Oli ilahduttavaa että myös edullista katuruokaa oli tarjolla, söin ihanan tulisen wokkiannoksen sekä tietenkin pita gyroksen. Ihan ensimmäisenä iltana herkuttelin ihanalla miekkakala-annoksella Agostinos-ravintolassa, jonka kattoterassilta oli hieno näkymä valaistulle Akropoliille.
Pikkuisia vaatekauppoja tilpehööreineen oli paljon ja ihania korukauppoja lähes joka kulmassa. No, senhän arvaa mitä siitä seuraa jos menee ihan vähän vain katselemaan: hopeinen ”suojaava” sinisilmäsormus lähti Lindokselta mukaan, vaikka en ole mikään shoppaajatyyppi. En pidä juuri mistään turistikrääsästä, mutta iloisen värikkäästi maalatut mulkun muotoiset pullonavaajat kyllä nauratti! Ostin Lindokselta ihania kreikkalaisia maustesekoituksia, ja olipa hyvä että ennakoin, myöhemmin muissa paikoissa en samanlaisia enää löytänyt. Nämä ovat jokaisen Kreikan matkan tuliaislistalla, ihan ehdoton juttu!
Lindokselta jatkoin matkaani Symille, jonne erinäisten sattumusten vuoksi jäinkin yli neljäksi viikoksi. Lindos oli oikein passeli matkan aloituskohde, mutta kolme päivää oli siellä ihan riittävästi. Lindoksen hyviä puolia olivat Akropolis, hieno ranta ja monipuolinen ravintolatarjonta, mutta jotenkin paikka jäi vähän hengettömäksi. Ehkä siksi, että olen kolunnut monia Kreikan pikkusaaria, jotka ovat aidompia ja joissa rähjäromantiikka kukoistaa. Lindos taisi olla vähän liian sliipattu makuuni. Yhtä kaikki olen tyytyväinen, että heitin ennakkoluulot hiiteen ja uskalsin tutustua ensimmäisen kerran Rodokseen. Siellä oli ihan kivaa!
Vastaa