Naxoksella on kaikkea mitä vain kaivata voi: ravintoloita, kauppoja, leipomoita, jäätelötiskejä, kahviloita, upeita rantoja, vanhoja kyliä, vaellusreittejä ja ennen kaikkea paikalliselämää. Naxos sopii jokaiselle lapsiperheistä pariskuntiin ja bilettäjiin. Siellä on helppoa viihtyä.
Folegandrokselle vilkutettiin heippa laivan kannalta ja matka jatkui upeassa säässä kohti Naxosta. Jo laivan kannelta huomasi, että Naxos on suuri saari, sen rannikon viertä mentiin pitkään ennen kuin saavuimme kaupunkiin. En tiedä miksi olen joka kerta laivalla niin täpinöissäni. Minusta tämä paikasta toiseen siirtyminen, matkan tekeminen ja laivan kannella maisemista nauttiminen on koko jutun suola.
Oikea kaupuki, ei mikään kyläpahanen
Valkoinen, kukkulan päälle rakennettu kaupunki näytti tutulta vuosien takaa, jolloin olin ollut siellä viikon lomalla. Yhtä kaunis se oli edelleen. Saarella asuu 20 000 asukasta, joista noin puolet saaren pääkaupungissa Chorassa eli Naxoksessa. Se näkyy kaupunkikuvassa, sillä palveluita on niin paikallisia kuin turisteja varten. Tokihan saarella on turismia, paljonkin, mutta se ei ole vielä vienyt Naxoksen omaa, leppoisaa henkeä.
Tällaisen suuremman paikan etuja ovat edullisemmat hinnat ruokakaupoissa ja leipomoissa, ravintoloissakin. Pieneen Folegandrokseen verrattuna hinnat tippuivat selvästi. Lisäksi valikoimat olivat paremmat. Rantakadulla oli souvlakipaikka, josta saatiin reissun parhaat, vähän erilaiset gyrokset grillatulla kanavartaalla ja karamellisoidulla sipulilla, kaalisalaatilla ja majoneesilla höystettyinä, nam!
Yhtenä iltaina osuimme kauniilla näköalapaikalla olevalle ravintolalle ja kun siellä oli juuri sopivasti yksi pöytä vapaana, söimme lammasta ihanan kreikkalaisissa tunnelmissa, sinivalkoruudullisen pöydän ääressä. Täydellistä.
Olin valinnut meille huoneen keittonurkkauksella läheltä kaupungin rantaa. Agios Georgios ei ollut kovin kummoinen ranta, mutta päivä oli kiva käynnistää siellä aamu-uinnilla. Kerran söimme siellä itse tehdyt kreikkalaiset salaatit aaltojen loisketta pimenevässä illassa kuunnellen. Samalla hävisi puoli pullollista punkkua kyytipoikana. Köyhäily voi olla myös mukavaa, kun puitteet siihen ovat sopivat.
Castron kauniilla kujilla
Naxoksen kaupunki on sekoitus vanhoja taloja kapeilla kujilla ja uudempia rakennuksia rannan leveämpien katujen tuntumassa. Rannan lähellä on paljon hotelleja, mutta asuu siellä paikallisiakin. Yksi Naxoksen loistopuolia ovat sen julkiset vesihanat, joista saa juomavettä. Ei tarvitse koko ajan olla ostamassa muovipulloja. Minua ainakin ahdistaa muoviin liittyvät ympäristöongelmat ja säästyyhän siinä rahaakin.
Vanhin osa, Castro eli linnoitus, miellytti eniten minun silmääni. Holvikaaria, epätasaisia portaita, bougainvilleoita, ränsistyneitä ovia, ikivanhoja portteja, auringossa loikovia kissoja, pieniä sisäpihoja, houkuttelevia pikkukujia ja kaiken kruununa kohti sinistä taivasta kurkottava torni. Uutta ja ihmeellistä katsottavaa riitti joka kulman takana. Koko ajan oli tunne kuin olisi seikkailulla jollain toisella aikakaudella. Vaikka Castro oli tuttu minulle vuosien takaa ja onnistuin näkemään vanhoista valokuvista tuttuja paikkoja, halusin silti yhä uudelleen näille kapeille kujille. Niissä oli jotain hyvin salaperäistä ja kiehtovaa.
Voi jestas mikä ranta!
Mikri Viglan rannalle hurautettiin paikallisbussilla ylempää kulkevaa tietä, joka kulki pienten kylien läpi. Siksi matka kesti yli puoli tuntia ja takaisin tullessa tunnin, kun bussi kävi koukkaamassa kauempana sijaitsevien rantojen kautta.
Ranta oli ihana! Pitkä kaistale vaaleaa hiekkaa uskomattoman värisen meren äärellä. Hiekka oli ryynimäistä eikä tarttunut ihoon ja vaatteisiin. Vesi oli kirkasta ja sopivan lämmintäkin. Ja jopa snorklatessa näkyi ihmeellisen paljon kaloja. Minä viihdyin, tietenkin.
Filotissa on ihan eri fiilis
Koska halusimme nähdä myös millaista Naxoksen maaseutu on, päätimme lähteä katsomaan Filotia, saaren suurinta kylää. Aamun puoli kymmenen bussi oli niin täysi, että jouduimme seisomaan käytävällä koko 40 minuutin matkan. Mutta laakson rinteellä nököttävä Filoti oli niin hurmaava näky jo bussin ikkunasta katsottuna, että se oli tuon epämukavan matkan arvoista. Miten hyvin valkoiset talot sopivatkaan Kreikan sinisen taivaan alle ja tähän vehreään maisemaan. Ihanaa mennä tuonne!
Bussi jätti Filotin pääaukiolle, jossa oli muutama ravintola valtavan plataanipuun alla ja ne perinteiset papat aikaa kuluttamassa. Aitoa Kreikkatunnelmaa heti kärkeen. Saman tien lähdimme tarpomaan portaista muodostuneita katuja kohti kylän korkeinta kukkulaa. Ylhäällä meitä odotti kauniiden maisemien lisäksi mitä suloisin koira, joka sulatti jopa tämän kissaihmisen sydämen olemuksellaan. Silityksiä ja rapsutuksia se saikin aidan raosta.
Naxosta kutsutaan Kykladien vihreimmäksi saareksi, mitä laivalta katsottuna ei voinut millään uskoa: tuo karu, ruskea, vuoristoinen maako muka vihreintä? Filotin vehreässä laaksossa sen kuitenkin ymmärsi hyvin, kun katsoi kylän ympärille levittyvää vihreänä kumpuilevaa, oliivipuiden täplittämää maisemaa. Onneksi tultiin katsomaan, millaisesta paikasta on kyse. Filotissa oli fyvä fiilis.
Vastaa