Parasta Haniassa: vanhan kaupungin kujat ja Nea Horan ranta
Talvi on vierähtänyt Hanian kaupungissa. Tutuiksi ovat tulleet niin vanhan kaupungin terracotan väriset talot ja viehättävät kujat, kuin Nea Horan torikatu ja ranta lenkkeilymaastona. Parasta on ollut vanhan kaupungin kauneus, meren turkoosi sini ja paikallisten keskellä asuessa hyvät palvelut. Lue kokemuksiani siitä, millainen kaupunki Hania on talvella, turistikauden ulkopuolella.
Vanha kaupunki on suosikkialueeni Haniassa. Talvella siellä on hiljaista, kun suurin osa kaupoista ja hotelleista on sulkeneet ovensa. Chalidonin eli Skalidilta satamaan laskeutuvan leveämmän kadun varrella on joitakin kauppoja ja kahviloita auki, mutta syrjemmällä vastaan ei tule ketään, joskus vain yksinäinen kissa. Sydäntalvella on vaikea kuvitella kesäkuukausien valtavaa tungosta näille uinuville kujille.
Venetsialaisessa satamassa vain moskeijan viereisissä ravintoloissa on kuhinaa, muuten sielläkin saa kävellä ihan kaikessa rauhassa, joskus lähes yksikseen. Vain joku kalastaja tai lenkkeilijä tulee vastaan. Amerikkalaisia sotilaita pyörii täällä ajoittain, sillä Naton laivastotukikohta on Soudan lahdella. Samasta syystä taivaalla jylisee usein hävittäjiä.
Hanian vanhaa kaupunkia ympäröivät bysanttilais- ja venetsialaisajalla rakennetut linnoitukset. Venetsialaisen sataman länsireunalla sijaitsevan Firka Fortressin sisäpihalta on hieno näkymä alas satamaan ja merelle. Sitä vastapäätä, satama-altaan toisella puolella seisoo Hanian tunnusmerkki, venetsialaisten 1500-luvun lopulla rakentama ja egyptiläisten myöhemmin kunnostama majakka. Se on vanhin Välimerellä säilynyt majakka. Itse majakkaan ei pääse, mutta aallonmurtajalta on hieno näkymä merelle ja kohti vanhaa kaupunkia. Kannattaa huomioida, että Firka-linnoituksen luota majakalle on matkaa n. 1,8 km, sillä koko satama-allas pitää kiertää.
Hania ja Kreeta ylipäätään ei ole sinivalkoista Kreikkaa, vaan täällä näkee enemmän lämpimän sävyisiä rakennuksia. Vanhassa kaupungissa on yhä useita okrankeltaisia ja terracotan punaisia venetsialaisajan taloja, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta. Parhaita alueita niiden ja kapeiden, romanttisten kujien bongailuun ovat Topanas ja Splantzia. Vaikka minulle rakkainta kreikkalaismaisemaa ovat Kyklaadien saarten valkoiset kylät sinisine ikkunaluukkuineen, on näilläkin pastellinsävyisillä kujilla oma viehätyksensä. Monet kerrat olen lähtenyt vain kuljeskelemaan kapeimmille kujille ihailemaan talojen yksityiskohtia.
Uuden kaupungin puolella eli Skalidi-kadulla ja sen eteläpuolella on vaatekauppoja, kahviloita, kultasepänliikkeitä (niitä on täällä valtavasti) apteekkeja, urheilukauppoja ja pieniä erikoisliikkeitä joissa myydään esim. vain kynsilakkoja, tossuja, koriste-esineitä tai hajuvesiä. Ympäri kaupunkia on liha-, kala- ja hedelmäkauppoja. Joissain ruokakaupoissa voi ostaa riisiä, rakia tai viiniä irtotavarana. Myös eläinkaupassa myydään kissojen ja koirien nappuloita kuin irtokarkkeja huomattavasti halvempaan kilohintaan kuin kaupan paketit.
Vanhassa kaupungissa kauppojen tarjonta keskittyy turisteille tarjottavaan tavaraan, mikä ei tarkoita kuitenkaan pelkkää krääsää. Siellä on hyviä nahkatuotteita, kenkiä, vaatteita, koruja, aurinkolaseja, mutta yhtä lailla magneetteja, t-paitoja ja kreetalaisia puukkoja. Suurin osa vanhan kaupungin ravintoloista ja pikkuputiikeista on kiinni talvella.
Nea Hora on paikallisten aluetta
Asun paikallisten keskellä Nea Horassa, josta Hanian vanhaan kaupunkiin kävelee 10 minuutissa. Täällä on kerrostaloja ja rannan tuntumassa hotellejakin, mutta talvella suurin osa niistä on tyhjillään, joten turisteja ei näy. Ranta on 200 metrin päässä asunnostani ja käyn siellä usein kävelyllä, joulukuun ensimmäisenä päivänä kävin vielä uimassa. Meri on henkireikäni täällä, oli se sitten myrskyisenä vellova hirviö tai turkoosina kimmeltävä uima-allas. On ollut mielenkiintoista nähdä miten monia sinisen, turkoosin ja jopa vihreän sävyjä meressä voi olla säästä ja tuulista riippuen ja miten välillä meri on tyyni kuin kiiltävä peili, välillä taas vaahtopäät täplittävät sen pintaa ennen kuin aallot vyöryvät rantaan pyyhkäisten pitsikuvion märälle hiekalle.
Minulla on ollut vuosia haaveena asua joskus pitemmän aikaa Kreikassa. Kuvittelin aina asuvani idyllisessä kylässä, kauniissa vanhanaikaisessa talossa, jossa olisi puiset ikkunaluukut, leveät lautalattiat, paksut kiviseinät ja koristeellinen puuovi. Kaskaat sirittäisivät ikkunan alla ja tuuli toisi jostain mukanaan yrttien tuoksua. Symillä ja Kastellorizossa olen asunut tällaisessa talossa toisessa kolme, toisessa viisi viikkoa syys- ja lokakuussa, ja nämä matkat olivat unelmieni täyttymys.
Nea Horassa kuvitelmani idyllisestä Kreikasta ovat karisseet hyvin nopeasti. Kerrostalojen keskellä on erilaista kuin värikkäässä kylässä, talo jossa asun on moderni eikä siinä ole mitään perinteistä kreikkalaista ja ikkunasta tunkee pakokaasuja ja kamiinan savua. Mopot pärisevät ja autoilla on tapana töötätä juuri minun ikkunani alla tiedottaen risteyksessä “okei, pitäisi väistää, mutta en jaksa jarruttaa, tiedoksi siis että täältä tullaan”.
Roska-auto rymistelee risteyksessä joka yö puolen yön aikaan säässä kuin säässä, myös ukkosella. Täällä taloyhtiöillä tai omakotitaloilla ei ole omia roska-astioita, vaan niitä on katujen varsilla noin sadan metrin välein. Pullojen ja pahvin/muovin/metallin kierrätysastioita on harvemmassa ja niihin on lähes aina työnnetty sekajätteitä mukaan, koska mitäpä turhaan noudattamaan ohjeita.
Olen yllättynyt siitä, miten köyhää täällä on. Paikoin tulee jopa Kuuba mieleen todella rähjäisistä taloista (joissa ei ole romantiikkaa tippaakaan), kuoppaisista teistä, kasaan teipatuista mopoista ja joutomaatonteista, jotka ovat täynnä epämääräistä rojua. Missään en ole nähnyt niin paljon rumia ovia kuin Nea Horassa. Ilmeisesti 70-luvun huumassa kauniit, vanhat ovet on korvattu “moderneilla”, metallilla vahvistetuilla lasiovilla.
Jalkakäytävät ovat niin kapeita, etten juuri koskaan kävele niillä ja niiden tukkeena on valopylväitä, puita, myyntitelineitä tai vähintään koirankakkaa. Nea Hora on lastenrattaille painajainen, pyörätuolilla vielä vaikeampi. Jalankulkijat ovat muutenkin pohjasakkaa, autoilijat eivät koskaan anna tietä ja liikennevaloissa ajavat usein suojatien päälle. No, aika usein täällä loikitaan tien yli jostain raosta suojateistä piittaamatta.
Liikenteessä näkee kaiken maailman autonrotiskoja, joissa on teipatut ikkunat ja pelti ruosteen ja lommojen koristama. Toisaalta on kalliita citymaastureita, jotka nippa nappa mahtuvat kapeille kaduille. Sitten on vielä mustalaisten pakettiautot, jotka huudattavat megafonista samaa monotonista värssyä päivästä toiseen kerätessään ylimäämäistä rojua. En voi sietää sitä molotusta!
Torilla tavataan
Torstai on lempipäiväni täällä, sillä silloin Nea Horassa on toripäivä. Toisin kuin Suomessa, tori ei ole täällä torilla, vaan Meletiou Piga -katu täyttyy hedelmien, vihannesten, juustojen, mausteiden, kananmunien ja vaatteiden myyntikojuista. Huom! Kesäkaudella (1.4.-30.9.24) Nea Horan tori tulee olemaan Monis Gonias kadulla, Kissamou ja Selinou katujen välissä.
Ostan kaikki käyttämäni hedelmät ja vihannekset torilta, viikon satsin kerralla. Vaikka Kreeta on suhteellisen pieni alue, täällä on eri kasvuvyöhykkeitä korkeuserojen vuoksi. Vuoristossa olosuhteet ovat erilaiset kuin rannikolla ja siksi täällä kasvaa niin avokado, viiniköynnös kuin omena.
Minulla on tapana ostaa tietyt tuotteet tietyltä kojulta, sillä joku myy vain tomaatteja ja kurkkuja ja toinen vain erilaisia hedelmiä. Niinpä sieltä täältä kuulee Jassu Anna tai jassu koritsi, kun tutut myyjät tervehtivät. Siitä tulee aina hyvälle mielelle. Välillä pussiin sujahtaa jotain extraa kaupan päälle.
Hinnat ovat edullisia (n. 1,50e-2e/kg) ja suoraan maatiloilta saapuvat tuotteet maukkaita ja tuoreita. Suomeen verrattuna varsinkin suippopaprika ja avokado (4-5 kpl eurolla) ovat edullisia. Hintapolitiikka on selkeä: osta sen verran että pussi maksaa joko euron, kaksi tai kolme. Jos pussissa on tavaraa vaikka 80 sentillä, sujautetaan sinne hedelmä tai pari, että tulee euro täyteen. Luulen, että pari kertaa on huijattukin, esim. oliivien hinta oli suolaisempi kuin pussin sisältö.
Täällä avokadoja voi syödä hyvällä omalla tunnolla, sillä ne ovat lähiruokaa ja torilta ostettaessa rahat menevät suoraan tuottajalle. Lähes päivittäin teen salaatin torin antimista: tomaattia, paprikaa, kurkkua ja avokadoa, päälle dakos-korppuja ja juustolastuja oliiviöljyn ja hunajabalsamicon kera. Nam!
Tori on värien, tuoksujen ja äänten sekamelska. Vihreät salaatit ja yrtit komeilevat yhdellä, punaiset paprikat toisella, valtavat appelsiinikasat kolmannella kojulla. Ilman täyttää savun ja paistuvan souvlakin sekoitus, mandariinien raikkaus, oliivien etikkainen tuoksu ja valtavien juustokiekkojen vahva lemahdus. Juustomestari on perinteisine muhkeine viiksineen ja leveine hymyineen kuin suoraan matkailumainoksesta, niin kreetalainen kuin olla voi.
Kauppiaat houkuttelevat asiakkaita (ella kyria, oriste!), mainostavat kilpaa tuotteitaan ja käytettyjen vaatteiden kojuilla hintoja (ola tria, ola tria evro!) niin kovaan ääneen, että korviin sattuu jos osuu pahimmoiltaan kailottajan viereen. Keskellä kapeaa väylää puikkelehtii leipien myyjä milläpä muulla kuin mopolla. Pitkät ja kapeat leivät sojottavat suuresta paperipussista. Vaikka aasi on vaihtunut skootteriin ja kori paperipussiin, periaate on sama kuin on aina ollut, liekö antiikin ajoilta asti.
Hania sopii niin kaupunki- kuin rantalomailijoille
Talvikauden viettämiseen Hania on ollut hyvä valinta. Kaupungissa on noin 55 000 asukasta, mikä takaa sen, että palveluja riittää silloinkin, kun turistikausi on ohi. Pienemmässä paikassa aika kävisi pitkäksi. Helmikuun kosteassa kylmyydessä oli hetkittäin vaikeaa, mutta maaliskuussa niin kaupunki kuin minäkin heräsimme pikku hiljaa eloon, kun viimein toppatakki jäi kotiin ja tarkeni taas mekossa.
Suosittelen Haniaa myös kesäkohteeksi. Usein Hanian nimellä myydään pakettimatkoja Agia Marina-Platanias-Gerani-Maleme-akselille, mutta itse en tuosta suoran tien varteen rakennetusta hotellialueesta tykkää. Jos olet kaltaiseni keskustan lähellä viihtyvää tyyppiä, kannattaa hotelli valita esim. Nea Horan rannan tuntumasta, sillä sieltä kävelee kivaa rantareittiä vartin verran venetsialaiseen satamaan tai 10 minuutissa keskustan kauppakaduille. Rantakadun kalatavernat, lähileipomot ja herkkukaupat, pitkä kirkasvetinen ranta ja vanhan kaupungin läheisyys ovat Nea Horan valtteja.
Jos haluat olla kauniissa ympäristössä, valitse majoitus vanhan kaupungin kujilta. Siellä hotelleja ja villoja riittää lähes vieri vieressä. Moni paikallinen sanoo, että Hania on parhaimmillaan huhti- ja toukokuussa, sekä syys- ja lokakuussa. Keskikesällä on kuumaa ja ihmisiä ruuhkaksi asti. Tekisi melkein mieli käydä tutkimusmatkalla, millaista näillä talvikauden autioittamilla kujilla on keskellä kesää.
25 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Kuulostaa kyllä ihan mahtavalta talvehtimispaikalta, koko ajan paremmalta. Voin hyvin uskoa, että aurinko ja lämpö lisääntyy koko ajan. Näyttipä rannallakin joku uskalias jo olevan! 🙂 Ajattelisin paikan olevan itselleni juuri sopivan rauhallinen tähän aikaan vuodesta. Köyhyys tosiaan tulee itsellenikin yllätyksenä, jos vertauskuvana tulee Kuuba mieleen.
Anna K.
Rannan aallonmurtajan puoleinen pääty oli tuulensuojassa, siellä kokoontui läpi talven rantamummojen jengi, minäkin siellä olin välillä aurinkoisina päivinä. Kun sää lämpeni, muissakin kohtaa rantaa alkoi näkyä auringonottajia.
Lähinnä talojen rähjäisyys toi Kuuban mieleen. Keskitalvella hirvitti, miten ihmiset tarkenivat varaston näköisissä tönöissä. Todennäköisesti elintaso on silti korkeampi kuin Kuubassa, mutta en osannut odottaa näkeväni tällaista köyhyyttä Kreikassa.
Eveliina/ Reissukuume
Opiskeluaikoina tuli usein lähdettyä sesongin ulkopuolella suosittuihin kohteisiin, sillä lennot olivat huomattavasti opiskelijaystävällisempiä kuin kesäaikaan 🙂 Moni suosittu kohde on siis juurikin tuttu hiljaisempana aikana.
Haniassa ei ole tullut käytyä ollenkaan, mutta vaikuttaa oikein mainiolta talvehtimispaikalta 🙂
Anna K.
Silloin kun mä opiskelin 90-luvulla, ei ollu vielä halpalentoyhtiöitä, eikä matkoille ollu varaa mennä usein. Pieni kateus teitä nuorempia kohtaan, kun ootte päässy matkailemaan jo nuorina. 😀 Mutta oonhan tuota maailmalla ehtiny rymyämään minäkin. 😀 Hiljaisempana aikana moni kohde on aidomman oloinen, siksi se on hyvä aika matkustaa.
Eila / Metkaamatkustelua
Kaksi kertaa on tullut käytyä Kreetalla Hanian seudulla kesäaikaan ja ero vuodesta 1992 vuoteen 2011 oli melkoinen. Voisikin olla mielenkiintoista käydä siellä vielä kerran turistisesongin ulkopuoliseen aikaan ja mennä istuskelemaan rantamummojen jengiin.
Anna K.
Mielenkiintoista että Hania on muuttunut noinkin nopeasti. Et kertonut tarkemmin miten, mutta oletan että turismin määrä on kasvanut rajusti. Ainakin paikallisten mukaan näin on käynyt.
Loka-marraskuu on hyvää aikaa lyöttäytyä mukaan rantamummojen jengiin.
Eila / Metkaamatkustelua
Hei Anna, olen kirjoittanut blogiin vuonna 2011: ”Kato Daratso, Kato Galatas, Kato Stalos, Agia Marina, Platanias jne. ovat nykyään yksi yhtenäinen noin 15 kilometrin hotelleiden, ravintoloiden ja kauppojen nauha Hanian länsipuolella, toisin oli lähes 20 vuotta sitten.” Muistelen, että vuonna 1992 Platanias, jossa olimme lasten kanssa oli selvästi pieni erillinen kylä rannikolla, jossa toki oli muitakin kyliä. Juuri turismin määrän kasvu on aiheuttanut lisärakentamista rannan tuntumaan.
Anna K.
Kiitos kun vielä selvensit asiaa. Tämän tyyppistä muutosta ajattelinkin. Luulen, että olisin saattanut tykätäkin Plataniaksen kylästä 90-luvulla, mutta nyt se on täysin ”hengetöntä” hotellialuetta.
Anne | Elämää Nomadina
Kiva postaus, ja ihanan rehellinen myös! Pitempään oleskellessa ja arkea eläessä ne huonommat puolet nousevat ihan eri tavalla esille kuin lomaillessa, eikä sellaista aivan täydellistä paikkaa liene olemassakaan. Itse en ole vielä käynyt Kreetalla, mutta menisin ehdottomasti sesongin ulkopuolella, ehkä mieluiten keväällä tai syksyllä, mutta toisaalta miksipä saarella ei viihtyisi vaikka koko talven yli.
Anna K.
Kiitos. Mä tykkään kirjoittaa niin kuin asiat on, tai niin kuin mä ne näen ja koen, sillä miksi turhaan kaunistelemaan. Totta, täydellistä ei ole missään ja siksi pitääkin aina punnita, että mitkä asiat on itselleen tärkeitä ja mitkä ei niin haittaa. Syyskuu on mun lempikuukausi Kreikassa, sitä suosittelen aina kaikille!
Sari/ matkalla lähelle tai kauas
Ihana palata hetkeksi Haniaan. On varmaan outoakin olla hiljaisessa Haniassa ja kun paikkoja on kiinni. Olen ymmärtänyt, että kreikkalaisetkin ovat saarilla vain kesät ja talvisin mantereella. Tiedä sitten onko totta.
Anna K.
Ei ole totta Kreetan kohdalla! Kreetalla asuu n. 640 000 ihmistä, ja Kreikan 3. suurin kaupunki Iraklion sijaitsee siellä. Kreeta on vähän kuin oma pieni ”mantereensa” ja hyvin omavarainen.
Sen sijaan pienillä saarilla osa väestöstä muuttaa mantereelle tai lähimmälle suurelle saarelle talven ajaksi ja toki osa ihan pysyvästi.
Anne/ Matkahetket
Aivan upeita ja tunnelmallisia kuvia! Tuli olo, että jo kuvien perusteella haluaisi Haniaan, kerran olen Kreikassa mantereella käynyt.
Anna K.
Hania on kyllä nätti ja kesällä, kun kirkas aurinko saa värit loistamaan kirkkaampina, se on varmaan vielä hienompi. Erikoista, että olet käynyt Kreikassa mantereella, tuntuu että melkein aina aloitetaan saarista. Vai olisitko käynyt Pargassa, sehän on suosittu kohde ja tosi nätti sekin!
Anne/ Matkahetket
Pargassa juurikin olen käynyt ja sieltä sai tehtyä myös retken Albanian puolelle, joten siksi valikoitui kohteeksi. Mutta saaret tosiaan ovat varmasti yleisempi aloitus Kreikkaan tutustumisessa. 🙂
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Kyllähän sinun täytyy joskus kokea myös kesäinen Kreeta ja Hania, ihan vain vertailun vuoksi. 😉
Anna K.
Totta! Luulen, että toisaalta tykkäisin enemmän, koska rakastan hellettä ja lämmintä merivettä, mutta toisaalta voisi ärsyttää ihmispaljous, kun olen nähnyt Hanian kujat niin autioina.
Virpi / Virpin Maailma
Hitsi miten ihanissa puitteissa olet viettänyt talven! No uskon, että helmikuun kylmät ja kosteat kelit eivät olleet mieleen, mutta onhan tuo nyt aivan mahtava tapa viettää talvi. Itse tykkään kovasti Kreetan saaresta ja Hania sekä sen venetsialainen satama ovat aivan suosikkejani!
Vinkkisi perusteella taidan muuten seuraavaksi valita tuon Nea Horan. Itse olen ollut aina Agia Marinassa tai Plataniaksessa, tykkään niistäkin omalla tavallaan vaikka ovatkin turistikeskittymiä.
Anna K.
Nyt kun kärvistelen Suomen takatalven pikkupakkasessa, niin oon ymmärtänyt että olihan se Hanian talvi kuitenkin helpompi. Oli valoa, kukkia ja vihreyttä ja vaikka palelin sisällä +16 asteessa pari kuukautta, sain vastapainoksi kivoja retkipäiviä ja vanhaan kaupunkiin saattoi lähteä kävelylle milloin vain.
Nea Hora oli ollut mulla vuosia ajatuksissa, että jos joskus tuolle suunnalle menen, niin hotelli sieltä. Sijainti on musta paras, sillä vanhassa kaupungissa saattaa olla liiankin meluisaa kesällä ja rannalle matkaa. Nea Hora ei ole mikään kaunotar, mutta paikallisten keskellä on aidossa ympäristössä.
Cilla Maria Travel
En ole käynyt Kreetalla koskaan, vain parilla muulla Kreikan saarella. Minua kyllä viehättää jollain tasolla tuo ränsistyneisyys ja kämäisyys 😀 Tuollaisia köyhiä ja melkein jopa hylätyn näköisiä kyliä löytyy myös Italiasta. Mutta se on kyllä sääli, ettei lajittelu tunnu hirveämmin ihmisiä kiinnostavan. Asuin joskus Espanjassa ja siellä oli sama homma, että kaikissa jätesäiliöissä oli kaikkea roinaa sekaisin, vaikka säiliöt oli värikoodattu lajittelua varten. Minua huvittaa myös aina se, että kevättalvella monessa itselle lämpimässä kohteessa paikallisilla on toppatakit päällä. Olen viettänyt talvea juurikin Espanjassa ja viime vuonna olin Rivieralla kirjoittamassa opinnäytetyötä. Paljon Kreetalla on esim. se helmikuun lämpötila?
Anna K.
Tykkään itsekin rähjäromantiikasta, mutta tuolla talot (ja ne ovet!) oli suurimmaksi osaksi joko rumia, mitäänsanomattomia tai hengettömiä, myös aivan uudet. Vain muutama kaunis talo oli säästynyt Nea Horassa, vanha kaupunki taas on on niitä täynnä ja tässä jutussa suurin osa kuvista on vanhasta kaupungista.
Helmikuun lämpötila vaihteli paljon. Alimmillaan päivän ylin lämpötila oli +10 asteen tuntumassa, ylimmillään +20. Tuolla +10 on ihan muuta kuin meillä, sillä kosteus ja tuuli lisäävät kylmyyttä. Eikä +10 tai +20 tarkoita talvella sitä, että lämpötila olisi koko päivän tuon verran, enemminkin vain pari tuntia, aikainen aamu ja ilta ovat paljon kylmempiä. Mä käytin myös kevyttoppatakkia pitkään. Kun palelee kotona koko ajan, menee aikaa ennen kuin ulkona auringonpaisteessa lämpenee. Kirjoitin lämpötiloista ja miten selvitä kylmässä sisätilassa oman juttunsa: https://www.kaukaahaettuablogi.fi/kreetan-vihrea-talvi/
Terhi
Nea Horan ranta on tuttu viime vuoden huhtikuulta. Silloin ei turistisesonki ollut vielä kunnolla alkanut, mutta oli jo lämmintä. Ja niin kuin totesit, sopiva 10 minuutin kävelymatka vanhaan kaupunkiin.
On ollut varmaan upeaa viettää koko talvi noissa maisemissa vaikket ehkä ollutkaan majoituspaikkaan täysin tyytyväinen.
Anna K.
Huhtikuu on varmaan Kreetalla oikein mukavaa aikaa. On vielä vihreää, porukkaa ei ole liikaa eikä myöskään liian kuuma. Talvi meni nopeasti, tämän päivän lumipyryn jälkeen ajattelin, että olisipa ollut kiva olla siellä vielä huhtikuukin.
Merja / Merjan matkassa
Moni turistipaikka näyttää varmasti erilaiselta talvella, kun kaupat ja ravintolat laittavat ovensa kiinni ja paikka hiljenee. Kyllä minäkin mieluummin tuolla talveni viettäisin kuin Suomen pakkasissa, mutta ainakaan vielä sellainen ei ole mahdollista. Hienoa, että sinä pääsit toteuttamaan unelmasi. 🙂
Anna K.
Tämähän ei oikeestaan ollut mun toteutunut unelma! 😀 Päädyin Kreetalle puolivahingossa ja vaikka Kreetan talvi Suomen pakkaset voittaakin, mun unelmaan ei kuulu hirveän kylmät asunnot ja rumat talot. 😀 Mutta ihan kivaa oli silti!