Ensimmäistä kertaa yksin matkalla. Apua, miltä se tuntuu? Miten osaan olla lomalla yksin? Miten saan ajan kulumaan? Mistä löydän seuraa? Miltä yksin syöminen tuntuu? Kuka vahtii rannalla tavaroita kun käyn uimassa, kuka rasvaa selän? Entä kuka ottaa minusta kuvia? Moni asia mietityttää, mutta kaikkeen on ratkaisu. Yleisön pyynnöstä: parhaat vinkit yksin matkustavalle.
Yksin matkailussa parasta on vapaus ja seikkailun tunne. Tuntuu kuin koko maailma olisi sinun. Saat päättää itse tekemisistäsi, eikä kukaan sano vastaan. Saat tehdä kaiken oman aikautaulusi mukaan, nopeasti tai hitaasti, odottamatta ketään tai kiirehtimättä kenenkään vuoksi.
Mutta vapauden ja seikkailun huumassa tulee hetkiä, jolloin huomaa olevansa katseiden kohteena. Lomakohteessa yksin kulkeva turisti on poikkeus ja häntä katsotaan. Joissakin tilanteissa se voi tuntua kiusalliselta. Konkarimatkaaja ei tietysti enää ajattele, miltä toisten silmissä näyttää, mutta ensikertalaiselle kaikki yksinolossa on outoa ja menee hetki, ennen kuin siihen tottuu.
Valitse majoitus jossa viihdyt
Kun on matkalla yksin, joutuu tietenkin maksamaan majoituksensa itse. Sen vuoksi valitsen edullisia, pieniä perhehotelleja, jos vain mahdollista. Toinen, ehkä hintaakin tärkeämpi syy valita pikkuhotelleja on se, että tunnen oloni niissä kotoisaksi ja niissä on suurempi todennäköisyys kohdata samanoloisia matkailijoita. Ihanimmat majoitukset ovat sellaisia, jotka on sisustettu kauniisti, perinteitä kunnioittaen. Niissä tuntee pääsevänsä syvemmälle paikalliselämään. Vanhat, historiaa huokuvat talot saavat minut onnelliseksi.
Myös studiohuoneisto on kätevä, siinä voi tarvittaessa kokata ainakin aamiaiset, miksei vaikka jotain helppoa ruokaakin. Suurissa, hienoissa hotelleissa en viihdy ollenkaan, varsinkaan yksin. Mieluummin valitsen vaikka hostellin, tosin dormihuoneisiin en mielelläni enää mene unissani möykkäämään. Mikä ikinä sinun makusi onkaan, valitse sellainen paikka, jossa uskot viihtyväsi.
Ihana ilta, ravintolan pöydissä kynttilät, vilkas puheensorina – ja minä ypöyksin
Vaikka olen matkaillut paljon yksin, on illalla ravintolassa syöminen edelleen se tilanne, jolloin toivoisin seuraa. Yksin syödessä melkein väkisin tuntee itsensä silmätikuksi. Jos ravintolat ovat täynnä pariskuntia ja perheitä, tuntuu ettei mikään paikka ole sellainen, mihin haluisi jäädä. Siksi valitsen mieluummin pieniä, kodikkaita ravintoloita, joissa henkilökunta ottaa sinut haltuunsa ja pitää hyvänään.
Ruokaa odotellessa käyn läpi päivän valokuvia kameralta tai kännykältä tai tutkin karttaa ja opaskirjaa, silloin en edes huomaa, jos joku katsoo pitkään. Ja vaikka katsoisikin, niin so what! Jos ravintolassa ei ole kiire, voin kysellä henkilökunnalta vinkkejä vaikka parhaista rannoista, näköalapaikoista tai kysellä millaista kyseisessä paikassa on asua. Olen saanut paljon tietoa blogiinikin tällä tavalla. Kun ruoka sitten saapuu, keskityn nauttimaan siitä, enkä murehdi mistään. Mutta rehellisyyden nimissä, kyllä toisiaan kädestä pitävät pariskunnat vituttaa! 😀
Jos illalla yksin syöminen tuntuu vaikealta, kannattaa syödä lämmin ruoka myöhäisenä lounaana ja illalla syödä kevyemmin, vaikka leipomosta ostettu voileipä ja hedelmiä, millä nyt pärjää. Jos yksin syöminen tuntuu aivan mahdottomalta, kysy myydäänkö ravintolassa annoksia mukaan otettavaksi. Viimeksi tein näin täpötäydessä tapaspaikassa Cordobassa, jonne en saanut pöytää. Pidemmillä Kreikan lomillani olen kokkailut itsekin ja syönyt sitten omalla parvekkeella. Suuri nautinto sekin.
Miten ihmeessä ihmisiin tutustuu?
Olen tavannut matkoillani ihania ihmisiä ja minut on kutsuttu paitsi kahville, myös kreikkalaisiin häihin. Missä uusiin ihmisiin sitten tutustuu? Esimerkiksi patikkapolulla, rantabaarissa, laivan kahvilassa, yhteisellä retkellä, kadulla, näköalapaikalla, bussimatkalla, hotellin uima-altaalla ja minun tapauksessani melko usein kissoja kuvatessa tai silittäessä. Voi olla, että jonkun kanssa vaihtaa vain pari sanaa, mutta toisen kanssa juttu sujuu niin hyvin, että illalla päätetään syödä yhdessä. Silkkaa tuuripeliä. Tärkeintä on olla avoin ja hyvällä tuulella.
Olen matkustanut monissa maissa yksin, mutta koen, että Kreikassa ja Kuubassa minun on ollut helpointa jutella uusien ihmisten kanssa. Kuubassa siksi, että puhun espanjaa ja paikalliset ovat uteliaita, Kreikassa taas siksi, että siellä olen ehkä onnellisimmillani ja hymyilevää ihmistä on helppo lähestyä. Mitä suurempi paikka, sitä vaikeampaa on jutella ventovieraan kanssa. Taannoisella Andalusian matkalla juttelin todella vähän vieraiden kanssa, Kreikan pikkusaarilla taas kaikki pölisevät kaikkien kanssa. Voi olla, että lasi viiniä tepsii jollekin rentoutuskeinona, joka saa kielenkannat irtoamaan, minulle riittää pelkkä auringon lämpö. Ei se viinikään huono idea ole!
Valokuvaaminen – yksin matkaavan alibi haahuiluun
Jos tuntuu, ettei keksi mitään tekemistä tai tuntee itsensä hölmöksi kävellessään yksin ympäriinsä, on valokuvaaminen mitä mainiointa tekemistä. Kun olet kuvannut kukat ja kapeat kujat, auringonlaskut ja ruoka-annoksesi, tulee vääjäämättä tunne, että olisi ihan kiva olla itsekin joskus kuvassa. Vaihtoehtoja on kolme: selfie, itselaukaisu tai pyytää jotakuta ottamaan kuva sinusta. Yleensä viimeinen on se huonoin vaihtoehto, sillä maailma on täynnä surkeita kuvaajia. Tämä on ikävä kyllä fakta. Vaikka kuinka kertoisit toiveesi minkälaisen kuvat haluat itsestäsi, tulet varmasti saamaan jotain ihan muuta. Delete.
Harjoittele kamerasi tai kännykkäsi itselaukaisun käyttöä. Se on helppoa ja saat yllättävän hyviä kuvia. Myönnetään, joskus joudun tällä tavalla ottamaan kymmenenkin otosta, ennen kuin olen tyytyväinen, koska arvauspeliähän se osittain on mihin kohtaan kuvaa osuu, mutta pidänkin tätä outona harrastuksenani.
Kännykässäni (ja varmaan sinunkin) on toiminto, jolla kuvan voi ottaa sanomalla ”cheese” tai ”smile”. Selfietä ottaessa kännykän voi työntää paljon kauemmas, kun ei tarvitse yltää kuvausnappulaan. Myös sivupainikkeella laukaisu onnistuu monessa mallissa. Itselaukaisukin onnistuu puhetunnisteella. Laitan kännykän esim. penkille niin lähelle laukkuani, että se voi nojata siihen, mutta sen verran kauas, että nään asetella kuvakulman oikein. Sitten vain puhelin nojalleen laukkua vasten, kuiskaus ”cheese” ja kipin kapin kuvaan. Kännykkä ilmoittaa merkkivalolla ja piippaamalla milloin itselaukaisu lähtee käyntiin. Kannattaa kokeilla! Alla olevat kuvat on kaikki otettu itselaukaisimella.
Rantaelämän tärkeimmät välineet
Rannalle otan aina mukaan lukemista ja pientä syömistä. Kirja ja välipala viihdyttävät uimisen lomassa. Ohut pokkari on sopivin matkakirja, jätän sen lopuksi hotelliin tai kahvilaan, joissa kierrätetään kirjoja. Jos et ole lukutoukka, nappaa mukaan naistenlehti tai pari, niitäkin on kiva selailla rannalla. Entä kun lähdet uimaan, kuka vahtii tavaroitasi? Matkakohteeni ovat yleensä hyvin pieniä, joissa voin huoletta jättää tavarani hetkeksi. En yleensä ota rannalle mukaan mitään arvokasta ja rahaakin vain lähinnä jäätelön tai veden ostamista varten. Jos laukussani on poikkeuksellisesti järkkäri, huikkaan vaikka vanhemmalla pariskunnalle, että voitteko katsoa tavaroitani kun käyn uimassa.
Ikävä kyllä, valitsen jonkun selän rasvaus uhrikseni. Kerran melkein pakotin yhden venäläisen äidin siihen puuhaan. Toinen vaihtoehto on ottaa apuvälineet jo kotoa mukaan. Leipomisessa käytettävä nuoluri on oiva väline siihen! Olen joskus levittänyt aurinkoraskaa selkääni myös huoneistohotellin ruokalusikalla.
En ole juurikaan kokenut rannalla häirintää (ikä tekee tehtävänsä!) paitsi Kuubassa, jossa itsensä tyrkyttäjää pyöri ympärillä ärsyttävyyteen asti. En kuitenkaan menisi yksin autiolle rannalle turvallisuussyistä.
Yksin matkailu voi tuntua ajatuksena ensin pelottavalta, mutta kun siihen tottuu, se on palkitsevaa. Helpompaa on lähteä matkalle alunperin yksin, kuin jäädä yhteisen loman jälkeen yksin kohteeseen kavereiden jo suunnatessa kotiin. Silloin yksinäisyys korostuu. Siitäkin kyllä selviää, kun tekee itselleen suunnitelman mitä aikoo tehdä ja nähdä.
Siinä missä matkailu avartaa maailmaa, yksin matkailu avartaa näkemystä itsestäsi. Se opettaa sinulle millainen ihminen olet, mitkä asiat ovat tärkeitä. Voi olla, että yksin, tuhansien kilometrien päässä kotoa ymmärrät, miten tärkeitä perheesi ja ystäväsi ovatkaan.
Antoisia matkoja kaikille yksin seikkailuun uskaltautuville! Onni suosii rohkeaa!
Vastaa