Mitä tapahtuu kun sain kummitytöltä kutsun tulla kylään Ranskan rivieralle? Ensin ajattelin, ettei nyt voi matkustaa. Sitten otin selvää faktoista ja huomasin, että koronatilanne Rivieralla oli Uuttamaata paljon parempi. Lennot olivat edulliset ja vaikka lähteminen jännitti ensin kovasti, olin todella tyytyväinen että uskalsin lähteä. Ulkomaillekin voi matkustaa turvallisesti, kun noudattaa viranomaisten ohjeita ja maalaisjärkeä.
Mitä papereita Ranskaan tarvitaan?
Lensin Finnairin tämän kesän ensimmäisellä lennolla Nizzaan 10. kesäkuuta. Lähtöselvityksen pystyi tekemään etukäteen kotona, mutta boarding passia ei saanut. Sen sai vasta kentällä, kun virkailija oli tarkistanut että kaikki tarvittavat dokumentit olivat kunnossa. Ranska vaati jokaiselta matkustajalta dokumentin negatiivisesta covid-testituloksesta ja lomakkeen, johon merkittiin rasti ruutuun, onko saanut koronarokotusta. Minulla oli myös omakannasta tulostettu todistus rokotuksesta. Helsingissä tämä hoitui sujuvasti. Paperit katsottiin ennen lähtöselvitystiskejä ja sen jälkeen tulostin automaatilta matkalaukkutarran. Katso viimeisimmät ohjeet ulkoministeriön sivuilta.
Lentokoneessa jaettiin vielä paperi, johon täytettiin henkilötietojen lisäksi lennon tiedot ja majoituspaikan osoite. Sen toimitti matkustamohenkilökunta viranomaisille. Koneessa kuulutettiin, että boarding pass täytyy ehdottomasti säilyttää, maahanpääsy voidaan evätä jos sitä ei ole. Yllätys olikin suuri, kun kaiken tämän jälkeen kukaan ei katsonut mitään papereita Ranskaan saapuessa. Ei ollut tiskejä, ei virkailijoita, ei passintarkastusta, ei mitään! Laukkujen hakemisen jälkeen kentältä pääsi ulos aivan niin kuin ennenkin. Ehkä Ranskassa luotetaan, että lähtömaa tarkistaa kaiken kuntoon ja niinhän Suomessa tehtiinkin.
Kesäkuussa vielä maskit ulkona ja ulkonaliikkumiskielto
Ranskan tartuntaluvut ovat olleet Suomea korkeampia, mutta Alpes-Maritimesilla eli Nizzan seudulla, on alkukesän aikana saatu tartunnat hyvin kuriin. Kummityttöni Hanna asuu Antibesissa ranskalaisen poikaystävänsä Duncanin kanssa. Antibesissa ilmaantuvuusluku oli sinne saapuessani 26 eli melkein ”vihreällä tasolla”. Sen vuoksi uskalsin alueelle matkustaa.
Ulkonaliikkumiskielto oli aiemmin alkanut yhdeksältä illalla, mutta vaihtui juuri ennen saapumistani yhteentoista. Pari kertaa meni retkeltä tai ravintolasta paluu tipalle. Oispa kyllä kirpaissut 140 euron sakot! Maskia piti käyttää kaikissa sisätiloissa, julkisissa kulkuneuvoissa ja lisäksi kaupunkien keskustoissa ulkonakin. Alueet missä maskipakko alkoi, oli merkitty selkeästi kyltein. Helteellä maski ei ole erityisen mukava kapistus, mutta yllättävää kyllä Ranskan rivieralla ei ollutkaan niin kuumaa kuin Suomessa! Sekä maskipakko että ulkonaliikkumiskielto poistuivat kesäkuun lopussa eli juuri ennen kuin palasin kotiin.
Tällä matkalla huristeltiin autolla
Ranskan rivieralla on hyvät bussiyhteydet kaupungista ja kylästä toiseen. Tällä kertaa liikuimme kuitenkin Hannan ja Duncanin autolla, mikä oli tietysti koronaturvallisempaa kun ei tarvinnut kohdata vieraita ihmisiä. Läheiselle Ile Sainte-Margueriten saarelle menimme reittilaivalla, jossa oli vain kourallinen ihmisiä.
Provenceen ja Gorges du Verdonin rotkolle teimme autolla 12 tunnin päiväretken. Maisemat olivat kertakaikkisen upeita ja pääsimme nauttimaan niistäkin ilman ryysistä näköalapaikoilla. Myös yleensä niin vilkas Moustiers-Sainte Marien kylä oli hiljainen, alkoi tosin olla jo ilta. Kauniissa kylässä olisi ollut ihana yöpyä.
Nizzan rakkaille kaduille pääsin kulkemaan Korsikan matkan jälkeen sillä aikaa kun Hanna ja Duncan jonottivat koronarokotukseen. Minun onnekseni odotus oli pitkä ja sain pyöriä tutuilla vanhan kaupungin kujilla melkein kaksi tuntia. Söin jäätelön katedraalin edessä vilkkaalla aukiolla, bongasin edellisen matkan Airbnb-asuntomme tutun kattoterassin ja pääsin vilkaisemaan Cours Saleyan antiikkimarkkinoita. Nizzassa turisteja oli selvästi enemmän kuin muualla. Silti sielläkään ei tullut ahdistavaa ryysiksen tuntua.
Korsikalla rennoissa lomatunnelmissa
Matkan kohokohta oli Korsika, jonne lähdimme Hannan kanssa kahdestaan. Perillä oloon jäi aikaa viisi päivää ja lisäksi matkoihin meni melkein pari päivää. Laivamatka Nizzasta Bastiaan kesti kuusi tuntia. Tulopäivänä saavuimme Korsikalle vasta iltakahdeksalta ja Nizzaan palatessa laiva lähti 7.30 aamulla.
Korsikalle liikennöi kolme laivayhtiötä, mutta ainoastaan Corsica Ferries lähtee Nizzasta. Myös Marseillesta ja Toulonista pääsee Korsikalle, samoin Italian useista satamista. Korsikalla satamia on neljä: Bastia, Porto Vecchio, Ajaccio ja L’ile Rousse.
Korsikalle mennessä vaadittiin uusi negatiivinen koronatestitulos. Se käytiin ottamassa ranskalaisessa laboratoriossa, jonne kuka vain sai mennä ilmaiseksi. Tulos saatiin samana päivänä. Paperit tarkastettiin ennen laivaan nousua ja mitattiin kuume.
Korsikalla tuli ihan eri tavalla lomafiilis kuin Antibesissä, joka oli minulle tuttu jo aiemmilta matkoilta Rivieralle. Siirryimme paikasta toiseen junalla (kyllä Korsikalla kulkee juna!) ja perillä suunnistimme hotelliin. Olipa ihanaa kun kerrankin minulla oli matkaseuralainen, joka etsi reitin perille, yleensä se olen aina minä.
L’ile Roussen rento rantakaupungin tunnelma ja upeat hiekkarannat hurmasivat meidät täysin. Lomahuumassa unohdimme yhtenä iltana ulkonaliikkumiskiellon ja istuimme huikean onnellisina penkillä merta katsellen, kunnes eräs pappa tuli sanomaan, että teidän täytyy lähteä kotiin. Eikä edes tajuttu sitä silloin, ihmeteltiin vaan että mitä siinä komentelet! Oisko hyvällä roseeviinillä ollut jotain osuutta asiaan?
Suomeen saapuminen vaati uuden testin
Paluulennon lähestyessä oli aika mennä taas koronatestiin. Tällä kertaa kävin Antibesin näytteenottopaikassa yksin ja selvisin hienosti ontuvalla ranskallani. Kun kävi ilmi, että olen suomalainen, näytettä ottanut mies alkoi juttelemaan edellisillan Suomi-Belgia futismatsista ja minä osasin jopa vastata. Tämän käynnin jälkeen olin niin ylpeä osaamisestani, että olin valmis vaikka muuttamaan Ranskaan! Ikävä kyllä kotimatka oli kuitenkin edessä.
Nizzan kentällä jonotin lähtöselvitykseen 50 minuuttia, vaikka jono ei saapuessani ollut kovin pitkä. Jokaisen matkustajan negatiivinen koronatestitodistus tarkastettiin ja se vei aikaa. Sitä ilman ei Finnairin koneeseen olisi päässyt, paitsi ne joilla on jo kaksi rokotetta.
Lentokoneessa täytettiin taas lomake, joka annettiin Helsinki-Vantaalla virkailijoille. Lentoasemalla olisi päässyt vapaaehtoiseen koronatestiin, mutta se ei olisi vapauttanut 72 tunnin kuluttua olevasta testistä. Huvikseen ei tehnyt mieli mennä nenäänsä kaiveluttamaan. Saavuin torstaina 24.6. Suomeen ja maanantaina sain tiedon, että sunnuntaina otettu koronatesti oli negatiivinen. Olin taas vapaa liikkumaan normaalisti.
Kuin paluu tavalliseen elämään
Tällä matkalla korostui se, miten ihanaa oli nähdä taas uusia paikkoja, kierrellä ja katsella, ihastella lukemattomia kauniita mekkoja, joita jokaisella naisella näytti olevan päällään iästä huolimatta, syödä jäätelöä, pyörähtää kaupoissa hypistelemässä tavaroita ja haistelemassa marseille-saippuaa, uida turkoosissa meressä ja ihan vain olla ja hengittää meren suolaisen raikasta tuoksua. Kaikkein ihaninta oli tavata Hannaa lähes vuoden tauon jälkeen.
Viimeisenä iltana kävimme Antibesissä ulkona syömässä. Maskipakko oli juuri poistunut ja ihmisiä liikkeellä todella paljon käynnissä olevan Ranskan futismatsin vuoksi. Ihmiset olivat riehakkaalla juhlatuulella, huuto oli melkoinen kun Ranska teki maalin. Ilta oli lämmin, kaupunki täynnä valoja, ääniä, iloista huutelua, elämää. Ruuan jälkeen haimme jäätelöt ja kiersimme vielä Hannan kanssa Antibesin katuja. Asuttuaan siellä yli vuoden hänkin näki nyt ensimmäistä kertaa kaupungin täynnä elämää. Meille tuli hetkellisesti tunne, että elämme normaalia elämää, ilman jatkuvaa pelkoa koronasta. Se tauti yllättää varmaan vielä monella variantilla, mutta yli vuoden kotona istumisen jälkeen oli huikeaa nähdä vilahdus oikeasta elämästä.
Ps. Huikeiden Suomen helteiden aikaan on ollut vaikeaa istua sisällä blogia kirjoittamassa. Jossain vaiheessa on kuitenkin tulossa juttua Korsikasta ja retkestä Provenceen. Kummatkin olivat upeita, kertomisen arvoisia kokemuksia!
Vastaa