Ranskan rivieralla on toinen toistaan kauniimpia kyliä, joista kolme suosikkiani esittelen teille: Eze, Entrevaux ja Breil sur Roya. Ne ovat keskenään hyvin erilaisia ja juuri siinä piilee niiden viehätys. Shampanjaa keskiaikaisessa kylässä, piknik vihreän joen rannalla vai kävely raikkaassa vuoristoilmassa, mikä kiinnostaisi eniten?
Jos maailman meno ei olisi tänä vuonna niin perusteellisesti mullistunut, olisimme parhaillaan ystävän kanssa pakkaamassa laukkuja ja lentämässä huomenna Ranskan rivieran rakkaisiin maisemiin. Nizzassa ja sitä ympäröivissä kylissä kävimme kolmena toukokuuna peräkkäin (2015, 2016 ja 2017) ja vannoimme, että tästä tulee jokavuotinen traditio, mutta elämä yllättää, tulee kesämökkejä, rippijuhlia ja muuta akuuttia rahan menoa ja tänä vuonna sitten korona.
Meillä matka jäi suunnitelman asteelle, sillä siinä vaiheessa kun olisimme voineet lentolippuja katsella, tuli jo ensimmäiset uutiset Pohjois-Italian koronatilanteesta ja matkasuunnitelmat laitettiin jäihin. Taloudellista menetystä ei tullut, eikä rahojen palautuksen odottelua. Mutta haave yhteisestä matkasta kaatui, vaihtui pelokkaaseen piknikkiin parin metrin turvaetäisyydellä toisesta. Siksi kaivoin ihanimmat kuvat Ranskan rivieran kylistä esiin ja matkustan niihin nyt teidän kanssanne virtuaalisesti kotisohvalta.
Eze – kylistä kuuluisin ja helpoin
Jos aikaa on niukasti ja voit käydä vain yhdessä, valitse Eze. Näistä kolmesta vuoristokylästä se on helpoin vaihtoehto. Nizzaan on matkaa vain 12 km ja bussilla pääsee kylän parkkipaikalle asti. Junalla pääsee vain Eze sur Merin asemalle, joten unohda se. Me yhdistimme samaan päivään myös vierailun Monacossa, niin lähellä ne ovat toisiaan. Paikallisbussilla kuljimme kaikki välit, 1,50e/matka.
Ezestä näki heti, että se on suosittu. Turisteja oli paljon, pikkuputiikkeja, kahviloita, boutique-hotelleja ja kalliita ravintoloita oli kylässä vaikka kuinka. Eikä suosio mikään ihme ole. Eze on kaunis, se sijaitsee upealla paikalla ja kylän kapeat kujat olivat viehättäviä, hyvin hoidettuja ja kukkia oli paljon.
Koska Eze oli ensimmäinen vuorikylä, jossa kävimme, se tietenkin hurmasi meidät heti kättelyssä. Mutta käytyämme muissakin, huomasimme että suosion myötä Eze on menettänyt aitouttaan, niin kuin usein käy. Sillä oli selvästi turistipaikan leima, sinne tullaan piipahtamaan, näyttäytymään ja syömään hyvin, mutta itse en näe sitä paikkana, jossa haluaisin olla pitempään. Silti ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!
Breil sur Roya – siellä rannalla vihreän joen
Breil sur Royan paras puoli oli sen vierellä virrannut joki, jonka vesi loisti ihmeellisen vihreänä. Ilmeisesti pohjan vaaleat kivet antoivat sille tämän erikoisen värisävyn. Kylän okrankeltaiset ja terrakotan väriset talot loivat kauniin kontrastin vaaleanvihreää jokea vasten. Joutsenperheen touhuja saimme katsella pitkin päivää, kun ne lipuivat ylväinä joella. Täälläkin korkealle nousevat, vehreät kukkulat ympäröivät kylää, niin että vaikutelma oli metsäisen raikas, varsinkin Nizzan kaupungin liikenteen jälkeen.
Olimme tulleet Breil sur Royaan junalla, matka kesti noin tunnin. Meille myytiin 35 euron hintainen perhelippu, jolla sai matkustaa koko päivän Ranskan rivieran alueella. Se taisi tulla edullisemmaksi kuin erilliset meno-paluuliput Breil sur Roayaan ja osoittautui varsin näppäräksi, sillä kävimme sillä myös Cannesissa, joka muuten olisi ehkä jäänyt väliin. Noh, Cannes ei ollut kovin kummoinen, mutta tulipahan nähtyä.
Kylän takaosassa vaikutelma muuttui kaikkea muuta kuin raikkaaksi, sillä varjoisilla kujilla leijui kostea, kellarimainen haju, johon sekoittui kissanpissaa, ei se kaikkein miellyttävin tuoksucoctail. Sieltä loikimme kiireen vilkkaa pois ja löysimme kauniin, värikkäiden talojen reunustaman kapean kadun, jossa elettiin normaalia arkea: keittiöistä kuului kattiloiden kolinaa, äiti ja lapsi kävelivät käsi kädessä koulusta kotiin ja työmiehet lompsivat lounastauolle. Muita matkailijoita ei näkynyt, heitä kohtasimme vain muutaman kylän aukiolla, hotellin edessä.
Entrevaux – pääskysten, metsän tuoksun ja niittykukkien kylä
Entrevauxissa ihaninta oli sitä ympäröivä huikea maisema. Joki virtasi kylän ohi, vihreät, metsäiset kukkulat ja korkealle kohoavat vuoret ympäröivät sitä ja laajat pellot ja oliivipuulehdot levisivät laakson pohjalla. Ezeen verrattuna Entrevaux oli ihanan raikasta maaseutua, josta kaikki kaupungin melske oli kaukana. Sinne hurautimme Nizzasta junalla reilussa tunnissa.
Entrevauxin kuvista voin edelleen melkein kuulla linnunlaulun, haistaa mäntyjen ja niittykukkien raikkauden. Siellä pääsimme keskelle kesää, joka toukokuun alussa oli kerrassaan ihanaa, kun Suomesta lähtiessä ei ollut vielä hiirenkorviakaan. Auringon kuumentama maa ja neulaset tuoksuivat, kun kiipesimme ylös linnoitukselle. Pääskyt kiisivät sinisellä taivaalla, joka oli niin lähellä, että sitä olisi voinut koskettaa.
Citadelle, jos mikä on paikka, jossa on käytävä, jos tuohon kylään aikoo. Ei linnoitus itsessään ollut niin ihmeellinen, mutta ylhäältä avautuva maisema vei jalat alta. Olisin voinut tuijottaa sitä hamaan ikuisuuteen. En osaa sanoa, kuinka kauan ylös kipuaminen vie aikaa, meillä siihen meni tolkuttoman kauan, kun joka välissä piti pysähtyä ottamaan kuva.
Ja voi sitä raukkaa, joka sattui tulemaan meitä vastaan! ”Ekskjyysmii!” Tämä oli se matka, jolla jokainen meistä kuvan ottanut kuuli saman tarinan ”vii nou iits atör thöörti jiers nau, pat tis is aör föörst trip tugetör, kän juu teik ö piktsör” ja siitä muodostui reissun vitsi, joka tulee tietyistä kuvista edelleen mieleen. Entrevaux oli minulle näistä kylistä kaunein, se löi laudalta kaikki odotukset, tuntui, että sydän pakahtuu onnesta.
Ajattelin ensin, että ei tämä niin kirpaise, kun mitään ei ollut varattukaan. Mutta anna olla kun tarkistin Google-kartoista etäisyyksiä ja eksyin katselemaan maisemia lintuperspektiivistä! Niin monia tuttuja paikkoja, niin monia muistoja tulvi mieleen. Bussimatkoja nenä kiinni ikkunassa ja jatkuvaa kato, kato, kato -huutelua toiselle. Karttojen katselu oli kuin puukkoa kääntäisi haavassa. Mutta silti uskon, että siellä ne ihanat seudut meitä odottavat. Voi vain kuvitella, miten ihanaa se kaikki sitten joskus onkaan, kun matkustaminen ei ole enää mikään itsestäänselvyys. Me tulemme ihan varmasti vielä!
ps. Myös Grasse ja St-Paul-de-Vence ovat ihania ja niistä olen kirjoittanut omat jutut jo aiemmin. Klikkaa linkkiä!
St-Paul-de-Vence – Ranskan rivieran kaunotar
Päiväretki Nizzasta: Cannes vai Grasse?
Vastaa