Suurissa kaupungeissa, joissa ravintolatarjonta on valtava, on hyvä tietää muutama tärppi herkkuruokien äärelle. Pääsin blogimatkalla kokeilemaan kolmea huippuhyvää paikkaa. Näistä ravintoloista lähdet tyytyväisen (ja suuren!) mahan kanssa ulos!
Onnellisten sikojen liha tekee ihmisenkin onnelliseksi
Enpä tiedä, olenko koskaan syönyt niin hyvää possua kuin madridilaisessa Cinco Jotas ravintolassa. Tuskin. Se pääsi samaan kategoriaan argentiinalaisen pihvin kanssa: en voi katsoa edes kuvaa ilman että tulee vesi kielelle! Niin sairaan hyvää lihaa! Ei kuollut sekään possu turhaan.
Hyvän lihan salaisuus on yksinkertainen: mustat iberialaiset siat elävät lähes vapaina (suurissa aitauksissa) ja syövät mitä luonnosta saavat. Loka-tammikuussa koittaa sikojen onnelliset (viimeiset) kuukaudet, jolloin ne syövät vain herkkuruokaansa tammenterhoja. Se tuo lihaan oman säväyksensä.
Ilmakuivatun kinkun matka kohti ruokapöytää jatkuu vielä vuosia: suolauksen jälkeen ne ripustetaan valtavan kinkkukellarin (vrt. viinikellari) kattoon kuivumaan. Yhdessä kellarissa roikkuu tuhansia kinkkuja, jotka asiantuntija käy kolmekin kertaa päivässä tsekkaamassa läpi, että kaikki on varmasti kunnossa. Kolmen – neljän vuoden päästä herkkua saadaan viimein pöytään. Tämän vuoksi aito jamon iberico, joka tunnetaan myös nimellä pata negra, on selvästi markettien halpis jamon serranoa kalliimpaa.
Terveiset viidakosta!
El Invernadero by Salvador Baciller on yksi erikoisimpia ravintoloita, missä olen ollut. Kuin kasvihuoneessa söisi ihmeellisten kukkien ja esineiden ympäröimänä.
Madridin ravintolamaailmassa tuntui yleisestikin olevan vallalla leikittelevä sisustustyyli. Ei oteta asioita liian vakavasti, sekoitellaan erilaisia huonekaluja, eripari astioita, unohdetaan kaikki pönötykseen viittaava. Hyvä niin! Samalla palvelu oli mukavaa ja rentoa, niinkuin espanjalaiseen tyyliin usein kuuluukin (turistihelvetit sikseen).
Ruoka oli mutkattoman hyvää, mutta ei ihan suuren luokan gourmeeta. Tänne kannattaa poiketa vaikka kahville ja herkullisille leivoksille tai syömään jotain pikkunälkään. Lounasähkyn jälkeen söin illalla kevyemmin, vietnamilaiset kevätkääryleet sopivat siihen mainiosti.
Ravintola sijaitsee sisustusliikkeen alakerrassa ja on sen kanssa kimpassa. Kaikki astiat ja koriste-esineet on myytävinä liikkeessä. Kuinka monta kertaa sitä onkaan miettinyt ravintolassa että onpa kiva lautanen tai lasi; tuolla sen voi ostaa saman tien itselleen. Paitsi, että en mä kyllä mitään painavaa raahaisi kuitenkaan, kippoa ja kuppia koti jo täynnä muutenkin. Mutta liikeideana loistava!
Suureen nälkään ja gourmeen himoon
Chuecan kaupunginosassa sijaitsevan San Antonion kauppahallin yläkerrassa on hallin mukaan nimetty ravintola La Cocina de San Anton. Täällä minut yksinkertaisesti yritettiin tyrmätä ruualla, sekä määrällä että makujen ilotulituksella.
Kuinka monta järkyttävän herkullista alkupalaa on mahdollista syödä räjähtämättä? Tässä meidän menussa niitä oli kokonaista neljä kappaletta! Neljä!
Sen jälkeen piti tulla vielä kahta erilaista pääaruokaa, mutta jouduimme anomaan armoa, vain yhtä kiitos, ei pysty enempää! Kaikkein vaikeinta oli jättää näitä ihania annoksia lautaselle lojumaan. Friteerattu juusto oli löytänyt vierelleen pinaattia ja mustikkakastiketta, (kirpeää ja makeaa, toimii!) paistettu haikala pääsi tulisten makujen seuraan ja aavistuksen raa’aksi jätetyn lohen kruunasi itämaiset hapanimelän ja suolaisen seesamikastikkeen maut. Miten nuo huippukokit osaavatkin löytää niin ihania makupareja, kuin ruokaisia avioliittoja!
Jos pidät konstailemattomasta, rakkaudella tehdystä ruuasta, mene tänne.
Ps. Tämän jutun kirjoittamisen sivuvaikutuksina tuli a) järkyttävä nälkä b) ikävä Madridiin c) tunne siitä, että yksistään hyvä ruoka voi olla riittävä syy matkustaa jonnekin.
Olin Madridissa Espanjan matkailutoimiston järjestämällä pressimatkalla, joka toteutettiin yhteistyössä Asociacion Turismo de Madridin kanssa. Gracias Visit Spain!
Vastaa