Kirkkoniemestä eli norjalaisittain Kirkenesistä Bergeniin on 2300 kilometriä. Huhtikuun puolivälissä Jäämeren rannan kaupungeissa saa vielä talsia lumessa, kun taas reitin eteläisissä satamissa hiirenkorvat ja leskenlehdet kurkottelevat kohti aurinkoa.
Kuuden päivän matkalla etelään laiva pysähtyy 34 kertaa, mutta matkustajat pääsevät suunnilleen kerran päivässä tutustumaan johonkin satamaan. Tuolloinkin pysähdys on ehkä vain tunnin mittainen. Osassa satamista pysähdytään yöllä eli kaikkia kohteita ei pelkästään toiseen suuntaan mennessä ehdi nähdä. Siksi moni onkin kyydissä sen koko 11 päivää, minkä edestakainen matka kestää. Ne satamat jotka missaat pohjoiseen mennessä nukkumalla, ovat etelään tullessa päiväkohteita.
Hurtiguten on nimittäin edelleen rahtilaiva, mihin tehtävään se aikoinaan perustettiinkin: kuljettamaan tavaraa, postia ja ihmisiä hankalakulkuisella rannikolla paikasta toiseen. Turismikin tuli kuvaan kuitenkin jo varhain ja matkailijoita varten painettiin esitteitä useilla eri kielillä. Norjalaiset ovat aina ymmärtäneet maansa arvon.
Napapiirin pohjoispuolella
Meidän matkallamme ensimmäinen käyntikohde oli Vordö eli Vuoreija, jossa kadut olivat vielä lumen peitossa. Sieltä käsin katsottuna Helsinki vaikutti ihanan eteläiseltä suurkaupungilta.
Katsokaa miten hassusti vihreä talo on maalattu, puolet eri sävyisellä maalilla.
Toisen päivän pikavisiitillä ehdimme käydä kurkkaamassa Hammerfestin keskustaa ja kirkkoa. Yllättävän moderneja taloja oli rakennettu aivan rannan tuntumaan. Mitään kuolevia pikkukyliä nämä Norjan pohjoiset paikat eivät ole, päinvastoin vireitä pikkukaupunkeja.
Toisen päivän iltana, tai keskiyötähän se jo oli, tulimme Tromssaan. Minulle se oli yksi matkamme hienoimpia hetkiä. Laiva lipui uskomattoman sinisessä maisemassa kohti kaupungin valoja. Kuu paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta ja heijastui veteen.
Mutta uskomattominta oli se, että siinä vaiheessa kun monet laivan matkustajat ajoivat busseilla keskiyön konserttiin, olin melkein ypöyksin kannella ihailemassa revontulia. Hetken vihreä-punareunainen häntä viuhahteli taivaalla. Ei hienoimpia, mitä olen nähnyt, mutta ei hassumpaa huhtikuussa!
Lofootit ja luonnonihmeitä
Kolmas päivä toi meidät alkuillasta Lofooteille. Sitä ennen olimme tulleet reitin kapeimman kohdan, Raftsundet-salmen läpi.
Lofoottien saaristo oli, niinkuin arvata saattaa, hienoa maisemaa. Svolvär, Lofoottien pääkaupunkina tunnettu 4000 asukkaan koti, oli sekoitus modernia ja perinteistä norjalaista tyyliä.
Neljännen päivän antia oli ennenkaikkea upeat luonnonnähtävyydet. Ensin ohitimme kauniin, Sju Söstre, seitsemäksi siskoksi kutsutun vuorijonon. Kirkas auringonpaiste kruunasi näkymän.
Iltapäivällä oli vuorossa Torghatten, korkea kallio, tai pitäisikö sanoa pieni vuori, jonka keskellä on 35m korkea ja 20m leveä reikä.
Norjalainen todellisuus saapuu keskuuteemme
Neljä päivää ilman pisaraakaan ja lähinnä kirkkaista aurinkopäivistä nauttien. Ei kovin norjalaista! Tilanne normalisoitui, kun seuraava päivä alkoi sateisissa merkeissä. Lähdimme silti urheasti katsomaan Trondheimiä. Varmasti hieno kaupunki, mutta sateessa siitä jäi aika vaisu fiilis. Värikkäistä taloistaan huolimatta kaupungin ilme oli harmaatakin harmaampi.
Kristiansundissakaan ei sää juuri parempi ollut, moni tyytyikin katsomaan maisemia laivan ikkunoista, suojaisissa sisätiloissa.
Bergeniin saapuessamme yhtenä hetkenä satoi ja toisena paistoi aurinko. Reitin viimeisen kaupungin näimme vain vilaukselta lentokenttäbussin ikkunasta. Mutta johan olimme nähneet niin paljon, että en tiedä olisiko enenpää norjalaisuutta voinut vastaanottaakaan.
Suosittelen Hurtigrutenin risteilyä kaikille, jotka nauttivat kauniista luonnonmaisemista. Mikään bile- tai viihdelaiva se ei ole. Täällä luonto on pääosassa. Onneksi.
Vastaa