-
Agistri – kuin mökkilomalla Kreikassa
Oletko koskaan kuullut Agistrista? En minäkään ollut, ennen kuin törmäsin tuohon outoon nimeen viime kesänä sopivaa rantakohdetta etsiessäni. Siinähän se köllötteli aivan Ateenan kupeessa, vain tunnin laivamatkan päässä Pireauksen satamasta. Saarella oli hyvin rauhallista. Männyt tuoksuivat, hyttysit inisivät. Iltaisin Ateenan valot loistivat taivaanrannassa ja silti oltiin aivan eri maailmassa. Hahmottelin saarihyppelyn reittiä – Hydra ja Poros olivat jo varmat valinnat – kun huomasin kartalla tuon pikkuriikkisen saaren Aeginan vieressä. Ensimmäiset kuvat turkoosina kimmeltävästä merestä ja vaaleasta hiekasta pinjamäntyjen katveessa herättivät heti kiinnostuksen. Kreikan valtion matkailutoimiston julkaisema esite sai minut kuitenkin melkein perääntymään, vaikka sen perimmäinen tarkoitus lienee päinvastainen. Sen mukaan Agistri on nuorten ateenalaisten bailupaikka, jossa musiikki raikaa yötä päivää.…
-
Epäonnea lomalla: sadetta, salamoita ja sairaalaan
Aurinkoloma Kreikassa: varvas paketissa, kissan purema kädessä, yöllisestä oksennus-ripuliepisodista toipumassa, villatakki päällä, aurinkovarjon alla sadetta pitämässä. Kuulostaapa ihan unelmalomalta! Tälle matkalle osui epäonnea enemmän kuin kenellekään soisi. Kymmenen päivän lomasta viisi sujui loistavissa lomatunnelmissa auringonpaisteesta, lämmöstä ja ihanista maisemista nauttien. Hydra ja Poros antoivat parastaan ja kiipesin kummassakin paikassa maisemajahdissa kauneinta näköalaa etsien. Niitä löytyi, henkeäsalpaavia näkymiä kukkuloiden laelta alas kaupunkiin. Sitten onni kääntyi. Pala minusta jäi Kreikkaan Koko matkan ensimmäisellä uintikerralla, nopealla pulahduksella mereen, onnistuin rantaan kahlatessa potkaisemaan pottuvarpaan kiveen. Aalto horjutti juuri sen verran tasapainoa, että varvas osui kipeästi kiveen. Auts. Olin valinnut rantapaikakseni kivisen tason, ehkä vanhan laiturin perustan, jolle könysin takaisin. Heti kuivalla maalla totuus paljastui: verta valui…
