-
Andalusian valkoiset kylät – Arcos ja Vejer (de la Frontera)
Andalusian puebloes blancos eli valkoiset kylät ovat kuuluisia kukkuloiden päälle rakennettuja, historiaa henkiviä kyliä. Lukuisten eri kylien joukosta valitsin kaksi: Arcos de la Fronteran ja Vejer de la Fronteran. Tuttavallisemmin kummastakin käytetään lyhennettyä muotoa, Arcos ja Vejer. Mikä kylissä oli parasta? Miten ne poikkesivat toisistaan? Kumpi oli kauniimpi? Hellivä auringonpaiste ja parinkymmenen lämpötila vaihtuivat pilvisiin, jopa sateisiin maisemiin, kun viime keväänä jatkoin matkaani Cordobaa etelämmäs, Andalusian valkoisiin kyliin. Huhtikuun lämpötila keikkui hädin tuskin kymmenessä asteessa ja Rondassa, jossa pysähdyin muutamaksi tunniksi bussin vaihtamisen vuoksi, sadekuurot ja navakka tuuli pakottivat kaivamaan sateenvarjon, pipon ja sormikkaat esiin. Heippa vaan keväiset fiilikset! Rondaan en jäänyt sen pidemmäksi aikaa, kun se oli tuttu vuosien…
-
Appelsiinipuiden ja kapeiden kujien Cordoba hurmasi
Cordobasta tulee ensimmäisenä mieleen kuuluisa Mezquitan moskeija, sitten valkoisten talojen reunustamat kujat ja rönsyilevät pelargoniat. Minulle Cordoba oli kuitenkin ennen kaikkea appelsiinien kaupunki. Niiden tuoksu leijaili ilmassa kaikkialla. Viime keväänä lähdin Andalusiaan katsomaan millaisia ovat pueblos blancos, valkoiset kylät, mutta päädyinkin heti matkan alkajaisiksi Cordobaan. Onneksi! Huhtikuun alun sää oli Andalusiassa paikoin sateinen ja kylmä, mutta Cordobassa kevätaurinko helli minua. Aamulla aikaisin kevyttoppis, farkut ja kaulaliinakin oli tarpeen, mutta päivällä lämpötila nousi lähelle hellelukemia ja vaihdoin kesäisempää ylle. Keväinen, vihreydessä ja kukkien paljoudessa kylpevä, appelsiininkukilta tuoksuva kaupunki hurmasi minut täysin! Mezquita on Cordoban must-kohde En ole niinkään nähtävyyksien perään matkoillani, vaan tykkään kierrellä ja katsella ympärilleni. Cordobassa oli kuitenkin yksi…
-
Andalusian valkoisiin kyliin pääsee bussillakin
Vihreitä niittyjä, kukkaruukkuja seinillä, kumpuilevia oliivipeltoja, punaviiniä ja jamon serranoa, appelsiininkukkien tuoksua, mutkittelevia teitä, auringon paistetta ja sadepilviä, soljuvaa espanjan kieltä sekä tietenkin valkoisten kylien valkoisia kujia. Kaikkea tätä tarjosi minulle huhtikuinen Andalusia, jota kiersin bussilla. En tiedä mistä sain päähäni, että tänä keväänä täytyy päästä Andalusian valkoisiin kyliin. Espanja-kuumeeni alkoi jo talvella, kun seurasin Toinen katse (La otra mirada) -nimistä sarjaa Areenasta ja löysin sisältäni suuren kaipuun päästä puhumaan espanjaa. Matkalle lähtöön vaikutti ennen kaikkea se, että minulla oli KLM:n palkintopisteitä juuri sen verran, että sain niillä yhden suunnan lennon Eurooppaan. Malaga oli yksi niitä kohteita, joihin pisteeni riittivät. Paluulennon ostin Norwegianilta ja näistä lennoista maksoin yhteensä satasen. Hyvä…
