Toisen Halkin päiväni aloitin hedelmäaamupalalla terassillani. Terassilta näkyi meri ja lahdenpoukaman toisen puolen rinteessä paistattelevat, auringonvalon kultaamat talot. Suoraan etualalla oli kuitenkin tyhjä tontti, epämääräistä joutomaata, jolla kanat tepastelivat ja jota kissat käyttivät vessanaan. Tätä pikanttia yksityiskohtaa Booking.com ei maininnut sanallakaan, vaan myi tämänkin kämpän ”merinäköalalla”. Olisihan siinä voinut vaikka lukea ”näkymä eläintarhaan”. Kävin toisena päivänä rannalla. Sinne oli noin 20 minuutin kävelymatka. Reitti rannalle kulki karun maiseman halki. (Koska tämähän on Halki.) Tunnelma oli kuin Hitchcokin Linnut-elokuvasta, kun varikset lensivät kilpaa raakkuen ympärilläni ja kanat ja kukot yhtyivät kaoottiseen kuoroon. ”TURISTI TULOSSA!”Perillä odotti hiekkaranta, vaikka olin odottanut pikkukivirantaa, niin kuin Kreikassa usein on. Vesi oli kirkasta, mutta varpaiden uittaminen…

Tulin eilen Halkin saarelle Dodekanesian Seawaysin katamaraanilla. Olipa nopea ja mukava kyyti! Olin katsellut laivojen aikatauluja jo Suomessa netistä, mutta lippua ostaessani aloin epäröimään. Netin kautta ostettaessa lipulle tuli kymmenen euron palvelumaksu. Kun itse lippu maksoi vain 16 euroa, tuntui kymppi aika kohtuuttomalle lisälle. Lisäksi lippu olisi kuitenkin pitänyt hakea lipputoimistosta varaustunnuksella. Miksei siis samantien ostaisi lippua vasta paikanpäältä? Googlailin saarihyppelykokemuksia ja tulin siihen tulokseen, että lokakuussa ei tarvitse ostaa lippuja etukäteen, tilaa laivoilla on. Se oli oikea ratkaisu. Lipun sai sataman lipputiskiltä (ostin sen edellisenä päivänä) tai lipun olisi saanut ilman kuluja myös matkatoimistosta. Katamaraanissa oli matkustajia kourallinen. Kansipaikkojakin oli muutama, mutta ne olivat kaikki varattuja. Vaikka takakansi olikin…