-
Matkavitutus
Aina ei mene ihan putkeen, ei lähellekään sitä. Mutta ainakin tämä raivokas teksti pureutuu aiheeseen, josta harvemmin blogien ihanassa ihmemaailmassa kirjoitetaan. Matkallakin voi vituttaa. Armottomasti. Lue jos uskallat. Siis miten paljon voi vituttaa! Miten paljon voi odottaa paluulentoa, miten paljon kaivata Suomeen! Ylihuomenna se on, ylihuomenna! Paluulento. Kun kidun vielä kaksi päivää tässä perselävessä, niin paluupäivä koittaa. Odotan sitä enemmän kun joulua lapsena. Terveisiä perseestä! Miten on mahdollista että koko ajan sataa, tuulee ihan helvetisti tai on vaan niin pilvistä että palelee? Trooppisen ”kuumassa” Kuubassa! ”Nauti auringosta ja lämmöstä” -toivotukset Facebookissa saa lähinnä raivon valtaan nekin. Mä palelen! Nauttisin, nauttisin todella, jos niitä olisi.Sen sijaan kulutan aikaa tässä vihonviimeisessä kyläpahasessa, joka…
-
Kreikkarakkaus syttyi 30 vuotta sitten
Nostalgiaa luvassa! Vanhoja kuvia, vanhoja muistoja, mutta nuoren, hyvin nuoren tytön kertomana. Tervetuloa teinipäiväkirjani 30 vuoden takaisiin tunnelmiin Thassokselle. Toukokuussa 1987 pääsin ensimmäistä kertaa Kreikkaan. Oi, miten palavasti sitä matkaa odotimme. Olin 13-vuotias ja lähdössä reissuun kahden isosiskoni ja vanhempieni kanssa.Muistan edelleen väläyksinä tiettyjä asioita: unikkoniityt bussin ikkunasta, ensimmäisen oliivin (yäk!), pimeät illat ja tulikärpäset, oliivipuiden reunustaman maantien, joka vei hotelliimme, sitruunalla maustetut, friteeratut mustekalarenkaat (nam!), discon jossa soi Madonnan La isla Bonita ja joka edelleen on minulle Thassos-biisi, pikkuisen, vaatimattoman hotellimme ja sen miten siivoja taitteli yöpaidat sängylle ”tanssimaan”. Paljon on unohtunutkin, mutta onneksi on päiväkirja! Tänään avaan teille 30 vuotta vanhan päiväkirjani sivut. Siis 30 vuotta! Tsiisus…
-
Kielletty uima-allas – kurkistus matkapäiväkirjaan
Viikko sitten Hesarin NYT-liitteessä (14.8.) oli mielenkiintoinen juttu matkapäiväkirjan ja matkablogin eroista. Toimittaja ja bloggaaja Roosa Murto kirjoitti jutussa, että blogiteksti on siloiteltua totuutta, kun taas päiväkirjaan kerrotaan kaikki, myös matkan huonot hetket. Ajattelin että ehei. Ei minun blogissani. Se on rehellinen ja aito. Kerron asiat niin kuin ne on, keskityn positiivisiin juttuihin, sillä kuka nyt valitusta haluisi lukea.Vertailun vuoksi etsin vanhoja matkapäiväkirjojani, joita kirjoitin ennen bloggaamista. Ja da-daa. Siellä minua odotti ihan toinen Anna. Räväkkä, kaunistelematon, suorasanainen, armoton. Kirjoituksissa oli täysin eri tatsi kuin nykyään. Tai no, mitä tässä selittelemään, lukekaa itse. 19.7.2012 Keszthely, kamala Balaton Pilvinen päivä rantakohteessa, saa nähdä mitä tekemistä keksitään tässä perslävessä. Tää Balaton on tosi outo. Niin neukkutyylinen,…
