Kalymnos sijaitsee Kosin pohjoispuolella ja kuuluu samaan Dodekanesian saariryhmään kuin tuttu Rodos. Se on monipuolinen saari jossa voi viettää lomaa joko Pothian kaupungissa paikalliselämän, mielenkiintoisten museoiden ja hyvien ravintoloiden keskellä tai Massourin hotellialueella, josta pääsee päiväretkelle hiljaiselle, autottomalle Telendokselle. Kun en osannut päättää, olin viisi yötä kummassakin.
Kalymnokselle mennessä mietin, missä haluan yöpyä. Pothia, 10 000 asukkaan pääkaupunki houkutteli, mutta toisaalta turistialueella Massaurissa olisin lähellä Telendoksen saarta, jonne ehdottomasti halusin mennä. Lopulta päädyin Massouriin, koska löysin sieltä hotelli Oasiksen 40e/yö merinäköalalla ja aamiaisella. Tämä tarjous ei tullut vastaan Bookingista, vaan kysymällä hotellista suoraan, alennusta sain 17e/yö nettihintaan verrattuna.
Massourin turistikohde ei sytyttänyt
Hyppäsin Pothiassa bussiin, joka ajoi Horan ja Panormoksen kautta Massouriin. Matka kesti yllättävän kauan, sanoisin 40 minuuttia, mutta eipä minulla ollut kiire. Upea näköala aukesi ylhäältä kukkulan päältä kohti kylää ja merta, kun bussi alkoi mutkitella alas kohti rantatietä. Heti perillä huomasin, että tämä ei ole minun tyylinen paikka ollenkaan. Tien varrella oli hotelleja, ravintoloita ja kauppoja, mutta ei juuri mitään paikallista. Ei tullut ollenkaan sellaista tunnetta, että ihana lähteä tutkimaan aluetta, kun joutui kävelemään tiellä autojen joukossa ja liikennettä oli koko ajan. Tie oli yksisuuntainen, mutta tosinaan turistit ajoivat sitä väärään suuntaan skoottereilla. Käveleminen oli suoraan sanottuna stressaavaa varuillaan oloa.
No, onhan minulla kerrankin hieno näköala hotellista, lohdutin itseäni. Parvekkeella totuus paljastui. Sea view olikin tree view, puut peittivät näkymän lähes täysin ja merestä näkyi vain pienen pieni kaistale. Menin saman tien vastaanottoon huomauttamaan, että minulle oli luvattu merinäköala. No, mutta sehän on merinäköala! Muita merinäköalahuoneita ei ole vapaana ja toisella puolella käytävää on sitten mountainview (näkyvissä oli vastapäistä seinää). Kusetuksen makua! Miten typerää on aiheuttaa asiakkaalle pettymys heti kättelyssä! Sähköpostiin olisi voinut vallan hyvin kirjoittaa osittainen merinäköala tai aivan totuuden mukaisesti, merta pilkottaa vähän kun oikein kurkotat. Hotel Oasis, ei jatkoon!
Päätieltä oli pitkät portaat rannalle tai vaihtoehtoisesti hullun jyrkkä mäki, jota kävellessä pelotti että kaadun varmasti. Massourin ranta oli melko kapea, aurinkotuolien valtaama ja usein tuulinen, niin että uiminen oli aalloissa räpiköimistä, eikä snorklata voinut. Mutta sinne paistoi lempeä ilta-aurinko, niin että saatoin lukea kirjaa rannalla iltakahdeksaan asti ja katsella kun aurinko painui Telendoksen taa. Kreikkalaiset lapset leikkivät aalloissa, juoksivat kilpaa hiekalla ja tekivät kärrynpyöriä, heidän ilonsa oli tarttuvaa.
Jälkeenpäin minua harmitti, etten valinnut hotellia Myrtiesistä. Se vaikutti vähän rauhallisemmalta ja hotellit olivat pienempiä ja kodikkaampia bougainvilleapensaineen. Tykkäsin enemmän Myrtiesin pikkukivirannasta, jossa ei ollut juurikaan aurinkotuoleja ja jota vasten meri loisti turkoosina. Telendoksen venelaituri oli aivan vieressä.
Koska Massouri on rakennettu rinteeseen, on kävelijä aina menossa ylös- tai alaspäin jyrkkää mäkeä tai portaita. Nousin ylös kirkolle näköaloja katsomaan ja siitä vielä niin pitkälle mäkeä ylös kuin pääsin. Karun vuoren seinässä oli suuria luolia, joissa erottui juuri ja juuri muurahaisenkokoisia kiipeilijöitä roikkumassa valjaista tai kiipeämässä seinää ylöspäin. Hotellissa juttelin yhden miehen kanssa joka sanoi, että Kalymnos on maailman parhaita kiipeilypaikkoja. Siellä on kivimuodostelmia, joita ei missään muualla ole. Kiipeilyvarustekauppoja näkyikin Massourin tien varrella.
Bussista löytyi seuraa tavernaan ja retkille
Tutustuin hollantilaiseen Jackieen kun istuin hänen viereensä melkein täydessä bussissa. Matkalla Pothiasta Massouriin meillä oli aikaa tutustua, niin että pysäkille jäädessä meillä oli seuraavalle päivälle yhteinen retkisuunnitelma Telendoksen pikkukirkolle. Jackie toi Massourin päiviin mukavasti eloa. Teimme kaksi retkeä Telendokselle, sillä se puoli viehätti meitä kumpaakin Massouria/Myrtiesiä enemmän.
Oli kivaa käydä yhdessä syömässä, jakaa annoksia ja maistella uusia makuja, kuten perunapohjaista valkosipulidippiä, skordaliaa. Söimme kaksi kertaa Plakassa (Telendoksen ravintolarivin toiseksi viimeinen taverna) sillä ruoka oli hyvää ja näkymä merelle kaunis. Olin saanut vinkin useilta ystäviltä: Kalymnoksella kannattaa syödä kalaa ja se oli totta. Tilasimme pikkukaloja, gavros sekä grillattuja sardiineja, niiden kylkeen kreikkalaista salaattia ja raikasta viiniä. Oli täydellinen lomahetki!
Telendoksella pääsin Kreikkatunnelmiin
Telendos sijaitsee noin 800 metrin päässä Kalymnoksen rannikosta. Sinne pääsee Myrtiesistä veneellä, joita lähtee puolen tunnin välein aamusta myöhäiseen iltaan asti. Matka maksoi 2,50 euroa. Massouri ja Myrties ovat kasvaneet kiinni toisiinsa, hotelliltani oli noin 10 minuutin kävely Myrtiesin laiturille. Veneet saapuvat Telendoksen kylään, jossa on useita tavernoita ja kahviloita kapean rantatien varrella. Elämä keskittyy tälle kapealle kaistaleelle, jossa on myös puiden reunustama hiekkaranta. Saarella ei ole autoja, eikä kyllä juuri teitäkään. Se on hiljaisuutta ja rentoa lomailua arvostavan kohde.
Telendos oli ihana! Se on pieni saari, alle 5 neliökilometriä pinta-alaltaan ja siitäkin suurin osa on äkkijyrkkää vuorta, jolle ei pysty menemään. Vakituisia asukkaita saarella on talvella vain parikymmentä ja kesällä alle 80. Harkitsin sitäkin, että olisin yöpynyt Telendoksella. Saarella on majoitusta tarjolla useammassa paikassa, mutta niitä on vaikea löytää etukäteen netistä. Ehkä majatalot toimivat puskaradion kautta tai vakikävijät saapuvat vuodesta toiseen.
Telendoksella oli paljon sellaisia elementtejä, joista minulle tulee se täydellinen lomafiilis ja vielä enemmän, Kreikkafiilis. Löysin tavernan, jonka pöydät olivat rannalla ja kun söin siinä horiatikia varpaat lämmintä hiekkaa vasten, tuli ensimmäistä kertaa tällä matkalla tunne, että tämä on nyt sitä mitä olen hakenut. Minusta oli myös mukavaa katsella lasten touhuja, miten puuhakkaina he vuoroin kalastivat, potkivat palloa, tutkivat jotain ötökkää ja uivat sydämensä kyllyydestä.
Kaunis kappeli meren äärellä
Telendoksen hienoin nähtävyys on saaren länsirannikolla. Pikkuinen kirkko nököttää aivan meren partaalla, kaukana kaikesta. Sinne johdattaa viehättävästi kaartuva ja erittäin valokuvauksellinen portaikko. Olipa ihanaa, että menimme kirkolle yhdessä Jackien kanssa. En tiedä, olisinko edes löytänyt sinne, niin hyvin se oli piilotettu.
Ihmeellistä kyllä, noin yltiöidylliseen paikkaan ei eksynyt juurikaan muita, vaikka kävimme siellä kolme kertaa. Jos joku tulikin, ei kukaan siellä pitkään viipynyt. Jossain Santorinin kaltaisella saarella kuvauspaikkaamme olisi ollut jono ja niin sitä olisi vuoron perään kipitetty portaita! Mutta ei täällä, täällä saimme paikan kokonaan itsellemme!
Kirkko oli todella kaunis tai ehkä ennemminkin sitä ympäröivä karu maisema, aaltoileva meri ja upeat portaat, jotka kiemurtelivat kirkolle. Sisältä pieni kappeli oli sininen ja sen toisella seinällä oli ikonostaasi ja toisella paikka tuohukselle. Suitsukkeen tuoksu tuntui vahvana niin pienessä tilassa, aaltojen loiske kuului taustalla, oli levollinen ja hyvä olo, juuri sellainen hetki, jota muistelen vielä monesti.
Istuimme melko pitkään kirkon seinustalla varjossa ja juttelimme elämästä, toiveista, perheistä, parisuhteista, pettymyksistä ja siitä millaista on olla lapseton sinkku tämän ikäisenä, kun tietää ettei lapsia enää tule. Oli hyvin avoin tunnelma, helppoa puhua lähes tuntemattomalle. Sain diagnoosin melkein joka yö toistuviin, ärsyttäviin uniini: seksuaalinen turhautuneisuus. No niinpä tosiaan! Samassa melkein harras tunnelma räjähti täyteen naurua ja räkätimme kirkon kupeessa kuin pahaiset teinit!
Kirkko viehätti meitä niin paljon, että päätimme tulla sinne vielä seuraavana päivänä auringonlaskun aikaan. Harmi, että juuri silloin taivaanrannassa oli utua, eikä taivas hehkunut punaisena, vaan värjäytyi hennon oranssiksi. Istuimme portailla pimenevää maisemaa katsellen, kun huomasimme prinsessan! Tarina kertoo, että Telendoksen prinsessa ja Kastellin prinssi olivat rakastuneita, mutta eivät saaneet toisiaan. Prinsessan profiilin voi kuulemma nähdä Telendoksen kalliossa ja toden totta, siinä hänen kasvonsa erottuivat tummuvaa taivasta vasten.
Myöhään illalla venematka Massouriin päin oli elämys! Pimeys ympärillä, veneen lempeä keinunta, meren suolainen tuoksu, rannoilta tuikkivat Telendoksen ja Myrtiesin valot ja tuhannet tähdet taivaalla tallentuivat muistojen aarrearkkuun.
ps. Kalymnoksen pääkaupungista Pothiasta tulossa juttua piakkoin, jos ja kun uimiselta ehdin. 🙂
Vastaa