Keski-Euroopan tunnelma on lähempänä kuin uskotkaan! Turussa voit kävellä romanttisesti joenrantaa, juoda viiniä viihtyisällä terassilla, kahvitella puiden alla tai hypätä jokiristeilylle sillan kupeesta. Melkein kuin ulkomaille olisi tullut!
Turkuun päädyin melko sattumalta, kun Raumalta ei ollut sopivaa paluubussia Helsinkiin, mutta Turun kautta yhteydet olivat hyvät. Hetken pähkäilyn jälkeen päätin jäädä yöksi, kun ei ollut mikään kiire kotiin. Kannatti! Turku oli ihana, erilainen kaupunki. Rauman jälkeen se vaikutti suurelta, Helsinkiin verrattuna taas juuri sopivalta, ”käveltävän kokoiselta”.
Laivahostelli Bore sopii elämysten etsijälle
Varasin Laivahostelli Boresta yhden hengen hytin. Vaikka hytti oli pieni ja sänky kapea, nukuin hyvin ilmastoidussa hytissä. Bore oli mainio majapaikka! Vanhan laivan käytävillä ja saleissa oli aivan omanlaisensa tunnelma, siellä saattoi kuvitella olevansa laivamatkalla. Toisaalta se oli paikoin sen verran kulahtanut, että olin ihan tyytyväinen sen olevan satamassa. Hostelliyön noin viidenkympin hintaan kuului hyvä aamiainen ja aamusauna.
Laivahostelli Bore sijaitsee lähellä Turun linnaa ja satamaa. Helsinkiin päin lähtiessä kävelin vartin matkan satamaan ja nousin junan kyytiin sieltä. Boren ainoa miinuspuoli oli sen sijainti melko kaukana keskustasta. Toisaalta paikallisbussin pysäkki oli lähellä (Forum Marinum) eikä matka kävellenkään ollut mahdoton. Upea Suomen Joutsen sijaitsi aivan naapurissa, joten sitä pääsi ihailemaan keskustaan kävellessä.
Erikoisten kulkuneuvojen kaupunki
Turussa oli kivoja omaleimaisia juttuja, niin kuin kummallisia kulkuvälineitä. Oranssilla Förillä pääsee Aurajoen yli, funikulaari taas vie Kakolan mäelle ja Fölin, Turun seudun joukkoliikenteen, vesibussilla voi ajaa yhden pysäkin välin tai vaikka Ruissaloon asti. Kuumana kesäpäivänä vesibussi oli ihanan rento ja vilpoisa kulkuneuvo Forum Marinumin laiturista Martinsillalle. Vesibussin kyytiin pääsee tänä vuonna 24.5.-19.9.
Tykkäsin myös keltaisista busseista ja varsinkin Fölin fiksusta maksutavasta: laita vain oma lähimaksullinen pankkikortti lukijaan, se nappaa maksun. Ei tarvita erillistä maksukorttia tai sovellusta, todella näppärää varsinkin matkailijan kannalta. (Ymmärtääkseni sama systeemi on tulossa myös HSL:lle.) Kertalippu maksoi 3 euroa ja oli voimassa 2 tuntia.
Kuin Keski-Euroopan tunnelmissa
Turussa olisi paljon museoita ja nähtävyyksiä koluttavana, mutta päätin Vanhan Rauman jälkeen keskittyä paikalliselämän havainnointiin ja epämääräiseen kuljeskeluun kun päivä oli kesäisen lämmin. Turku toi jotenkin mieleen Keski-Euroopan, ehkä Aurajoen rannoilla olevien ravintoloiden, vaikuttavan Tuomiokirkon ja hellepäivien huolettomuuden vuoksi. Jokiranta oli minusta viehättävää aluetta, vaikka vesibussin kyydistä katsottuna näkyi välillä melko rumiakin kerrostaloja. Ihanin pieni idylli löytyi Apteekkimuseo ja Qwenselin talon sisäpihan puutarhasta. Siihen oli melkein pakko pysähtyä jätskille.
Ihmisiä istui ulkopöydissä viinilasillisen ääressä, puut kaartuivat jokirannan kävelytien ylle, joku ulkoilutti koiraa ja toisaalla pariskunta istui puiston penkillä joelle katsellen. Jatkoin Tuomiokirkolle ja kävin sisällä ihastelemassa korutonta mutta komeaa kirkkoa. Se oli niin korkea, että pisti minutkin miettimään miten sitä on aikoinaan rakennettu, mutta ajatelkaa miten massiiviselta sen on täytynyt näyttää keskiajan ihmisten silmissä!
Tuomiokirkon pihan kupeeseen oli rakennettu tyylikkäitä ravintolatelttoja, joista sai ruokaa, viiniä, kahvia ja pullaa. Siellä kohtasin aivan yllättäen tuttuja. Anniskelualue ylsi kirkon pihalta läheiseen puistoon, jonne oli levitetty loikoiluun sopivia mattoja ja viinilaatikoita pöydiksi. Olipa rentouttava lounashetki ystävien ja japanilaisen kanasalaatin kera! Räsymatoilta ei olisi malttanut nousta ollenkaan.
Helteinen retki Ruissalon vihreyteen
Ruissaloon tein retken vesibussi M/S Jaarlilla, kun helteinen sää houkutteli meren äärelle. Tarkoituksenani oli mennä kuuluisalle Kansanpuiston rannalle, sille samalle, jossa Ruisrock pidetään, mutta kivinen hiekkaranta ei sytyttänyt ollenkaan. Merituuli viilensi mukavasti, joten päätin rannalla makoilun sijaan kävellä vehreää, varjoista rantareittiä pitkin. Pikku-Pukinpromenaadilla (mikä ihastuttava nimi!) oli viehättäviä 1800-luvun puuhuviloita uimamajoineen. Katselin niiden yksityiskohtia, puuleikkauksia, lasikuisteja, erikoisia kattoja, hentoja pastellisävyjä ja ihastuttavia pihoja. Yksi puuhuvila mullekin, kiitos!
Ruissalon retken jälkeen nälkä kurni vatsassa ja kävin syömässä Martinsillan lähellä olevassa Komppelissa hampurilaisen. Se sopi kokiksen kera kuumaan päivään kuin nenä päähän. Istuin aurinkoisella terassilla ja nautin kesätunnelmasta, siitä että oli ihanan lämmin eikä kukaan pakottanut varjon alle istumaan. Yksin reissaamisen hyviä puolia, saa tehdä kaiken oman pään mukaan.
Nyt kun kesä vetelee viimeisiään, olen miettinyt olisiko Turku ihana syksylläkin? Vieläkö sen viehätys olisi tallella viileän tuulen pyörittäessä värikkäitä lehtiä? Silloin voisi käydä museoissa ja hyvissä ravintoloissa, ehkä teatterissa tai konsertissa? Tule jo normaali aika!
Vastaa