Hyvän mielen majatalo

Aamiainen päivänvarjon alla terassilla, näköala kohti upeaa, valkoista kukkulakaupunkia, selän takana valtava bougainvillea-pensas, kulhossa kreikkalaista jukurttia ja hedelmiä, auringonvalo ja taivaalla kiitävät sirittävät pääskyset. Yhtään onnellisempi en voisi olla.  

Oli niin aikainen aamu, että teki mieli pitää vielä silmiä kiinni katamaraanin kyydissä. Perillä Skopeloksella ei väsymyksestä ollut enää tietoakaan. Ihana kaupunki loisti aamuauringossa ja mielen valtasi onni ja kupliva jännitys: täällä saadaan siis viettää pari seuraavaa päivää. Onpa ihanan näköinen paikka!

Satamassa meitä odotti talon emäntä Evangelia. Hän johdatti meidät heräilevän kaupungin läpi talolleen ja saimme huoneenkin heti aamusta. En ikinä unohda, miltä näkymä huoneemme ikkunasta näytti. Se jos mikä, oli rakkautta ensisilmäyksellä. Paitsi, että aamuauringossa kylpevä kaupunki oli täydellisen kaunis, toi tuulessa hiljalleen heiluva pitsiverho vielä näkymään oman lisänsä, pisteen i:n päälle. Tuli melkein kyyneleet silmiin siitä kaikesta kauneudesta. Voiko tällaista ihanuutta olla olemassakaan?

Onnistuimme siskoni Kaisan kanssa varaamaan netistä majoituksen Old Lord’s traditional house -nimiseen pensioniin, joka kuvissa näytti ihan ok:lta, ehkä jopa pikkaisen epämääräiseltä, mutta osoittautui paikan päällä aivan ihastuttavaksi paikaksi. Vanhassa talossa oli ihana tunnelma!

Heti kadulta pihaan tullessa tuli ensimmäinen wau-olo. Kukkia koristeellisissa saviruukuissa, vitivalkoista seinää ja tummaa puuta ja keskellä pihaa valtava, oranssina kukkiva pensas. Älkää kysykö mikä, en tiedä kukista juuri mitään, paitsi sen, että kadun puolen pinkki bougainvillea kaartui kauniisti yläkerran terassin vierelle. Rakastan noita valtavia bougainvillea-pensaita!

Talossa oli tummaa puuta olevat ikkunaluukut ja kodikkaat, vanhat puulattiat. Harvinaista Kreikassa. Kun käveli portaita yläkertaan, laudat narahtivat pikkaisen joillain askelmilla ja vanha puu tuoksui hyvältä. Niin kodikasta! Yläkerran aulassa oli pieni keittiö (emme tarvinneet) ja sieltä avautui ihana näkymä kohti kaupunkia.

Huoneemme oli pikkuinen, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä, sillä ne harvat hetket jotka ylipäätään olimme sisällä, istuimme vuorotellen ikkunalaudalla katselemassa huimaavan kaunista maisemaa. Olisin voinut tuijottaa sitä vaikka ikuisuuden!

Ehkä ihaninta talossa oli sen kolme erilaista terassia. Nämä olimme jo netistä bonganneet ja niiden vuoksi oikeastaan varasimme koko majoituksen. Onneksi! Alakerran terassilla sai viettää kuuminta aikaa varjossa, suojassa paahtavan kuumalta auringolta. Keskikerroksessa oli kaksi terassia, joista toiseen ihastuimme niin, että söimme siellä kaksi kertaa aamiaista. Kolmannessa kerroksessa oli lisäksi ihastuttava parveke, josta avautuva maisema oli käsittämättömän ihana mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.

Evangelia tarjoili aamiaisen sille terassille tai parvekkeelle, jolle halusit. Itse sait vain istua mitä kauneinta näköalaa ihaillen ja sinulle kannettiin tarjottimella aamiainen suoraan eteesi. Mitä luksusta! Tällaista minä arvostan! Lisäksi aamiainen vaihteli, yhtenä aamuna saimme ihanaa paikallista juustopiirakkaa (paljon rapeampaa kuin se paksukuorinen voitaikinamöykky, jota saa kaikkialta Kreikasta), toisena munakasta ja voileipägrillissä tehdyt toastit. Parasta aamiaisessa oli maisema ja kiireettömyys. Sai vain olla ja nauttia ja syödä.

Varoitus! Yksi suuri miinus talossa kuitenkin on. Se aiheuttaa vakavaa riippuvuutta! Tämän jutun kirjoittaminen oli yhtä piinaa! Tuli aivan järjetön ikävä tuohon taloon. Siellä oli kaikki mitä vain voin toivoa ja enemmänkin. Parasta oli tietenkin se, mitä ei rahalla voi saada: ihana, rauhallinen tunnelma, levollisuus ja hyvä mieli pitkäksi aikaa.

ps. Skopelos on Sporadien saariryhmän saarista se, jolla Mamma mia -elokuva kuvattiin. Tästä ihanasta saaresta kirjotan vielä lisää. Miten voi olla niin kaunis paikka olemassa! Mun sydän jäi sinne!