Kirkkojen ja kreisibileiden Ios

Ios on heinä-elokuussa nuorten bilesaari, jolloin rauhallista lomaa kaipaavien kannattaa sitä välttää. Keväällä, alkukesällä ja syksyllä saari on kuitenkin rauhallisempi. Lapsiperheiden kohteena en Iosta pidä, mutta ennakkoluulottomille Kreikan ystäville se sopii. Minusta Ios oli passeli kohde saarihyppelylle, pari päivää oli sopiva annos minulle.

Olen vuosia vältellyt Iosta, sillä sen maine Kreikan tärkeimpänä bilesaarena on tiukassa. Viime kesänä olin Kyklaadien saarihyppelyllä kesäkuun alussa ja koska Ios osui sopivasti reitilleni, ajattelin nyt tai ei koskaan. Tiesin, että biletyssesonki alkaa vasta vähän myöhemmin, joten saisin todennäköisesti yöni nukuttua.

Miten Iokselle pääsee?

Lensin Apollomatkojen äkkilähtölennolla Santorinille ja hurautin kentältä satamaan bussilla, josta jatkoin matkaani saman tien Iokselle katamaraanilla. Santorini oli kesäkuun alussa niin täyteen ammuttu, että olin todella helpottunut kun tiesin jatkavani matkaa heti muille saarille. Olin perillä Ioksella jo klo 13.20, vain kolme tuntia koneen laskeutumisen jälkeen.

Vein tavarani kodikkaaseen pikkuhotelliin, joka oli lyhyen kävelymatkan päässä satamasta. Ioksella voi majoittua kolmessa eri kohteessa: ylhäällä kukkulalla sijaitsevassa Chorassa eli vanhimmassa osassa, Milopotaksen rannalla ja satamakylä Gialoksessa. Valitsin hotellin satamakylästä, sillä olin Ioksella vain kaksi yötä ja oli kätevintä olla lähellä satamaa. Gialoksessa oli kiva rantakin, mutta kesäkuun alussa oli uskomattoman tuulista, ettei siellä yksinkertaisesti tarennut olla. Siispä vietin aikaani eniten ylhäällä Chorassa, jonne pääsi bussilla.

Kirkko vuoden jokaiselle päivälle

Chorassa on kaksi kukkulaa, joista kummankin päällä on (yllätys, yllätys) pieni kirkko. Pakkomielteenäni on kiivetä Kreikassa kaikkien näköalapaikkojen luo hyvien valokuvien toivossa, niin täälläkin. Kaupan päälle saa hyvän porrastreenin. Kummankin kukkulan päältä näkee vastapäisen kirkon ja meren.

Väitetään että Ioksella on 365 kirkkoa, yksi vuoden jokaiselle päivälle. Pelkästään Chorassa on 26 kirkkoa. Niistä kuuluisin lienee Panagia  Gremiotissa, sinikupolinen kirkko, jonka kupeessa kasvaa korkea palmu. Kannattaa kuitenkin kiivetä vielä ylemmäs, sillä kirkon läheltä lähtee kivetty polku kohti kolmea pikkukappelia. Maisemat olivat hienoimmat ylimmältä Agios Nikolaoksen kappelilta, sillä sieltä näkyi satama, Gialoksen kylä ja ranta. Nämä kolme kappelia näkyvät jo laivan kannelta saarelle tullessa.

Choran bougainvilleat ja bikinit

Olin jostain syystä aina ajatellut, että Ioksen Chora on valtavan kaunis, yksi hienoimpia mitä koko Kreikassa on. Näin itseni idyllisillä kujilla, jotka olisivat vertaansa vailla. Mutta ei se sen kauniimpi ollut kuin missään muuallakaan. Kapeita kujia, bougainvilleoita, värikkäitä ikkunaluukkuja, tavernoja pappoineen ja muista saarista poiketen baareja vieri vieressä. Ioksella bongasin myös ensimmäiset muoviset bougainvilleat, (hyi!) joita myöhemmin näin matkani aikana muuallakin.

Päivällä baarit olivat tietysti suljettuja, mutta julisteen kokoiset drinkkilistat mainostivat shottejaan (mm. Horny monkey, Flaming asshole ja Wet pussay) ohikulkijoille. Tarjolla oli myös taikasieniä, jos alkoholin voimin ei saisi päätään tarpeeksi sekaisin. Tästä jo saattoi päätellä millaista porukkaa Ioksella käy. Kirkon luona näin nuoren parin. Nainen oli pelkissä lappubikineissä, pelkkä naru persvaon peittona ja heti perään ohitseni kirmasi kikattava tyttöporukka yhtä vähissä vaatteissa. Ioksen Chora sijaitsee noin kahden kilometrin päässä rannalta, eli kyse ei ole siitä, että uinnin jälkeen kipaistaisiin nopeasti hotellille. Ios sai minut ajoittain tuntemaan itseni vanhaksi kalkkikseksi, joka on kyllä harvinainen tunne näinkin räväkälle ihmiselle.

Keskikesän öinä meno voi olla kuulemma niin villiä, että vaatteet unohdetaan kokonaan. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät paikallisten asuttamassa kaupungissa kuin se olisi vain heitä varten rakennettu kulissi. Mietin mitä ortodoksimummot tästä kaikesta ajattelevat. Entä minkälaista on kasvattaa lapsia kylässä, jossa turistit kulkevat keskellä päivää perse paljaana?

Käväisin myös Milopotaksen rannalla, mutta en tuntenut suurta houkutusta uimaan. Vesi oli yllättävän viileää ja ranta minun makuuni jotenkin hengetön. Olen pikkupoukamien ystävä ja tämä pitkä hiekkaranta ei vain sytyttänyt minua ollenkaan. Luin hetken kirjaa ja katselin muiden touhuja hiekalla istuen. Keskikesällä Milopotaksen alueella on yökerhoja, rantabileitä ja aamun asti kestäviä juhlia nuorille.

Auringonlaskun aikaan Ios on kauneimmillaan

Vaikka Ios ei ollutkaan minulle mikään unelmien kohde, pääsin sielläkin kokemaan hienoja hetkiä. Olin kuullut että auringonlasku Agios Nikolaoksen kirkolta katsottuna on hieno. Illalla kiipesin korkeimman kukkulan päälle vielä uudelleen. Ensin hurautin bussilla Choraan ja jatkoin kävellen nyt jo tuttua reittiä kolmea kirkkoa kohti. Puuskutin hyväkuntoista reittiä ylös, joka muuttui välillä leveiksi portaiksi.

Kirkon luo oli kerääntynyt muitakin katsomaan tätä luonnon näytöstä, kun aurinko painui kukkulan taakse. Meri värjäytyi oranssiksi, valkoiset kirkot hehkuivat laskevan auringon lämpimissä sävyissä ja lahden poukama kaukana alhaalla oli tyyni ja rauhallinen. Hennot pastellisävyt valtasivat taivaanrannan, jota vasten Sikinoksen saari erottui tummana. Kun sininen hämärä laskeutui, valot syttyivät taloihin ja pieni kirkko loisti valaistuna Ioksen kylä taustanaan. Onko mitään kauniimpaa kuin sinivalkoinen iltahetki Kreikassa?