Isosaari – retkipäivä meren äärellä

Isosaari on eteläisin Helsingin edustan saarista ja tietenkin myös se isoin. Entinen sotilassaari on täynnä yllätyksiä: entisiä armeijan rakennuksia, jylhää metsää, sileitä kallioita, meren tyrskyjä ja hiekkarantoja. Lisäksi koko saari pursuaa vadelmia, joita kasvaa valtoimenaan hiekkateiden varsilla. 

Laiska bloggaaja ilmoittautuu! Totta puhuen en ole niinkään laiskotellut, vaan ollut töissä ja vapaahetket nauttinut kesästä esimerkiksi omenapuun alla kirjaa lukien ja siksi blogi on ollut tauolla. Koska kesää on kuitenkin vielä ainakin kuukausi jäljellä, on korkea aika kirjoittaa Isosaaresta, joka on Helsingin saarista ehkä se vähemmän tunnettu päiväretkikohde.

Isosaari on nimensä mukainen. Se on iso. Se on entinen sotilassaari, joka oli Puolustusvoimien käytössä vuoteen 2014 asti. Siellä pystyi suorittamaan varusmiespalveluksen vuoteen 2012 asti. Kesäkuussa 2017 saari avattiin yleisölle. Edelleenkin osa saaresta on suljettuna, mutta katseltavaa riittää silti päiväretken ajaksi. Yöksikin voisi jäädä leirintäalueelle tai öisin hotellilaivana toimivalle m/s Isosaari-alukselle. Suomen Saaristoliikenne kuljettaa matkustajia Isosaarelle 29.9. asti.

Miten sinne pääsee?

Isosaareen liikennöi Suomen Saaristoliikenteen m/s Isosaari, joka on Helsingin suurin saaristolaislautta. Sen kyydissä melko pitkä, 50 minuutin merimatka tuntui turvalliselta, sillä kyseessä on järeä laiva, eikä mikään pikkupurkki. Ostimme liput etukäteen netistä (18e/menopaluu/hlö) ja näytimme ne kännykästä Kauppatorin laiturilla ennen laivaan nousua. Istuimme menomatkan yläkannella maisemista ja lämpimästä kesäsäästä nauttien. Laivamatkakin oli elämys, kun osui vielä niin hyvä sää. Paluumatkan vietimme ihan suosiolla alakerran sisätiloissa päivän aikana otettuja kuvia selaten. Kun aurinko oli mennyt pilveen, en kuuden maissa olisi enää kannella tarennutkaan. Laivan aikataulut ja lisätietoa saaresta saat Visitisosaari-sivuilta.

Tyrskyjen ja sileiden kallioiden saari

Suosikkipaikkani saarella oli sileiden kallioiden alue, jolta näki avomerelle. Sillä puolella meri tyrskysi ja suuret aallot löivät rantaan voimalla. Meille osui hellepäivä, jolloin aavaa merta tuijotellessa olisi voinut kuvitella olevansa jossain paljon kauempana. Tuuli tuiversi tukkaa, kun otimme sen sata valokuvaa ja astelimme kuumalla, sileällä kalliolla paljasjaloin. Mikä kesäfiilis! Siinä kallioilla istuessamme söimme vielä Kauppatorilta ostetut omenamunkit välipalana. Tällaiset pienet, yksinkertaiset hetket jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Kalliot sijaitsevat lähellä englantilaisen sotilaan hautaa, joka on merkitty karttaan numerolla 20. Krimin sodassa 1855 kuolleen sotilaan hauta on yksi Isosaaren historiallisia muistomerkkejä. Tykinkuulalle päänsä menettäneen sotilaan haudalle tuodaan edelleen kukkia.

Sotilassaaren menneisyys on yhä läsnä

Saaren menneisyys entisenä armeijan saarena, jossa varusmiespalveluksen suoritti kerralla noin 300 alokasta, oli selvästi näkyvillä edelleen. Ruskeat, lautaverhoillut rivitalot, joiden määrä yllätti, näyttivät tällaisessa maalaismaisemassa jotenkin absurdeilta. Ne rakennettiin 1960-luvulla noin 30 kantahenkilökuntaan kuuluvan perheen tarpeisiin. Huomasin sattumalta, että yhden asunnon ovi oli pikkuisen raollaan. Eipä aikaakaan, kun kaksi kyylää oli jo sisällä ihmettelemässä näkymiä. Harmi, että niinkin hyväkuntoisia asuntoja ei käytetä mitenkään. Nyt ne ovat purku-uhan alla. Saari olisi upea paikka vaikka leirikouluille.

Vielä selkeämmin armeijan aiempi läsnäolo näkyi kasemateissa, joita oli saaren etelälaidalla useita. Nämä suuret, vähän pelottavatkin rakennelmat ovat osa Suomen puolustushistoriaa. Minusta ne toivat mielenkiintoisen lisän Isosaareen retkikohteena. Rumat betonirakennelmat vehreän luonnon keskellä loivat jyrkän kontrastin ympäröivään maisemaan.

Vadelmasaari

Isosaaren luonto on rehevää ja siellä kasvaa paikoin sankkaa metsää. Mustikanpoimintaan hurahtaneiden silmät osuivat heti ensimetreillä muhkeisiin vadelmiin, joita myöhemmin löytyi aina lisää ja lisää. Mielessä kävi, että oliko näitä aikoinaan istutettu armeijan henkilökuntaa varten vai oliko saarella vain luonnostaan joka paikassa vattuja. Jos marjastus on intohimosi, olisi nyt juuri oikea aika lähteä Isosaareen ämpärin kanssa; saalis olisi taattu.

Kolmiota muistuttavan saaren pitkät sivut ovat noin kahden kilometrin mittaiset, lyhyt sivu noin kilometrin. Saarella on helppokulkuisia hiekkateitä, joita kulkiessa on vaikea uskoa olevansa Helsingin eteläisimmällä alueella. Kauppatori on vain yhdeksän kilometrin päässä, mutta tunnelma on kuin kaukana maaseudulla. Hauska bongaamamme yksityiskohta oli vanha puhelinkoppi huteran rakennuksen seinässä. Aikoinaan se on ollut varmasti tärkeä yhteydenpitokeino saarelta mantereelle.

Isosaaren vaihteleva luonto sileine kallioineen, metsäteineen, hiekkarantoineen, niittykukkineen ja tietenkin vadelmineen loi täydelliset puitteet vapaapäivän viettoon. Kun näin helposti pääsee pois kaupungin melskeestä aivan toisenlaisiin tunnelmiin, ymmärtää miten tärkeitä virkistysalueet kaupungin asukkaille ovat. Minulle tällaiset päivät kaukana (ja silti niin lähellä) kotoa ovat kuin minilomia. Kun saa hetken tuijotella aavaa ulappaa, ajatukset päässä nollautuvat ja arkisia asioita jaksaa taas ihan eri tavalla.