Madridin jouluvalojen loisteessa

Miten ihmeessä minulta oli päässyt unohtumaan, mitä kaikkea ihanaa Espanjaan liittyy! Hyvät punaviinit (oi, se tuoksu!) ja ihanat tapakset, pienen ihmisen loistavat shoppailumahdollisuudet (hyvästi eko-Anna!), espanjan kielen puhuminen, (Ah, si si me gusta mucho estar aqui!) hyvän näköiset pienet miehet, joita yltäisi vaikka pussamaan (jäi silti tekemättä!) ja ylipäätään se hyvä fiilis joka Espanjassa valtaa minut. 

Joulun alla ei ehkä olisi tullut mieleen lähteä juuri Madridiin, ellen olisi saanut kutsua Espanjan matkailutoimistolta. Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä lähdenkö, gracias, si por favor!
Sain käsittämättömän kuninkaallista kohtelua, (yksityisopas ja autokuski, viiden tähden hotelli ja pääsy paikkoihin, joihin vain lehdistöllä on asiaa) jonka kruunasi lämmin ja aito, mutkattoman mukava palvelutyyli. Espanjalaiset ovat välittömiä ja heillä on pelisilmää, jokaista ei teititellä automaattisesti, (ihan syvältä se Suomessa!) vaan fiilistellään, mitä toinen mahtaa odottaa.
En voi sietää sitä makeilevan teennäistä yes madam/sir -palvelua, jossa asiakaspalvelija nöyränä piiloutuu roolinsa taakse ja josta puuttuu kaikki lämpö ja sydämellisyyys, mitä vain aidosta kahden ihmisen kohtaamisesta voi syntyä. Tämä nöyristelevä asenne Espanjasta puuttuu lähes tyystin. Siksi viihdyn Espanjassa ja espanjalaisten kanssa niin hyvin.

Seimiä ja torakoita Plaza Mayorin joulumarkkinoilla
Plaza Mayor on Madridin tärkein aukio, siellä tapahtuu ympäri vuoden. Näin joulun alla aukiolla vilkkuvat sadat värivalot myyntikojuista, joissa on tarjolla kaikkea jouluun liittyvää krääsää. On joulupalloja, tonttulakkeja, värikkäitä karamelleja, kynttilöitä ja hieman yllättäen pilailutavaraa. Miten olisi vaikka muovitorakka jonkun sänkyyn yllätyksenä! (Kuulen jo siskoni kiljunnan, terveisiä Norjaan!)
Illan hämärtyessä madridilaiset poikkeavat jouluostoksille työpäivän jälkeen. Aukiolla käy mukava kuhina, joulustressistä ei ole puhettakaan.

Espanjassa on vahva seimiperinne. Plaza Mayorilla on vieri vieressä kojuja, joissa myydään vain jouluseimiä ja niihin tarkoitettuja savesta tehtyjä henkilöhahmoja. Marian, Joosefin, Jeesus-lapsen, paimenten ja itämaan tietäjien lisäksi tarjolla on tavallista väkeä: leipuri, metsästäjä, ompelija, pyykinpesijä, seppä, äiti lapsineen sekä espanjalaisen huumorin mukaan ukko kyykkykakalla, joka sijoitetaan seimiasetelmassa aina kauimmaksi tapahtumapaikalta.
Seimifriikit rakentavat kokonaisen kylän tallin ympärille asukkaineen, eläimineen ja pikku taloineen, ja jokaisen talon voi vielä sisustaa nukkekotien tapaan pikkuriikkisillä esineillä tai hulppeammin ostamalla talon viereen vaikkapa pienen joen, jossa virtaa ihan oikeaa vettä.

Jouluvalojen loistetta ja kauniita rakennuksia
Vanhan kaupungin ja keskustan kaduilla loistaa upeita jouluvaloja, mitä värikkäimpiä ja ihmeellisimpiä luomuksia! On pinkkejä puita, erivärisiä valopyörylöitä, jättimäisiä, parin metrin kynttilöitä, oransseja, valkoisia ja sinisiä kuutioita, roikkuvia mitä lie härveleitä ja ihanimpana kaikista: sininen joulukuusi, joka loistaa pimeydessä niin kauniisti! Tykkään myös tosi paljon pensaisiin kiedotuista pienistä jouluvaloista, vihreiden lehtien joukosta loistavat valot ovat kuin timantteja.

Madridin keskustan kaduilla on muutenkin kiva vain haahuilla ja ihmetellä näkemäänsä. Tämä tuli itselleni vähän yllätyksenä, olen nimittäin henkeen ja vereen kesäihminen ja olen jotenkin määritellyt Espanjan kesäkohteeksi. Mutta ihan yhtä kauniilta talot näyttävät talvellakin, tosin valoa on tietysti vähemmän ja sadekuuroihin saa varautua, samoin koleaan ilmaan. Toppatakki, pipo ja kaulaliina ovat täälläkin tarpeen, mutta ei viileä sää estä nauttimasta kaupungilla kävelystä.
Minua viehättää kovasti Madridin talojen koristeellisuus, varsinkin ravintoloiden seinissä on hienoja maalauksia ja välillä pitää oikein pysähtyä ihailemaan niitä. Joissakin taloissa kokonaisia seiniä peittää kaakeleista tehty valtava kuva, kuin taideteos.  Pelkistetty tyyli ei ole täällä se juttu. Koomisin kaikista on alastonkuva, jossa komeilee kunnon mama grandissima mahalla roikkuvine jättirintoineen! Nyt vasta huomasin, että nämä kaikkihan on nakukuvia! Tässä nähdään tämä mun taidemaku! Pervo mikä pervo!

Ja tietenkin tapaksia!
Marras-joulukuun vaihteessa sää on kuin Suomessa syys-lokakuussa, keltaiset lehdetkin vielä puissa. Koleasta säästä on ihanaa sujahtaa illan tullen tapas-ravintolasta toiseen ja lämmitellä punaviinilasillisen äärellä. Ruuan ja varsinkin viinin hinnat eivät todellakaan päätä huimaa!
Tapasravintoloissa on yleensä tarjolla kolmea annoskokoa: pinchos suupalan kokoisia pikkusyötäviä, tapas muutama makupala pikkulautasella ja racion lautasellinen jotain herkkua, jonka voi saada myös puolikkaana.
Tutut tapasherkut, kuten manchego-juuston, chorizo-makkaran ja ilmakuivatun kinkun jätin tällä kertaa suosiolla väliin (lounasähkyn ja iberialaiseen possuun rakastumisen vuoksi, siitä lisää myöhemmin) ja halusin kokeilla jotain uutta: oliiviöljyssä uivia anjoviksia oliivien ja perunalastujen kera. Anjovis ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, (janssonin kiusaus, hyi olkoon!) mutta espanjalaiseen tyyliin anjoviksen maku on paljon lempeämpi, ehkä vähän etikkaisen kirpakka. Sen kanssa oliivit ja perunalastut sointuvat ihmeen hyvin.

Tässä oli teille alkupalat Madridin kokemuksistani blogimatkalla. Jos herkulliset ruuat ja kauniit ravintolat kiinnostavat, kannattaa pysyä kuulolla! Luvassa myös hienoja elämyksiä: upeaa taidetta ja jotain astetta villimpää: sightseeing-ajelu harrikoilla!

Olin Madridissa Espanjan matkailutoimiston järjestämällä pressimatkalla, joka toteutettiin yhteistyössä Asociacion Turismo de Madridin kanssa. Gracias Visit Spain!