Achílleion lumoissa – keisarinna Sissin palatsi on Korfun must kohde

Joonianmerellä sijaitseva Korfun saari on kohde, johon aristokraattiset vieraatkin ihastuivat. Itävallan keisarinna Sissi rakennutti sinne 1800-luvun lopussa palatsin, sillä saaren ilmaston uskottiin olevan terveydelle suotuisa. Nyt Achilleoin palatsi toimii museona ja saa nykyvieraankin sydämen laulamaan ihastuksesta.  

Achilleio on kaunis vaaleankeltainen, uusklassista tyyliä edustava palatsi sypressien katveessa, vehreällä Korfun saarella. Metsän ympäröimän palatsin ikkunoista kantautuu linnunlaulua ja kaskaiden säksätystä, luonto on aivan lähellä. Palatsin rakennutti Itävallan keisarinna Elisabeth, joka tunnettiin tuttavallisemmin nimellä Sissi. Achilleoi oli hänelle tärkeä paikka, jonne hän vetäytyi hovielämän vaatimuksia pakoon.

Sissi ihaili antiikin Kreikan mytologian sankareita joista Troijan sodan sankari, komea Akhilleus kiehtoi häntä niin, että hän nimesi rakennuttamansa palatsin tämän mukaan. Syntymässään saamansa ennusteen mukaan Akhilleus tulisi kuolemaan väkivaltaisesti, minkä vuoksi äitinsä Thesis kastoi pojan vauvana manalan Styksvirtaan, jonka oli tarkoitus suojata haavoittumiselta. Koska Thesis piti Akhilleusta kantapäästä kiinni, jäi tämä kohta suojaamatta ja koitui lopulta Akhilleen kohtaloksi, kun Paris ampui siihen nuolen vuosia myöhemmin. Tähän myyttiseen hahmoon törmää vielä nykymaailmassakin, sillä juuri hänen mukaansa jonkun heikkoa kohtaa kutsutaan akilleenkantapääksi ja meillä on akillesjänne.

Palatsi on rakennettu kukkulan päälle, melko lähelle saaren itärannikkoa. Myös rannikolle ulottuva maakaistale liitettiin aikoinaan palatsin maihin, niin että keisarinna saattoi saapua paikalle suoraan laivalla. Vielä nykyäänkin museo sijaitsee melko lailla omassa rauhassaan, eikä sen lähellä ole korkeita rakennuksia maisemaa pilaamassa.

Kaikkea muuta kuin unelmaelämää

Muistan lapsuudestani ihanat Sissi-elokuvat, joissa kaunis Romy Schneider esitti pääosaa. Elokuvissa Sissin elämä kuvattiin onnen täyteiseksi, vaikka todellisuudessa se oli kaukana unelmien prinsessaelämästä. Olen käynyt Sissi-museossa myös Wienissä ja jo siellä huomasin yhtäläisyyksiä prinsessa Dianaan: syömishäiriö, pakkomielteinen hoikkana pysyminen, ahdistuneisuus ja tarve paeta hovin tiukkaa etikettiä leimasivat näiden hyvin nuorina kuninkaallisiksi päätyneiden naisten elämää.

Sissin oli vaikea sopeutua hovin elämään, sillä puoliso oli paljon poissa ja lapset, joista yksi kuoli pienenä, annettiin automaattisesti anopin valitsemien hoitajien kasvatettavaksi, eikä äiti saanut olla lastensa kanssa juuri ollenkaan. Hän kapinoi tapoja vastaan ja oli ajoittain masentunut. Kun hänelle suositeltiin lämpimämpää ilmastoa, keisarinna päätyi Korfulle. Sissi ihastui saareen niin, että osti jo toisella käyntikerralla sieltä huvilan, joka purettiin palatsin tieltä. Italialainen arkkitehti Raffaello Caritto suunnitteli 1890 antiikin tyyliä heijastelevan palatsin. Siitä tuli Sissille pakopaikka, jonne hän lähti terveyttään hoitamaan, kuten ajan tapoihin kuului. Siellä hän pukeutui mielellään maalaisnaiseksi voidakseen kulkea tuntemattomana. Kun kruununperillinen ja Sissin ainoa poika Rudolf teki itsemurhan, keisarinna vetäytyi palatsiin suremaan.

Punaista samettia ja ylenpalttista koristelua

Sissin Korfun palatsi oli ollut vuosia toivelistallani, kunnes lopulta syyskuussa 2019 pääsin vierailemaan siellä. Muistan nähneeni siitä kuvia jo -80 ja -90 lukujen matkanjärjestäjien esitteissä, joita tuohon aikaan selasin matkoista lähinnä haaveillen. Paikan päällä yllätyin, palatsi oli suurempi kuin olin osannut odottaa ja koristeellisempi sisustukseltaan.

Kolmikerroksisen palatsin huoneista vain osa oli yleisölle avoinna, esimerkiksi alakerran oleskelutila ja makuuhuone. Palatsi oli hyvin värikäs ja koristeellisesti sisustettu. Taidetta ja patsaita oli paljon, näyttävä portaikko koristemaalauksineen, suurine peileineen ja koukeroisine kaiteineen oli jo itsessään taideteos. Punaisen sametin verhoamia marmoriportaita noustessa saattoi hetken kuvitella olevansa prinsessa palatsissaan. Ne näyttivät olevan palatsin suosituin kuvauskohde ja aika monta kuvaa tuli kieltämättä otettua.

Sisääntuloaulan näyttävä kattomaalaus ja suoraan edessä avautuva portaikko eivät jää kävijältä huomaamatta, pitipä niitä sitten viehättävinä tai aivan liian koristeellisina. Minusta oli kiehtovaa katsoa ylenpalttisesti koristellun katon lukuisia yksityiskohtia. Alakerran tiloista mieleen painuivat myös värikkäät, korkeat huoneet katonrajan stukkokoristeineen, vanhan ajan huonekalut ja kultakehyksiset peilit. Vaikka palatsi oli tarkoitettu Sissin yksityiseen vapaa-ajan käyttöön, näytti sisustus nykyajan ihmiselle kovin muodolliselta. Ehkä keisarinnalla antiikin Kreikkaan viittaava sisustus oli keino paeta arkea ja hovielämän tiukkoja sääntöjä. Ehkä hän Korfulla saattoi hetken kuvitella itsensä antiikin ajan ihmiseksi, mahdollisimman kauaksi omista velvollisuuksistaan.

Antiikin teema jatkuu puutarhassakin

Palatsin takana leviävä, useampaan tasoon rakennettu, näyttävä puutarha monine patsaineen, kukkineen ja komeine sypresseineen oli minusta vähintään yhtä hieno kuin itse palatsikin. Sen patsaat esittivät Kreikan mytologian hahmoja, joista kuuluisin oli tietysti kuolevaa Akhilleusta esittävä patsas: myyttinen sankari oli saanut nuolen kantapäähänsä ja yritti viimeisillä voimillaan vetää sitä irti.

Sissin kuoltua 1898 murhan uhrina palatsi seisoi tyhjillään vuosia, kunnes sen osti Saksan keisari Wilhelm II. Hän ei pitänyt kuolevaa Akhilleusta esittävästä patsaasta ja hankki tilalle miehekkäämmän version sankarista, kymmenmetrisen Akhilleuksen patsaan, joka seisoo ylväänä pylvään päällä alemmassa puutarhassa.

Ulkona olevaa pylväskäytävää koristivat antiikin filosofien rintakuvat sekä yhdeksän muusan kokovartalopatsaat, jotka katsoivat marmorilaattojen rajaamalle pihalle. Puutarhassakin oli tavoitettu hyvin palatsissa vallitseva antiikin Kreikan harmoninen tunnelma. Kaikki oli seesteisen tyylikästä ja kaunista. Sissin lempipaikka puutarhassa oli koristeellisen kaiteen rajaama terassi, jolta avautui upea näkymä merelle. Merelle katsellessa oli helppo ymmärtää, miksi juuri tämä maisema puhutteli häntä.

Käytännön vinkit – miten sinne pääsee?

Museo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Korfun kaupungin keskustasta, Gastourin kylässä ja sinne pääsee sinisellä kaupunkibussilla nro 10. Kaupunkibussit lähtevät San Rocco aukiolta. Lisätietoja Corfu City Bus -sivuilta.

Liput museoon maksoivat 7 euroa ja hintaan sisältyi kännykkää muistuttava laite, josta saattoi kuunnella huoneeseen, huonekaluihin, tauluihin ja yksittäisiin esineisiin liittyvää tietoa. Näin museosta sai paljon enemmän irti kuin pelkästään katselemalla. (Bussi- ja lipputiedot syksyltä 2019)

Syyskuussa paikalla oli toki muitakin vierailijoita, mutta ei ruuhkaksi asti. Heinä- ja elokuussa on varmasti enemmän tungosta. Saavuimme paikalle yhden maissa ja viihdyimme niinkin kauan kuin kaksi ja puoli tuntia. Aikaa meni paitsi opastusnauhan kuuntelemiseen myös valokuvaamiseen ja lukuisten yksityiskohtien katseluun, sekä puutarhan ihailuun. Meille osui pilvinen päivä, joka oli juuri passeli museovierailulle, ei ollut missään vaiheessa liian kuuma. Alueella on palatsin lisäksi kahvila, matkamuistomyymälä ja vessat.

Jos ja kun maailma palaa taas ennalleen ja pystymme matkustamaan normaalisti, suosittelen Korfua todella lämpimästi lomakohteeksi. Se on monipuolinen saari, jossa voi helposti yhdistää luonto-, kulinarismi-, kulttuuri- ja rantaloman. Korfu tarjoaa jokaiselle jotakin. Kun päädyt Korfulle, älä unohda upeaa Achilleion palatsia.