Poros elää paikalliseen tapaan

Kuuluisan Hydran vähemmän tunnettu naapuri Poros ansaitsee sekin tulla tunnetuksi. Paikalliselämää etsivän kannattaa suunnata Porokselle. Kesäkuussa turisteja oli vähän ja rantakadun ravintolat täynnä kreikkalaisia. Vehreä saari on aivan Peloponnesoksen kyljessä. 

Hydralta hyppäsin taas katamaraanin kyytiin ja saavuin Porokselle. Kreikan saarista Poros ja Paros menevät helposti sekaisin. Poros kuuluu Argo-Saronisiin saariin, jotka ovat Ateenan eteläpuolella ja Poros taas Kyklaadeihin, eli melko keskelle Aegean merta.

Vaikka Hydra ja Poros ovat lähellä toisiaan, ne ovat yllättävän erilaisia. Heti tullessa huomasin, että Poros oli metsäisen vehreä ja kaupunki vaikutti Hydran pikkukaupunkia vilkkaammalta. Poroksen saari on lähes kiinni mantereessa. Peloponnesos on vain parinsadan metrin levyisen salmen toisella puolen. Mantereen puolella oleva Galetaksen kaupunki kuuluu ohittamattomana osana Poroksen maisemaan. Poroksen kaupunki taas sijaitsee pienellä saarella, jonka erottaa pääsaaresta kapea, parimetrinen kanava.

Missä ne kaikki idylliset kujat ovat?

Poros oli todella kaunis kauempaa, laivan kannelta katsottuna, kun näki kukkulalle levittäytyvän kaupungin suloisine, punatiilikattoisine taloineen. Vaikka Hydra oli minusta vähän turhankin siloiteltu ja hienostunut, en silti heti lämmennyt Poroksen arkisille kujille. Lähietäisyydeltä kaunottaren rypyt paljastuivat. Kujien sokkeloissa kulkiessani huomasin olevani melko tavanomaisilla kaduilla. Ne eivät olleet ollenkaan niin idyllisiä ja kauniita kuin olin etukäteen ajatellut. Ihme tyyppi, eihän sille kelpaa mikään!

Autot ja pärisevät mopot jotenkin ärsyttivät autottoman Hydran hiljaisuuden jälkeen ja se, että rannalle joutui kävelemään vilkkaan tien laitaa pitkin. Nyt ei oltu idyllisessä kylässä, vaan kaupungissa, jossa eletään normaalia elämää. Meni hetki, ennen kuin sopeuduin uuteen paikkaan ja opin näkemään Poroksen kauneuden. Poros ja Hydra olivat keskenään kovin erilaiset. Hydra oli karu, Poros vihreä. Hydra oli hiljainen, Poros meluisa. Hydralla kaikki oli siistiä, Poroksella paikoitellen törkyistä. Hydra oli kallis, Poros edullinen. Kummassakin oli omat hyvät ja huonot puolensa.

Kukkia, brodyyriverhoja ja lämmintä ystävällisyyttä perhehotellissa

Yövyin Poroksella pienessä  -perhehotellissa (niin kuin oikeastaan aina Kreikassa) jonka omistaja Mania oli varsinainen aarre. Hän koristeli vaatimattoman huoneen joka päivä tuoreilla kukilla ja toi jotain herkkua maistiaisina, kuten loukomia tai baklavaa. Hänen välitön, ystävällinen olemuksensa vaikutti siihen, että aloin viihtymään. Mania Studios -hotellissa oli kodikas ja lämmin tunnelma, valkoiset brodyyriverhot pisteenä i:n päällä. Kreikkalainen vieraanvaraisuus eli filoxenia näkyy nimenomaan tällaisissa pienissä paikoissa, joissa matkailija ei ole niinkään palveltava asiakas vaan vieras, jonka halutaan viihtyvän.

Eräänä päivänä Mania toi minulle hyvin eksoottista herkkua, merisiiliä. Tuon piikikkään otuksen sisällä oli mätiä, jonka maku oli hyvin erikoinen, aavistuksen makeaan vivahtava ja samalla meren suolainen. Merisiili syötiin kuten osteri, suoraan kuoresta, millään tapaa kypsentämättä. Kokeilin sitä sekä paahtoleivän päällä että sinällään, sitruunamehua päälle puristettuna. Tykkäsin.

Kävellen kukkuloille ja rannoille

Poroksella innostuin kävelemään. Olin laiska, enkä jaksanut ottaa selvää busseista ja koska aikaa saarella oli vain pari päivää, en halunnut aikatauluttaa sitä. Ensimmäisenä kiipesin kaupungin yläpuolelle olevalle kukkulalle maisemia ihailemaan. Sieltä näkyi komeasti sekä Poroksen kaupunki, että vastarannan jylhä Peloponnesos. Aurinko paistoi ja lomamieli oli korkella. Alemmas kylään palattuani söin kreikkalaisen salaatin ja join lasin viiniä, täydellistä.

Seuraava päivä vei minut pois kaupungista, pääsaaren puolelle. Kuljin melko vilkkaasti liikennöidyn tien reunaa, mikä ei nyt varsinaisesti ollut kaikkein rentouttavin reitti, mutta ei muitakaan ollut. Maisemat pääsaarelta kohti Poroksen kaupunkia olivat kuitenkin mitä hurmaavimmat. Nautin niistä ja metsän tuoksusta.

Pysähdyin eräälle rannalle ja päätin, että onhan se nyt kumma jos ei tämä nainen ala jo mennä uimaan! Jo viides päivä Kreikassa uimatta, mitä ihmettä! Eipä olisi kannattanut kiirehtiä. Potkaisin varpaan kiveen, sain siihen järkyttävän ison haavaan, josta valui verta solkenaan ja olin yksin pienellä rannalla, kaukana hotellistani. Selvisin, koska verikammoinenkin selviää kun on pakko. Illalla oli sairaalareissu edessä mantereen puolelle ja uimakielto loppulomaksi. Kaiken huipuksi tämä oli vasta alkusoittoa epäonnelle, joka liittyi lomaseurakseni. (Jos haluat lukea, mitä kaikkea muuta outoa tapahtui, lukaise juttuni Epäonnea lomalla: sadetta, salamoita ja sairaalaan, jonka kirjoitin jo viime kesänä.)

Juhannus kreikkalaiseen ja vähän suomalaiseenkin tapaan

Satuin Porokselle juhannuksena, jota vietettiin sielläkin tulien äärellä. Sen sijaan, että kokkoa olisi tyydytty vain katselemaan, nämä hurjapäät hyppivät sen yli. Pikkupojat hyppäsivät pikkuliekkien yli, teinipojat testosteronihuuruissaan korkeiden lieskojen yli ja läpikin, jalat välillä tulta hipoen.  Paikalliset naiset tanssivat perinteisiä tansseja rantakadulla. Sitä oli mukava katsella, kyseessä kun ei ollut mikään näytös turisteille, vaan he tanssivat ihan omaksi ilokseen, juhannuksen kunniaksi. Oli mukava päästä näkemään tämä heidän versionsa juhannuksesta.

Vaikka Kreikassa olinkin, pitihän minunkin juhannustaikoja tehdä. En sentään lähtenyt ilkosillani juoksentelemaan niityille (tuleva sulho olisi saattanut tulla hyvinkin pian vastaan, vaan kuka heistä se olisi ollut?) vaan tyydyin nyysimään kukan sieltä, toisen täältä tyynyn alle. Aamulla en muistanut yhtään mitä unia olin nähnyt. Turha dementikon tehdä nuorten neitojen taikoja.

Varvasepisodista ja kujien karuudesta huolimatta Porokselta jäi ihan hyvät muistot. Aloin tykkäämään siitä, koska se keskittyi selvästi enemmän paikalliselämään, kuin Hydra, jonne on turisteja virrannut jo vuosikymmenet. Arvostin Poroksen edullisia, hyviä ravintoloita, joissa sai maittavan ja täyttävän ruoka-annoksen perinteistä kreikkalaista ruokaa viidellä eurolla. Samoin rantakadun jäätelöbaari teki vaikutuksen runsaalla valikoimallaan. Nämäkin ovat tärkeitä juttuja lomalla.

Matkani jatkui Porokselta varvas paketissa Aeginan kautta Agistrille. Tällä pienellä saarella tuntui kuin olisi mökillä Kreikassa. Siitä juttua tulossa piakkoin.