Milos: rantaelämyksiä moneen makuun

Perheen toiveranta on erilainen kuin himouimarin tai valokuvauksellisia maisemia etsivän. Siksi kannattaa ottaa selvää rantojen eroista. Tänään esittelen kolme rantaa Milokselta, jokaiselle jotakin. Millainen on sinun unelmiesi ranta?

Paleochori: uimareiden unelma
Jos pohjoisrannikolla tuulee niin että tukka lähtee, kannattaa suunnata suojaisalle etelärannikolle. Tämän vinkin saimme hotellimme respasta Polloniassa. Perille pääsee helposti paikallisbussilla.
Paleochorin ranta on pitkä ja vaaleahiekkainen. Vesi on kirkasta ja ihanan turkoosinsinistä. Rantamaisemaan tuo oman lisänsä vaaleat kalliot, joissa on myös hienoja pikkuisia luolia. Oivia kuvauspaikkoja! Täällä on tilaa uida ja temmeltää. Kirkkaissa vesissä voi myös snorklata, vaikka Välimeren kalat ei niin värikkäitä olekaan. Näissä vesissä viihtyy himouimari tunnin jos toisenkin.

Pollonia: perheiden paratiisi
Kaunis, puolikuun muotoinen lahdenpoukama kaartuu heti Pollonian bussipysäkin edessä. Ollaan ihan pikkukylän keskustassa, muutama taverna reunustaa rantakatua.

Pollonian ranta on suuri ja rauhallinen, omaa tilaa on mukavasti. Lapsia näkee vesirajassa polskimassa ja mikäpä noin kirkkaissa vesissä onkaan leikkiessä. Puiden varjoon voi hakeutua keskipäivän kuumuudessa.
Kaunis ranta on lasten kanssa helppo: leikkipuisto, ravintolat, leipomo, apteekki ja bussipysäkki ovat ihan vieressä. Jos meltemi puhaltaa pohjoisesta, rannalla ei voi olla, sillä hiekka pöllyää suuhun ja silmiin asti.

Sarakiniko: erilaista etsivälle
Missään muualla en ole nähnyt sellaisia maisemia kuin Sarakinikossa. Valkoiset kalliot ovat toinen toistaan kummallisemman muotoisia. On laakeaa vitivalkoista tasannetta, luolia, kumpuilevia kukkuloita, erikoisia pyöreitä muotoja ja kaiken tämän taustana sinistäkin sinisempi meri. Valkea kivi häikäisee auringossa niin, että aurinkolasien takaakin pitää siristellä. Tämä jos mikä on valokuvauksellinen paikka. Kivien muodot houkuttelevat ottamaan yhä uusia ja uusia kuvia surrealistisesta maisemasta.

Itse ranta ei ole niin kummoinen. Vesipeto pettyy, sillä vesi ei ole läheskään niin kirkasta kuin muilla saaren rannoilla. Lisäksi kapeassa lahdessa tulee sesongin ruuhkaisina päivinä helposti tunne, että ihmisiä on liikaa. Sarakiniko onkin parhaimmillaan silloin kun sesonki ei ole vielä huipussaan. Heinäkuun alussa mahtui vielä hyvin sekaan. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, varsinkin jos haluat nähdä jotain erilaista.