Seitsemällä eurolla etelään!
Paratiisi löytyy näinä kuumina päivinä lähempää kuin arvaatkaan. Vanha kunnon Pihlis, eli Pihlajasaari odottaa sinua vain vartin laivamatkan päässä keskustasta. Tämän etelänloman hinta ei päätä huimaa ja kuitenkin sen vaikutus on vähintään yhtä rentouttava kuin niiden, jotka suuntauvat tuhansien kilometrien päähän. Tee kesän ekoteko: nauti kesän kuumista päivistä lähimaisemissa.
Kai se niin on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa luonnonhelmaan ja rauhoittumaan kaiken hötkyilyn sijaan. Siksi nämä Helsingin edustan saaret ovat ihania pakopaikkoja kaupungin melskeestä. Jos pitäisi valita vain yksi Helsingin edustan saarista, menisin nimenomaan Pihlajasaareen, koska se on lähellä, laivoja menee usein ja ennen kaikkea siksi, että se on todella kaunis. Luonnonhelmassa unohtuvat arjen kiireet, kun varpaat uppoavat kuumaan hiekkaan.
Vartissa vapauteen
Pihlajasaareen pääsee kahta eri reittiä: Kaivopuiston rannasta, Cafe Carusellin takaa tai Ruoholahden kanavan rannasta, ravintola Faron kupeesta. Yhteysalus maksaa 7,50e menopaluu aikuiselta ja matka kestää vartin. Kauniina päivinä laivoja menee vartin välein klo 10-18, myöhemmin illalla harvemmin. Pilvisellä säällä laivat lähtevät tunnin välein. Aikataulut, lähtölaiturit ja tietoa saaresta voit kurkata JT-Linen nettisivuilta.
Pihlajasaari muodostuu kahdesta erillisestä saaresta. Pienemmällä eli Itäisellä Pihlajasaarella on leirintäalue, nakuranta, sauna, grillipaikkoja ja sileitä, auringonottoon sopivia rantakallioita. Sinne johtaa silta isommalta saarelta.
Pääsaarella eli Läntisellä Pihlajasaarella on pitkä uimaranta, joka jatkuu poukamina lähes koko saaren toisen puolikkaan. Avomeren puolelle jää kallioita ja kaunis maisemareitti, joka kannattaa kiertää. Saarella on kioski ja viehättävä vanhanajan ravintola, josta saa kunnon ruokaa ja vielä hyvää sellaista. Plussana terassilta upeat merimaiset. Helsingin kaupungin sivuilla on hyvää tietoa kaupungin suosituimmasta kesäsaaresta.
Tää onnea on!
Pihlajasaaressa parasta on se, että se on ihan lähellä ja kuitenkin siellä tulee tunne, että ollaan kaukana kaupungin arjesta. Saaren luonnonläheisyys hivelee asfalttiviidakon jälkeen sielua ja silmä lepää vihreydessä. Somat uimakopit hiekkarannan laidassa täydentävät tunnelmaa. Katsoipa minne vain, niin esteetikon silmä löytää aina jotain kaunista katseltavaa. Se, jos mikä hivelee kaltaiseni cityihmiseksi ajautuneen maalaistytön sielua.
Tykkään siitä, että saarella on erilaisia maisemia: hiekkarantaa, metsäistä polkua, aavaa merinäköalaa, kallioita ja ripaus urbaania elämää: meren takaa näkyvä kaupungin siluetti kuuluu niin ikään saaren luonteeseen. Hauskaa on myös katsella ohikulkevia laivoja ja veikata miten suuret aallot ne tällä kertaa kallioille heittävät. Vaikka kävisi kahtena päivänä peräkkäin saarella, niin kuin me teimme, ei silti kyllästy saaren vaihteleviin maisemiin. Näinä uskomattoman kuumina kesäpäivinä Pihlajasaarella on lisäksi tarjota valttikortti ylitse muiden: vilvoittava merituuli hyväilee ihoa, eikä tukalasta kuumuudesta ole tietoakaan.
Tärkeintä mitä voit ottaa saarelle mukaan, on hyvä seura. Saarelta saa ruokaa ja juomaa (vesijohtovesi on juomakelpoista) joten pakkaa mukaan vain ystävät. Valitse ne, joiden kanssa viihtyy koko pitkän päivän maisemista, merituulesta, kallion sileydestä, ajoittain maaniseksi yltyvästä valokuvaamisesta ja juttujen ala-arvoisesta tasosta nauttien. Vain parhaassa seurassa tänne!
Kyllä täällä tarkenee!
Tällaiset helteiset, suorastaan kuumat kesäpäivät saavat minut aivan liekkeihin. Siinä missä muut jo valittavat kuumuutta, minä toivon vaan lisää löylyä. Kerrankin kesä on juuri sellainen kuin minä olen aina toivonut, kerrankin saan käyttää kesämekkojani ja saattaa olla, että ehdin jopa pitämään jokaista kerran, jos sää jatkuu vielä kolmannen viikon helteisenä. Kerrankin voin pyöriä bikineissä koko pitkän päivän ja kirmailla rantakallioilla kuin pieni lapsi. Kerrankin voin kävellä myöhään illalla kotiin ranta-asussa tai lähteä baariin pikkumekossa. Eihän tällaista tapahdu juuri koskaan Suomessa! Tämä kesä on minun ja minä todellakin nautin siitä täysin rinnoin!
Elämä on kuin elokuvaa
Kun makaa vielä illalla kuumalla kalliolla pelkissä bikineissä ja katselee laskevan auringon oranssiksi värjäämää taivaanrantaa edelleen kuumissaan, tulee tunne, että voiko tämä olla edes todellista, voiko tämä olla minun elämää. Kuumat kesäillat ja piknikit seuraavat toistaan kuin elokuvassa.
Nämä päivät ovat niitä, joita muistellaan kun räntä vihmoo vasten naamaa tai pakkanen paukkuu nurkissa. Näiden päivien avulla jaksetaan elämän ilot ja surut, sillä näin yksinkertaisista asioista onni ainakin minun kohdallani muodostuu. Onni on nähdä kallion sileän pinnan kauneus ja pieni kukkanen kallion raossa. Onni on kuunnella aaltojen loisketta ja katsella ohi lentäviä lintuja. Onni on pysähtyä tähän hetkeen ja olla tyytyväinen elämäänsä tässä ja nyt. Onni on hiljaista rauhaa ja kuplivaa riemua kesästä. Mutta suurin onni kaikista, on onni siitä että voi jakaa tämän kaiken ystävien kanssa. Kiitos ystävät.
26 kommenttia
Juha Vihma / Kauas pöllöt karkaavat -matkablogi
Tajusinpa just, etten oo koskaan käynyt tuolla, vaikka Helsinki on muuten koluttu jokaista kallionkoloa myöten. Onneks on vielä lomaa, nyt tiedän ainakin, missä meen käymään.
Anna K.
Kiva, että löytyi vielä yksi kallionkolo minne mennä. 🙂 Eikö olekin upeita paikkoja koko Helsinki täynnä! Tämä lämmin kesä on avannut ainakin mun silmät katsomaan kotikaupunkia ihan uudelta kantilta. Ihana kesä-Stadi!
Martina
Ihana Pihlajasaari! Olen viettänyt siellä yhden parhaista kesäpäivistä ikinä. Etsimme ystäväni kanssa oman suojaisan kallionkolon, jossa söimme piknik-eväitä ja annoimme merituulen viilentää helteessä kylpevää ihoa. Ihmettelenpä vaan, miksei minua ole kutsuttu useammin seuraksi Pihlajasaareen jos kriteerinä kerran on ala-arvoiset jutut..? Minulla niitä riittää ja voisinpa luikauttaa pari lauluakin! ;D
Anna K.
Juuri nuo kalliot on se juttu, mistä mäkin Pihlajasaaressa tykkään tosi paljon. Vaikka väkeä olis paljonkin, tuntuu, että jokainen löytää kuitenkin oman pienen kolonsa, jossa suomalaiselle tyypilliseen tapaan, pääsee vähän karkuun muita.
Voidaan kutsua koolle ala-arvoisten juttujen Pihlajasaariseura ja katsoa, ketkä kaikki liittyy mukaan.Pervolaulutkin sallittu! 😀
Mari
Ihanat kuvat!! Houkuttaa heti lähteä tarkistelemaan Pihliksen kalliot, vuosien jälkeen.
Ehkä kuumuus saa uskaltautumaan nakuilu puolelle?
Anna K.
Kiitos, kesäkuvissa on oma tunnelmansa. 🙂 Nakupuolella käytiin katsomassa maisemat, mutta päätettiin sit kuitenkin mennä tavisten puolelle.
ananas2go
Kerrankin joku toinenkin, joka ei ruikuta kuumasta! Eikö ole ihanaa!
Anna K.
Kyllä on, vois jatkua vielä koko elokuunkin! Näin ihanaa kesää ei oo ollu koskaan! ? Ainoo ongelma on, että nukkuminen on vaikeeta, mut nukutaan sit talvella!
Liisa
Mäkin tykkään helteistä ja erityisesti kuumista illoista, vaikka toki ymmärrän, että ilmastonmuutoksen vuoksi yleistyvät helteet eivät edes kylmässä Suomessa anna aihetta juhlaan :/ Niistä voi kuitenkin ottaa ilon irti – jos lämmin sää jatkuu vielä oman Suomen-lomani aikana, saatan hyvinkin suunnata Pihlajasaareen, edelliskerrasta onkin jo vuosia!
Anna K.
Ilmastonmuutos on niin megaluokan ongelma, että minä en näitä hellepäiviä sen murehtimiseen uhraa. Eikä se asia siitä mihinkään muutu, olinpa minä onnellinen tai kauhuissani tästä kuumuudesta. Parina viime kesänä ei jostain kumman syystä vouhkattu asiasta yhtään, vaikka aivan varmasti ilmastonmuutokseen liittyviä sääilmiöitä oli silloinkin maailmalla. Nautitaan helteistä ja murehditaan talvella! 😀
Elisa-Maria
Täältä Tampereelta sinne etelään kestäisi sen pari tuntia ajaa – ei paha sekään. 😉 Yritän myös olla valittamatta helteestä, sillä olen ”mieluummin liian kuuma kuin liian kylmä” -tyyppinen ihminen. Toki helleaaltojen ja ihmeellisten säiden taustalla vaikuttava ilmastonmuutos laittaa mietityttämään, vähän karmimaankin. (Hrr.)
Anna K.
Kuulun samaan rotuun. Kyllä tämä heinäkuu jää mieleen yhtenä aivan parhaista koskaan. Sen 10 kk kun yleensä palelee, niin on tämä lämpö niin luksusta, mitä väliä vaikka hiki valuu koko ajan! Uusi ilmiö mulle! 😀
Pirkko / Meriharakka
Tämäpä sattui, sillä juuri viime viikolla kävimme mekin Pihlajasaaressa. Tosin emme auringon takia vaan majakkaa bongaamassa. Melkeinpä veikkaan, ettet tullut retkelläsi huomanneeksi Lokkiluotoa 🙂
https://meriharakka.net/2018/07/27/lokkiluoto-ja-pihlajasaari/
Anna K.
Hauska sattuma! Enpä ollut aiemmin kuullutkaan Lokkiluodosta, mutta noista teidän kuvista sen nyt näin. Mäkin olen käynyt Pihlajasaaren kielletyllä saarella ja jopa saunonut siellä -ja ihan luvan kanssa. 😉
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
Mulla on löytämättä aivan täysin nämä Helsingin edustan saaret. Mikäpä parasta kuin hypätä laivaan ja lähteä vaikka piknikille tällaiseen kesäkeitaaseen. Hienot kalliot! Kiitos vinkistä.
Anna K.
Nyt kipin kapin saaristoon! Helsinki on niin paljon muutakin kuin keskustan kadut ja kaupat, joihin moni jämähtää. Kesä-Helsinki on täynnä aarteita ja muitakin saaria on vaikka kuinka. Ens kerralla sitten! 🙂
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA
Olipas tässä kesäistä fiilistä! Nyt vasta muistin, että olin päättänyt kesän alussa että käyn Pihlajasaaressa ensimmäistä kertaa. En ollut jotenkin ennen tajunnut sitä kunnolla, ennen kuin toukokuussa tulin Eckerön laivalla Tallinnasta ja silloin pisti silmään nuo värikkäät kopit. Pitää kyllä ehtiä yrittää käydä tuolla vielä tänä kesänä. 🙂
Anna K.
Mun koko elämä on ollut niin kesäistä fiilistä viime viikot, että väkisin näkyy tässäkin! Voi mikä Suomen kesä!
Hyvin ehdit vielä käymään, jopa arkena onnistuu, työpäivän jälkeen heti saariretkelle. Ihastuttava paikka. 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
Tämähän oli kiva idea. En ole koskaan käynyt. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa luontoon. Ainakin itselleni on käynyt näin. Samoin olen yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut kohteista Suomessa. Sellaisista, joissa olisi voinut nuorena käydä milloin vain mutta ei vaan ole tullut käytyä.
Anna K.
Kannattaa käydä! Tällaiset pienen mittakaavan kohteet ovat niin sympaattisia suuren maailman miljoonakaupunkien rinnalla. En jaksa enää hektisyyttä ja ihmispaljoutta. Luontokohteet vie siksi voiton.
Anna | TÄMÄ MATKA
Helsingin edustan saaret tulivat tutuksi lapsuudessa, mutta etenkin siloin, kun sisareni oli siellä töissä ympäristöneuvojana. Hänen tehtävänään oli siis kesäisin esim. valvoa, että ihmiset ei tee typeryyksiä hanhien ym. lintujen kanssa ja ylipäätänsä kertoa alueen luonnosta, jos jotakuta nyt sattui kiinnostamaan. Täytyy sanoa, että minua kyllä kiinnosti enemmän uiminen 😀
Anna K.
Uiminen on lapsuuden parhaita kesähuveja! Ja on ihanaa vielä aikuisenakin. Varmasti kivoja lapsuusmuistoja noilta saarilta! 🙂
Rosa
Edellisestä käynnistäni Pihlajasaaressa on aivan liian pitkä aika. Melkein 10 vuotta vieraähtänyt siitä, kun kävin siellä viimeksi. Ohi kulkevat laivat antavat oman säväyksen paikalle samalla tavoin kuin Turun Ruissalossa. Näyttäisi siltä, että Pihliksessä ei ole edes sinilevää, joten sinne täytyy lähteä!
Anna K.
Näinhän se helposti käy, että jos joku paikka on liian lähellä, niin sinne ei tule lähdettyä. Sinilevää oli kai jonkun verran, mutta ei tolkuttoman pahasti.
Sonja | FIFTYFIFTY
Samaistuin sun oodille lämpimän kesäpäivän kunniaksi, vaikkakin toivoisin ehkä noin neljä astetta viileämpää. 😀 Muttä mäkin olen riemuinnut siitä, että kerrankin saa käyttää kaikkia kesämekkoja, jotka suurimman osan ajasta makaa vain tyhjänpanttina kaapissa. Oonkin joskus naureskellut, että miten voi tällainen kesämekkoihminen asua Suomessa… No nyt on ollut ihanaa! <3 Mutta en tiiä millaisessa säkissä olen elänyt, kun Pihlajasaari on tullut mun tietoisuuteen oikeastaan vasta tänä kesänä. Siellä on kyllä pakko päästä käymään!
Anna K.
Onpa kiva, että jollain muullakin on mekkomania! Samaa usein mietin, että miten näitä on näin paljon kertyny tässä ilmastossa, mutta kun kesänlapsi mä oon, niin siksi.
Nyt äkkiä säkistä ulos! Vieläkin ehdit siellä käymään, lautat menee elokuussa ja kesäsäät senkun jatkuu. 🙂