Matkavitutus
Aina ei mene ihan putkeen, ei lähellekään sitä. Mutta ainakin tämä raivokas teksti pureutuu aiheeseen, josta harvemmin blogien ihanassa ihmemaailmassa kirjoitetaan. Matkallakin voi vituttaa. Armottomasti. Lue jos uskallat.
Siis miten paljon voi vituttaa! Miten paljon voi odottaa paluulentoa, miten paljon kaivata Suomeen! Ylihuomenna se on, ylihuomenna! Paluulento. Kun kidun vielä kaksi päivää tässä perselävessä, niin paluupäivä koittaa. Odotan sitä enemmän kun joulua lapsena.
Terveisiä perseestä!
Miten on mahdollista että koko ajan sataa, tuulee ihan helvetisti tai on vaan niin pilvistä että palelee? Trooppisen ”kuumassa” Kuubassa! ”Nauti auringosta ja lämmöstä” -toivotukset Facebookissa saa lähinnä raivon valtaan nekin. Mä palelen! Nauttisin, nauttisin todella, jos niitä olisi.
Sen sijaan kulutan aikaa tässä vihonviimeisessä kyläpahasessa, joka on niin perseestä! Täällä ei ole mitään muuta kuin rumia taloja, räkyttäviä koiria, roskisten luona pälyileviä kulkukissoja, hevosrattaita ja rivistö kaltereiden takana olevia kioskimaisia ruokapaikkoja, joissa syödään seisaallaan paikallista halpisruokaa.
Tosi ystävyyttä ostarilla
Paikallisen ostoskeskuksen (sillä nimellä tuo kolmen kaupan ja parin ulkoilmabaarin tönö todella tunnetaan) liepeillä vietetään aikaa, hengaillaan, juodaan rommia ja pummataan turisteilta.
Halutko seuraa ruokakauppaan? Haluatko tulla tänne baariin ja tarjota minulle juoman, kysyy minulta nainen, joka minuutti sitten alkoi tehdä tuttavuutta kanssani. Ja heti perään vierelle tulee toinen, tällä kertaa melkein tyttönen, samat kysymykset kuin tatuoituina huulilleen.
Öööö. Mitä vittua! Minkä takia haluaisin?
Enpä nyt todellakaan keksi yhtään syytä miksi haluaisin jonkun vierelleni ruokakauppaan vinkumaan osta mulle toi keksipaketti pliiiis tai edes pullo rommia tai ruinaamaan ylipäätään yhtään mitään! Tai minkä vuoksi viettäisin aikaa tuntemattomien kuubalaisten seurassa niitä näitä rupatellen, kun ainoa syy, miksi ulkomaisen amigan seura ylipäätään kiinnostaisi, olisi raha. DINERO. Kerropa miksi ostaisin sulle mojiton, kun en osta sitä itsellenikään? Jotenkin ymmärrän paremmin jos nainen tarjoaa seuraa miehelle tai päinvastoin, mutta tällainen keinotekoinen ”ystävyys” on ihan syvältä.
Blondi ja ihanat miehet rannalla
Yleensä olen saanut olla ihan rauhassa rannalla, mutta eikö jumalauta täällä pyöri ympärillä kaikenmaailman vastenmielisiä pummeja lässyttämässä kauniista silmistä ja ehdottelemassa surkealla englannillaan Let’s go! Rasvaisia juustopalleroita kaupitteleva (ota yksi, saat ihan lahjana, linda!) kuivakan ryppyinen, yksihampainen vanha käpy alkaa kyselemään onko hän mielestäni komea! No eipä nyt ihan just se sana ollut mielessä. Jumalauta jotain rajaa!
Kun siitä olen päässyt eroon, naapurirantaleiristä alkaa kuulua surkealla, valittavalla äänellä holaaa, hola amiga. Rommia muovimukista siemaileva rantapummihan se siellä ruikuttaa jotain mitä en oikeasti edes ymmärrä. Enkä halua. Todennäköisesti käsi ojossa odottaa rahaa. Siinäpä odottelet vaikka maailman tappiin saakka.
Seuraavaksi luokseni pölähtää kitaran kanssa rantamuusikko, joka muutamasta lantista ilahduttaa turisteja soitollaan. Paitsi minua. Pari rämpsäytystä Guantanameeraa ehtii kaikua, kun huudan häntä lopettamaan ja nappaan kiven käteeni. Jos vielä jatkat, heitän sinua tällä! Lähti. Yksinkertaisesti räjähdän, jos joudun kuuntelemaan vielä kerran tuota maailman kuluneinta, raivostuttavaa renkutusta. Se kaikuu kaikkialla missä on turisteja.
Tyhmä blondi ei osaa kieliä
Arvannette, että tässä vaiheessa alkaa jo pinna olla aika kireällä. Ainoa asia mitä haluan, on olla yksin ja rauhassa, lukea kirjaa, nauttia edes hetki auringosta, joka pilkahtaa silloin tällöin pilvien raoista. Onko se oikeasti liikaa pyydetty? Ilmeisesti.
Niinpä seuraava luokseni saapuva edellisiäkin innokkaampi kaksikko saa osakseen jo ihan rehellistä supisuomalaista vittuilua. Espanjan taitoni hyytyy täysin, äkkiä en osaa englantiakaan. Vastaan heidän iänikuiseen lässytykseensä (Hola guapa! Que tal? Eres muy linda! De donde eres?) suomeksi. Mitä ällistyneemmiltä he näyttävät, sen enemmän puhun ja samalla ilmeilen itse, että mitä helvettiä, eikö mene puhe selvällä suomenkielellä perille! Savvooko tässä pittää huastaa? Ihana, rakas suomi! Niin käsittämättömän outoja sanoja, niin vapauttava tunne sanoa ihan pokkana päin naamaa todella rumasti ja vielä hymyillä päälle. Lähtivät.
Blondi hukkuu ihan varmasti!
Eipä ole vaikea arvata, että uimaan mennessäni kylkeen liimautuu taas uusi yrittäjä. Mereen kahlatessa on mahdoton päästä tästä eroonkaan, pohja kun on epätasainen ja kävely hankalaa ja hidasta. En puhu taaskaan juuri mitään, mutta eikö jumalauta tämäkin vain sinnikkäästi pyöri ympärillä, sillä tottahan mitään ymmärtämätöntä, vaaleaa neitosta pitää suojella meren vaaroilta. Mistä olet? Oletko yksin? Lomalla? Poikaystävä? Kun esitän tyhmää ja levittelen käsiäni hänen kysymyksilleen, vaihtuu kieli englanniksi. What do you want? No mietipä sitä! Ihan tässä ajattelin UIDA! Kävikö mielessä?
Ei uimisesta kyllä mitään tule. Ranta on matala ja aallot niin isot, että polvenkorkuisessa vedessä aalto lyö selkään ja meinaa kaataa tai ainakin riuhtaista bikinit mukanaan. Kannattahan sitä toki jäädä kyttäämään.
Mutta Kuubahan on ihana!
Tätä ette kyllä varmaankaan usko. Minä ihan oikeasti tykkään Kuubasta! Ainakin toisinaan. Sitten on taas niitä päiviä jolloin en. Kaiken kaikkiaan se on maa, jossa olen kokenut aivan valtavan ihania hetkiä, aivan valtavan ihanien ihmisten kanssa. Niiden, jotka ovat ihan oikeasti ystävällisiä – tai ainakin osaavat kätkeä rahan himonsa tarpeeksi hyvin.
Olen ollut Kuubassa kertakaikkisen upeilla rannoilla, snorklannut kirkkaissa vesissä, hikoillut auringossa ja nauttinut elämästä. Sen vuoksi nämä viisi päivää, jotka vietin Playas del Esten alueella, lähellä Havannaa, olivatkin niin suuren suuri pettymys. Että Kuubassa on kylmä! Että ranta on ihan paska! Että ihmiset ovat noin kusipäisiä! Ei! Ei Kuubassa tällaista yleensä ole! Matkavitutus voi iskeä missä vaan. Tällä kertaa se iski täällä.
Silti Kuuba on minulle edelleen musiikin, naurun, auringon, meren ja tietenkin rommin maa!
EDIT: Tämä kirjoitus on viime lokakuulta. Kuubassahan netti toimii naurettavan huonosti, ainakin tuolla, joten vuodatin tämän silloin ihan paperille. Se sai kypsyä tässä muutaman kuukauden, mutta päätin, että välillä voi julkaista jotain muuta kuin ainaista hehkutusta matkailun ihanuudesta.
46 kommenttia
Emma
Mahtava avautuminen!! 😀 Varmasti jonkun mielestä ihan #firstworldproblems, mutta mä niin tunnistan noi fiilikset ja symppaan sua! Tule pian kotiin!
Anna K.
Hah, ihan totta, pikku ongelmia maailman mittapuussa. ”Kiva” että sullekin tuttuja nää ongelmat! 😀
Stacy Siivonen
Matkalla vituttaa ihan säännöllisesti. Syynä on kuosipula ja siihen auttaa kuosittaminen jossain useamman tähden hotlassa. Siihen minulla vain ei ole varaa ja siksi vitutus jatkuu. Tuollaisia tyyppejä madventures-Riku nimittää hellomistereiksi. Yleensä suomalaiset ovat maailman kauneimpien kansojen joukossa siellä keskitason alapuolella, joten liimautujiin kannattaa suhtautua hyvin skeptisesti. Sitä paitsi olen introvertti, olen reissussa sen takia, että voisin olla yksin.
Mitä tulee ilmastoon, niin mun exä jo opetti, että vihreään kesällä tulee suhtautua kriittisesti, sillä se tietää, että sataa, ellei sitten ole kyse keinokastelusta. Kaikkein paras paikka minusta on Atacama tai jokin Puna, jossa ei sada ikinä. Maisemat on kuin jossain kaukaisella planeetalla, kylätkin aika pölyisiä ja nuhjuisia, mutta mitä siitä, taattu aurinko.
Vesiputoukset tai muut islantikuvat on syytä unohtaa, sillä missä vesiputous, siellä sade. Sademetsässä taas on ”sade” jo ihan nimessä. Sanotaanko vaikka näin, että kun olin Amazoniassa, niin ei käynyt kyllä ilmeiseksi, miten Amazonin alue kuivuu.
Kotona on sikäli kiva, että on kuivaa ja saa löhötä luksusvuoteessa, eikä kukaan häiritse. Ihan hotellitasoa. Ei tarvitse maata kämäisessä hostellisängyssä.
Anna K.
Ai luoja! Voi tämän näinkin ajatella! 😀
Onneks pääosin positiivisin mielin matkustan normaalisti. Ei mua kämäset hostellitkaan juuri vituta, mut turistien hyväksikäyttö on raivostuttavaa!
Jenni
Tämä postaus oli ensikosketus blogiisi ja täytyy sanoa, että hauska postaus 😀 Vaikka nuo kokemukset eivät varmasti hauskoja olleetkaan. Tuli ihan oma reissu Indonesiassa mieleen, kaikkine riivaajineen.
Anna K.
Apuaaa, eka kerta ja näin negatiivinen! No, onneks sentään hauska. Indonesian riivaajat kuulostaa auts, pahalta!
Tiia/ReiseReise
Joo, ei kuulosta ollenkaan vieraalta. Kyllä johonkin asti jaksaa olla ystävällinen, mutta kun joka päivä saa samanlaisia kysymyksiä ja huomiota, niin menee hermot.
Ärsyttää myös melko usein, että (valkoihoisen) matkailijan uskotaan olevan rikas, vaikka on voinut säästää kauan aikaa matkaan.
Anna K.
Just näin! Yleensä olen ystävällinen mutta tuolla ei vaan voinut! Pinna paloi!
Ja just näin, ei me kaikki rikkaita olla, itsekin tosi pienellä budjetilla olin, tarjoapa siinä sitten mojitoa!
Sateenmuru
Huh, onneksi kirjoitus sai positiivisen lopun! Ja juu, näitä v***tuskohtauksia saattaa sattua niin Suomessa kuin ulkomailla… ^_^
Anna K.
Joo, tämä kohtaus voi sattua missä vaan! Tuolla se tuli vain tavallista voimakkaampana! 😀
Ananas2go / Popot pogoillen
Terveisiä Pariisista (juttu blogissa). Ja jaksamista!
Anna K.
Apua, ei kai vaan Pariisissa samoissa tunnelmissa?
Mun reissu jo onneksi ohi!
Kthetraveller
Hahhah. Hulvaton kirjoitus. Sen vaan sanon, että Kuubassa en ole käynyt, enkä varmaankaan aio käydä. Ymmärrettävistä syistä siellä on varmasti iso kasa tyrkkyjä, jotka yrittävät hyötyä länsimaisista turisteista. Oman herkästi otalle nousevan tatin takia minä kierrän ko. saarivaltion kaukaa. Ei pysty, ei taivu. 🙂
Stacy Siivonen
Ei, kun ymmärtämättömistä syistä. Nyt minäkin olen vittuuntunut tovereiden käytöksestä. Tuollainen kapitalistimaan riistetyltä työläiseltä kerjääminen ei ole lainkaan sosialistisen ryhdin mukaista! Tekisin tuollaisesta ilmoituksen paikallisille järjestyksenvalvojille.
Anna K.
No just näin! Sosiaalisen hengen vastaista kerta kaikkiaan!
Anna K.
Hah, kiitos! Luulen että hyvä päätös! En osaa nähdä sua Kuubassa ja tuossa kyseisessä paikassa, voi apua, se ois jo kyllä liikaa! 😀
Ne Tammelat
Vielä ei ole tullut moista kohdetta vastaan, eli pitää matkustaa lisää! 🙂 Sen olen huomannut, että kun aika on ajanut sen pahimman ketutuksen yli, niin melkeinpä parhaita ovat olleet ne reissut, joissa jotain kommelluksia on sattunut.
Anna K.
Totta! Ja siis tästähän jäi myös ”mainiot” muistot! Muitakin vastaavia tilanteita ollut ja niitä naurettu jälkikäteen.
sari/ matkalla lähelle tai kauas
Kyllä sitä joskus sapettaa mutta kotiin en ole tosiaan tainnut haluta kuin juuri Kuubassa, kun neljä perättäistä päivää satoi ja oli ihan todella kylmää. Miten voikaan tulla niin kylmä. Olimme kyllä turistirysässä Varaderossa mutta eipä juuri huvittanut allasbileitä pitää. Yhdenkin päivän makoilimme huoneessamme kirjaa lukien. Siivooja ihmetteli oloamme….Etsivä ei voi tietää, milloin vastaan tuleekin pettymys. Mutta silti Havanna oli meille aivan yliveto. Sinne menisin vaikka heti uudelleen ja Trinidadiin!
Anna K.
Varadero mullekin tuttu paikka. En tykännyt ja sateella, voi jeesus miten tylsää! Kuubassa on upeita paikkoja kyllä, Trinidad on yks omia suosikkejani myös.
Travelloverin Annika
Eipä minua ole noin ankarasti tainnut reissussa vituttaa. Ehkä en ole päätynyt paikkoihin, joista en olisi löytänyt mitään hyvää. Olisiko esimerkiksi tuolta voinut lähteä pois, jos et viihtynyt? Oma Kuubani on vain ihana Havanna ja rantahotelli suoraan helvetistä, mutta kummassakaan mukana ei tullut iholle. Liiallinen päällekäyvyys on kyllä äärimmäisen ärsyttävää.
Anna K.
Toki olisi voinut lähteä jonnekin muualle. En vain jaksanut, oli vähän flunssaa enkä jaksanut etsiä uutta paikkaa minne mennä. Oisin halunnut vain relata pari päivää rannalla työmatkan jälkeen. Havannassa olin jo ollut, enkä siellä jaksanu enää pyöriä. Koko tilanne oli monien asioiden summa. Kuubasta tykkään kyllä silti!
Sofia
Ahahhaaa olipas hulvatonta luettavaa! Ja ymmärsin kyllä että juttu on julkaistu kuitenkin pilke silmäkulmassa, mutta kyllä se on totta ettei matkallakaan kaikki ole aina ihanaa, niin kuin ei ole kotonakaan. Hyviä ja huonoja päiviä tulee varmasti, olisit fyysisesti sitten missä tahansa. Unelmatrippi-matkablogi kirjoitteli pari vuotta sitten kehitysmaaraivareista, jossa sivuttiin ehkä samantyylisiä fiiliksiä. Sitä sattuu, kehitysmaaraivareita nimittäin.
Anna K.
Just näin, pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Kehitysmaaraivarit kuulostaa hyvin samanlaiselta tapaukselta kuin tämä! Pitääpä tutustua niihin! Ihanaa, että joku ymmärtää! 🙂
Pirkko / Meriharakka
Meillä tilanne on jo pitkään ollut, että lomapäiviä on niukemmin kuin rahaa ja sen takia olemme monet matkat, etenkin ”tasokkaisen länsimaiden” ulkopuolelle ostaneet palveluina, joko valmiina kiertomatkoina tai sitten niin, että ostamme paikan päältä retken/oppaan/kuljettajan. Näin ei ehkä säästä rahaa, mutta hermoja kyllä, eli harvemmin on ollut paikkoja, joista olisi vaan halunnut pois.
Kuubassa kävimme Havannassa ja Trinidadissa ja etenkin Trinidad oli mielestäni ihana. Sieltä olisi päässyt rannallekin, mutta emme ole rantaelämästä kiinnostuneita, joten kiertelimme mieluummin vanhaa kaupunkia.
Anna K.
Tähän tilanteeseen ei hirveesti raha vaikuttanut, mutta sää kylläkin! Ei mua olis lohduttanut loistohotellin altaalla yhtään enempää, enkä etsi sen kaltaisia juttuja matkoiltani. Aurinko olis pelastanut.
Merja /Runway - Kiitoradalla
Ohoh, näin ”ankarasti” ei onneksi ole ikinä reissuilla vituttanut, vaikka jotkut asiat ottaneetkin päähän kovin. Ehken jotenkin anna tiettyjen asioiden pilata lomaani ja matkaani, joten jätän huomioimatta tai sikseen. Mutta on se tosin tervehdyttävää tuulettaa fiiliksiä – hyviä ja huonoja!
Kuubasta jäi kyllä aika ristiriitaiset fiilikset. Trinidadista pidimme kyllä, mutta maana aika erikoinen ja matkailijoilta kyllä rahat vievä. Havannassa meitäkin yritettiin kusettaa moneen otteeseen, ja silloin meinas käydä jo vitutuksen puolelle ?
Anna K.
Yleensä oon liikkeellä pitkällä pinnalla ja positiivisin mielin jaksan suhtautua hankaliinkin tilanteisiin. Tässä vaan tuli niin totaalisesti raja vastaan, kun sää jatkui surkeana ja siihen häiriköinti päälle, mitä en ollut aiemmin Kuubassa kokenut.
miraorvokki
Eikä mikä postaus! :–D Voihan reissuvitutus, näitä sattuu välillä. Onneksi reissu on nyt takanapäin ja tätäkin voi joskus muistella hymyssä suin (ehkä) :–)
Anna K.
Joo, kyllä tää jo tässä vaiheessa naurattaa. Ja toisaalta kun paljon matkustaa, niin eihän koko ajan voi olla superhypermahtavaa.
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA
Hah, tämäpä piristi mukavasti työpäivää – eihän töissä tosin saisi täällä varmaan olla, mutta ihan paras avautuminen piiiitkään aikaan mitä oon lukenut/kuullut. Pystyin niin tuntemaan sun viime vuoden vitutuksen määrän täältä. Toivottavasti jatkossa Kuuba on taas ihana!
Anna K.
Kiva että piristi! Ja kyllä töissä voi välillä pikku tauon pitää! Olen tämän jälkeen ollutkin Kuubassa ja se oli taas hyvä reissu. 🙂
Virpi/Täynnä tie on tarinoita
Hehheh, pientä repeilyä tätä lukiessa, suonet anteeksi! 😀 Matkalla minua ei ole koskaan vituttanut, ei ainakaan näin rankasti. Tunnistan silti fiiliksiä ihan normielämästä, tilanteista kun haluaisit olla vain ihan rauhassa, niin eikö varmasti silloin joku roiku perässä. 😀 Toivotaan seuraavalle Kuuban reissulle parempia fiiliksiä! 😀
Anna K.
No repeillä toki saa! Eiköhän se ollu tämän jutun tarkoituskin, käännetään ikävät jutut huumoriksi.
Johanna @ Out of Office
Mahtavan hyvin kirjoitettu juttu! 😀
Näitä first world problems -juttuja joutuu aina hetken märehtimään ennen julkaisua, ettei leimautuisi tyhjännillittäjäksi. Mietin pitkään omaa avautumistani osittain pilalle menneestä Dubrovnikin lomastamme, ja päätin kirjoittaa sen samasta syystä. Ettei aina kaikki olis vaan upeeta ja mahtavaa. Ja jotta samaan paikkaan samaan aikaan matkustavat osaisivat varautua siihen että kaikki ei ehkä menekään aina ihan kympin arvoisesti. https://johannasuomela.com/2016/11/03/dubrovnikin-syysloman-pari-muuttujaa/
Anna K.
Kiitti Johanna! Kiva että tykkäsit. 🙂
Mun mielestä on myös hyvä välillä tykittää kunnolla, mutta liika negatiivisuus on tietty huono juttu.
Kiitti linkistä. Luen tuon sun jutun, kun oon paremman netin ääressä.
Suunnaton
Tää oli niin överi, että väkisinkin alkoi naurattaa 🙂 Mutta kyllä mä tunnistan tuon fiiliksen ja nuo ketutuksen aiheet. Paikanpäällä ei varmasti naurattanut yhtään. Onneksi jälkikäteen niistä tulee lähinnä hauskoja muistoja 😉
Anna K.
Överiä oli joo kaikin puolin! Onneksi on kohtalotovereita, jotka ymmärtää! 😉
Nora
Haha! Tsemppiä! 🙂 Mä rakastan matkailua, mutta tunnistan fiiliksesi. Tultiin juuri roadtripiltä Euroopasta ja vaikka reissu oli huippu niin välillä ei naurattanut, esim. kun yritettiin tunnin ajan päästä puolalaisesta pikku kylästä ulos ja 5 katua oli suljettu, yhtä aikaa. Myös Pariisin liikenneympyröissä hetkittäin ikävöitiin suomen selkeitä sääntöjä. Hauskoja matkoja kuitenkin, ja nämäkin muistot naurattavat jälkeenpäin. 🙂
Anna K.
Reissussa sattuu ja tapahtuu! Aina ei oo kivaa ja se vain kuuluu matkailuun myös. Usein just ihan älyttömät jutut naurattaa myöhemmin!
Kati / Lähinnä Kauempana
Ehehehh, tää oli taas taattua Kaukaa Haettua! Tykkäsin! Varsinkin kun lopussa selvisi, että on siis kyse vanhasta reissusta ja olet siitä jo selviytynyt. 😀 Ehkä mulla ei ihan noin pahat fiilikset ole ollut, mutta tiedän kyllä miltä tuntuu kun paskat fiilikset vaan kertautuu eikä enää missään nää mitään hyvää! Kuvailusi kuulostaa kyllä aika rankalta kokemukselta, että siinä vielä kun isketään huonot säät ja ankeet olot iiden tyrkkyjen lisäksi, niin on varmasti nauru kaukana…
Anna K.
Kiitos, kiva kun tykkäsit! 🙂
Selvitty on ja uusia seikkailuja kohti uskaltaa taas mennä. Tuolla tosiaan moni asia meni perseelleen ja siitä se megaluokan raivo syntyi. 😀 Normaalisti olankohautuksella oisin selvinnyt ”rantaleijonista”.
Merja / Merjan matkassa
Tämä oli piristysruiske hehkutusten keskellä 🙂 Noin rankasti ei ole matkoilla vituttanut, joskin kaikenlaista pientä on ollut ilmassa. Kuuba ei ole koskaan ollut bucket-listalla mutta silti löysin itseni selailemasta Kuuban matkoja pari päivää sitten. Jos sinne joskus eksyn, niin täytyy tuota paikkaa varoa 🙂
Anna K.
Tää oli just ajatuksena, jotain muuta kuin ainaista hehkutusta.
No tuonne ei kyllä tavis-turisti ihan heti eksy. 😀 Mäkin puolivahingossa ajauduin upeeta rantalomaa viettämään!
Elina / elinanmatkalaukussa
Haha, kävin lukemassa tämän! Kylläpä on vituttanut 😀 Kyllähän se on tympeää jos Karibialla ollessa on noin surkea sää ja tollaset perässä huutelijat ja roikkujat on kyllä tosi rasittavia!! Kun olin vanhempieni seurassa, niin ihmiset lähestyi meitä ystävällisesti, mut heti jos kävelin yksin niin pussattiin ilmaa, tultiin iholle ja huudeltiin kaikenlaista. Oli kyllä niin iso ero, liikkuiko yksin vai ei.
Anna K.
Nythän tälle voi nauraa, mutta tilanne oli todella raivostuttava paikan päällä. Varsinkin, kun yleensä Kuubassa ihmiset on olleet ystävällisiä, eikä näin hyökkäävän päällekäyviä. Uskon, että vanhempien kanssa tilanne on ollut toinen. Vanhempia Kuubassa kunnioitetaan – tai pelätään isän lyövän kengällä päähän! 😀