Miksi matkustaa samaan paikkaan uudelleen?
”Maailma on täynnä ihania kohteita ja mä haluan nähdä ne kaikki! En tajua mitä järkeä on mennä samaan paikkaan uudelleen!” Näin olen ajatellut viimeiset 30 vuotta matkoillani, kunnes saavuin ensimmäistä kertaa Nizzaan. Se oli rakkautta ensi kerrasta alkaen, ja niin kuin rakkauden kohdalla aina, en voi tietää minne asti se kantaa.
Nizza on täydellinen paikka useamman visiitin kohteeksi. Se ei ole uuvuttavan suuri miljoonametropoli eikä toisaalta rantalomakylä, jonka näkee yhden matkan aikana. Olen nuorena ollut kaksi kertaa samassa rantakohteessa ja sieltä varmaan ehdoton kieltäytyminen samaan paikkaan menosta juonsikin.
Mutta kun löytää sen suuren rakkauden, tekee mieli koko ajan lisää. (Pätee kaupunkeihin ja miehiin.) Nizza on juuri sopivan kokoinen herättämään kiinnostusta aina uudelleen.
Lasi viiniä terassilla
Kun on käynyt paikassa jo aiemmin, ei ole pakko enää koluta jokaista nurkkaa ja kipittää jokaista pikkukatua päästä päähän. Voi tyynesti todeta, että nyt voi istua omalla iki-ihanalla kattoterassilla ja vain nauttia maisemista ja viinilasillisesta. Voi ihan eri tavalla rauhoittua kuin uudessa kohteessa, jossa jalka on koko ajan oven raossa valmiina näkemään ne kaikki vielä näkemättömät paikat.
Tämä on minun kaltaiselle kyltymättämälle kyllikille jotain aivan uutta ja ihanaa. Että paikallaan oleminen voi tuntua näin hyvältä. Ei tarvitse mennä minnekään. Juuri tässä ja nyt on hyvä.
Mehän oikeastaan asutaan täällä
Myönnetään, minulla on tämä perversio, että matkoilla haluan hetkellisesti leikkiä asuvani kohteessa. Nizzassa se puskee niin vahvasti päälle, että oikeastaan jo uskon siihen itsekin. On ihanaa lähteä aamulla torille ja ostaa aamiaisherkkuja, niin kuin valtavan puskan basilikaa (huippuostos!) tai helvetin kallista mangoa! Miksi siellä on ihanaa käydä jopa ruokakaupassa, kun se Suomessa on niin vastenmielistä pakkopullaa?
Mutta vielä ihmeellisempää on törmätä loppulomasta kadulla tuttuihin! Hei, mehän siis todellakin asutaan täällä, kun yhdessä kadunkulmassa vaihdetaan poskipusuja ja toisessa jutellaan ravintolan pitäjän kanssa! Bonjour vaan teillekin!
Je parle francais un peu
Ranskalaiset ovat todella ystävällisiä ja kohteliaita, enkä ymmärrä mistä juontaa se yleinen käsitys heidän koppavuudestaan. Mainio esimerkki ranskalaisten käytöstavoista nähtiin paikallisbussissa. Jostain syystä bussikuski ei ottanut pysäkillä olevaa rouvaa kyytiin. Ruuhka-aikana rouva ehti kävellä seuraavalle pysäkille ja nousi siinä bussiin. Mikä huuto siitä syntyi! Ihan niin paljon ranskaa en ymmärrä, että olisin voinut seurata keskustelun kulkua, mutta kohteliaasti teititellen tuo kiivas sananvaihto käytiin ja joka välissä kuului ”madame”! Tyylikästä riitelyä ranskalaisittain.
Joka kerta Ranskassa jossain aivojen syvimmissä sopukoissa olevat ranskan soluni aktivoituvat, niin että pystyn selviytymään yksinkertaisissa tilanteissa kuten boulangerie-ostoksilla, torilla tai bussissa. Mutta voi mikä ilo siitä, kun pystyin lukemaan paikalliselle mummolle pysäkillä bussiaikataulun kellonaikoja! Tuli sellainen olo, että ou jee, mä osasin ja onnistuin!
Rantapiknikillä Baronin kanssa
Mutta ehkä kaikkein ihaninta ja hulluinta tässä Nizza-rakkaudessa on se, että meitä on kaksi yhtä hurahtanutta. Yhdessä mennään, ihmetellään, ihastellaan, huudetaan katokatokato ja hei, nykyään osataan jo relatakin.
Tällä kertaa toukokuinen Nizza tarjosi myös rantaelämää, kun lämpömittari näytti hellelukemia. Olipa ihanaa pitää piknikhetkiä rannalla! Mukana oli myös arvoseuraa, neljän euron Baronin kanssa viihdyttiin ihmeen hyvin. Voi noita rentoja rantahetkiä! Juuri tällaisia juttuja ehtii tekemään tutussa paikassa, juuri tälläisia hetkiä elämässä tarvitaan.
40 kommenttia
Minttu
Erittäin paha dilemma! Nykyisin ollaan siinä välimaastossa, että N kertaa samaan kohteeseen (2-5 vkoa per kohde) ja sitten uusi kohde. Tavallaan on kivaa tuntea entuudestaan kaikki paikat ja palvelut, olla tuttuja paikallisten kanssa ja toisaalta joskus on vain aika vaihtaa maisemaa.
Tätä sun kysymystä on hyvä miettiä, kun just möllöttää riippumatossa viidettä kertaa samalla saarella putkeen.
Sitten yksi lisäkysymys on, viipyäkö pidempään yhdessä kohteessa, että pääsee sisälle siihen, vai haluaako nähdä mahdollisimman paljon eri paikkoja nopealla tahdilla, jos esim. kiertää maailmaa?
Ja voisitko muuttaa pysyvästi lomakohteeseesi, jos voisit tehdä sen sormia napsauttamalla?
Anna K.
Kiitos Minttu aivan ihanasta kommentista!
Tosi hyvää pohdintaa! Nizza on niin suuri, että tosi paljon on vielä tutkimatta, varsinkin kun lähiseuduilla tulee reissattua myös paljon ihania kyliä tutkien. Ei siis ihan heti tule sitä ongelmaa, että kaikki on jo liian tuttua. Me ollaankin vain se 5 päivää yleensä, niin ei ehdi kyllästyäkään.
Tuokin on hyvä pointti, mennäkkö kohteesta toiseen nopeasti vai fiilistellä paikassa pidempään. ”Suoritusmatkailu” ei ole mua varten, jossa ollaan päivä jossain ja melkein listalta ruksitaan ”käyty” ja sit hulluna eteenpäin. Toisaalta harvoin on aikaa olla kovin pitkään missään samassa paikassa. Esim. Kreikan saarihyppelyssä mua viehättää se, että samalla matkalla näkee useamman paikan.
Pysyvästi en haluasi muuttaa, mutta joskus kyllä haluaisin asua Nizzassa tai jossain Ranskassa ja oppia viimein sen pahuksen vaikean kielen! Ja olisin kyllä valmis tekemään sen eteen muutakin kuin vain sormia napsauttamaan! 🙂
Vielä jäi kutkuttamaan kysymys: millä saarella olet ja missä päin maailmaa, että viidettä kertaa jo samassa paikassa? Sen täytyy olla jo tosi ihana!
Teija / Lähdetään Taas
Olen yrittänyt houkutella matkaseuraa Nizzaan, mutta kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut siitä. Voisin niin nähdä itseni nauttimassa roseeta jossain ihanalla aurinkoisella terassilla. Ehkä joku päivä vielä löydän Nizza-seuraa, tai sitten ostan miehelleni lennot sinne lahjaksi 😉
Anna K.
Hei, mä tiedänkin, että Nizza jakaa mielipiteitä. Osa pitää sitä hienostelupaikkana, vaikka musta se ei sitä todellakaan ole! Sinne saa niin edukkaita lentoja, että tuo voisikin olla just passeli tyyli viedä mies sinne! Ehkä hänkin ihastuisi Ranskan rivieraan! 🙂
Pirkko / Meriharakka
Enimmäkseen kyllä kolutaan uusia kohteita, mutta joitakin vuosia sitten kehitimme myös Euroopan kaupunkien kertauslistan, kun etenkin kesäkaudelle pysymme mielellämme Euroopassa. Ja vaikkakaan monessakaan kaupungissa emme, jotain Lontoota, Pariisia ja Brysseliä lukuunottamatta, ole kovin montaa kertaa käyneet, niin äskettäin tekemämme parikin kertausmatkaa kaupunkeihin, joissa olemme olleet ainakin kerran aikaisemmin ovat kyllä olleet juuri mainitsemallasi tavalla kivoja, että ei ole pakko nähdä niitä ”must” -juttuja, kun tärkeimmät on kuitenkin jo kertaalleen nähty ja voi valita tavallaan vähän vapaammin mitä kaupungissa haluaa tehdä.
Anna K.
Tääkin on jännä juttu, että miksi sitä pitääkin mennä niihin ”must”-kohteisiin ensin. Kai se jäisi harmittamaan, jos jotain tosi kuuluisaa paikkaa ei näkisi, varsinkin jos se on itselle kiinnostava ja tärkeä paikka. Ensimmäinen kerta Roomassa oli just tätä, pakottava tarve nähdä kaikki historiallisesti tärkeät paikat, ja upeitahan ne oli!
katerina
Itselleni tuli samanlainen tunne kun laskeuduin ensimmäistä kertaa Haniaan melkein 20 vuotta sitten. Tämän jälkeen kävin saarella muutaman vuoden ajan kerran kesässä, sitten asuin siellä neljä vuotta, sen jälkeen taas vuosittain lomailin ja nyt ostettiin talo sieltä ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan…
Anna K.
Voi että miten IHANALTA kuulostaa! Onnea talon ostajille! Tämä on myös mun haave, ihana valkoinen pikkutalo jostain päin Kreikkaa. Sitä oikeaa ei vain vielä ole osunut kohdalle. 🙂
Kati / Lähinnä Kauempana
Nautin molemmista tavoista – eli tykkään valloittaa uusia kohteita mutta on ihana palata johonkin, jossa on jo käynyt. Juuri se rentous ja nauttiminen! Kun ei tarvitse enää kieli pitkällä juosta nähtävyyksiä eikä sekoilla (ainakaan kovin pahasti) navigoinnin suhteen. Nizzassa en ole käynyt, mutta mieli tekisi. VArsinkin, kun sinne lentää kovin edullisesti. Mun mies ei ole ollut oikein innostunut, mutta mä näkisin sen myös tyttökaverin kanssa tehtävänä fiilistelyreissuna. Kuulostaa jo nyt klassikolta!
Anna K.
Nizza naistenmatkan kohteena todella toimii! Sitä estetiikan määrää!!! Talot, luonto, miehet, meri… 😀
Tuokin niin totta, on kiva, että osaa jo suunnistaa paikassa paremmin, eikä haittaa vaikka välillä silti menee pieleen. Isossa kaupungissa on myös loistavat julkkarit!
Oikeassa olet, meidän Nizza on jo klassikko! Toukokuu ilman Nizzaa kuulostaisi kamalalta!
Mari
Erityisen hienot kuvat. Visualistin silmä lepää.
Kepeään lomailuun kehoittava teksti saa näinä maailman aikoina miettimään että kaikesta huolimatta voisi Ranskaan taas lähteä..
Anna K.
Oi kiitos Mari! Ihanaahan tuolla on kuvata, kun on koko ajan jotain kaunista katsottavaa. Ja lisäksi mulla mun ”oma kuvaaja” mukana. Ihan muutama kuva tykitettiin… 🙂
Näinä aikoina ei tiedä, missä ja milloin pamahtaa. Tai voihan sitä jäädä vaikka auton alle Suomessa. Siksi en hirveästi jaksa näistä asioista murehtia.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
Olen jostain syystä ajatellut, että Nizza ei olisi minun makuuni, mutta nämä kuvat sai tuntemaan toisin! Sehän näyttää todella kivalta! Pitääpä antaa sille mahdollisuus (mut epäilen, että en jää samalla tapaa koukkuun).
Anna K.
Mä olin luullut Nizzaa joskus diivailupaikaksi, mutta se onkin tosi rento! Voipi olla että toukokuun hiljaisempi kausikin vaikuttaa asiaan. Musta parasta Ranskan rivierassa on se, että siellä riittää aivan järjettömän paljon nähtävää! Niitä ihania pikkukyliä on vaikka kuinka!
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
On kyllä mahtavaa löytää paikka jonne mennä aina yhtä onnellisena takaisin 🙂 Mulle se on maana Indonesia. Muutamassa kohteessa sielläkin on tullut käytyä jo muutaman kerran, mutta siellä kyllä riittää paljon kaikkea uuttakin joka kerta. Nizzassa en oo ite vielä käynytkään 🙂
Anna K.
Se on totta, että kun tietää mitä ihanaa on luvassa, niin sitä on ihan fiiliksissä! Mulle Indonesia aivan tuntematon, ihan pikkisen haaveissa joku pidempi irtiotto talveksi eli jospa sinne pääsisi silloin?
Emma
Oiskohan ikääntymisellä jotain tekemistä tän ilmiön kanssa? Olen nimittäin huomannut itsessäni ihan samaa ja yhdistän sen joko ikääntymiseen tai vaan siihen, että kun on matkustanut suhteellisen paljon niin vaan löytää ne paikat joissa todella viihtyy. Mulla on vasta kaksi Nizzan reissua takana, mutta huomaan jo, että se on kyllä niitä paikkoja joihin on kiva palata ja joissa pystyy rauhoittumaan kun nähtävää ei ole liikaa. Mun (ruokateemaiset) Nizza-jutut löytyy täältä: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/tag/nizza/
Anna K.
Tuo voi olla ihan totta, vaikka en koe itseäni vielä kovin ikääntyneeksi! 🙂
Tsekkasinkin sun Nizzan juttuja keväällä. Cours Saleyan tori on muuten aika kallis, me ostettiin aamupalatarpeet ja retkieväät joko supermarketista tai jostain boulangeriesta.
Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia
Mun Nizzan reissustani on aikaa, eikä puhuta muutamasta vuodesta vaan olin siellä 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa. (Ennen muistin ulkoa missä olen minäkin vuonna käynyt, miksen enää ?) Olisikin kiva käydä uudestaan!
En minäkään omasta kokemuksesta keksi mistä se ranskalaisten koppavuus ja englannin ymmärtämättömyys muka on kotoisin, ihan hienosti olen pärjännyt niin Nizzassa kuin Pariisissa ja kaikkialla länsirannikolla ja luoteessakin. Varsinkin kun moikkaa ne bonjourit pikku liikkeisiin poiketessa, niin ystävällistä palvelua olen saanut. Roomassa sen sijaan olen kohdannut aika tylyjä, suorastaan töykeitä asiakaspalvelijoita, mutta siitäkin on kyllä aikaa.
Anna K.
Oon huomannut ihan saman! Bonjourilla pääsee pitkälle! Tai jos pikkaisen edes yrittää puhua. Monesti kyllä vaihtavat enkkuun aika pian, mun ranska kun on niin alkeelliista.
Mitä enemmän turisteja, niin sitä enemmän varmaan tympiintyneitä asiakaspalvelijoita,oli sitten mikä tahansa kaupunki kyseessä. Ja toisaalta sen ymmärtääkin!
Ariela/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi
Ymmärrän täysin. En uskalla edes ajatella, kuinka paljon enemmän olisin ehtinyt nähdä maailmaa, ellen olisi elämääni ”jumittanut” samoissa paikoissa. Andalusia ja Israel tulevat aina pysymään minulle rakkaina juuri kaiken niissä vietetyn ajan vuoksi. Samaan aikaan on tosiaan jo nähnyt niin paljon, ettei enä joka paikkaan tarvitse revetä ja voi jo ihan vain olla, mutta kaikki on kuitenkin jo valmiiksi tuttua, että siihen elämänmenoon sujahtaa samantien kun koneesta tulee ulos <3
Anna K.
Olipa ihanasti sanottu ” elämänmenoon sujahtaa”, koska näin se just on! Siinä se hienous ehkä onkin, että tuntee olonsa kotoisaksi, mutta samalla näkee kuitenkin eri juttuja kuin ihan kotona ollessa. Ihan hyvä on välillä jumittaa rakkaissa paikoissa, siinä ei ole mitää väärää!
Suunnaton
Minä pyrin yleensä matkustamaan aina uuteen paikkaan ja matkaillessa muitenkin harvoin viihdyn kolmea päivää pidempään samassa paikassa. Muutamia iki-ihania kaupunkeja on tullut vastaan ja niihin voisin kuvitella palaavani. Kuitenkin uusien paikkojen näkeminen vie aina voiton tutuista. Mutta ehkä vielä joskus 🙂
Anna K.
Tällainen periaate mullakin oli tosi pitkään. Et vain ole kohdannut vielä suurta rakkauttasi tällä saralla!
Toki voi olla, että olet sen luonteinen, että tykkäät nähdä paljon, silloin uudet paikat tietysti kiehtoo vanhoja enemmän.
Sonja | FIFTYFIFTY
Mä en ole hirveän useita kertoja käynyt useampaan kertaan samassa kohteessa, poikkeuksena tietenkin vaihtariajan kotikaupunki Utrecht, jonne palaan tietysti aina uudestaan ja uudestaan. Myös Lissabonille olen menettänyt sydämeni niin vahvasti, että sinne lähtisin koska vaan uudestaan. 🙂 Kuitenkin tulee ehkä helpommin se kiusaus lähteä uuteen paikkaan. Nizzaan en ole tutustunut kuin yhden päiväretken verran, mutta se kuulosti kyllä très chouettelta sun jutussa! <3
Anna K.
Uskon, että vaihtarikaupungista jää se rakas toinen kotikaupunki, jonne on varmasti kiva palata aina uudestaan. Asuin aikanaan Kanarialla muutaman talven, mutta sinne en ole palannut sen koommin. Liian turistipaikka, vaikka tavallaan olis hauska nähdä ne sen ajan kotikulmat.
Anna | Tämä matka -blogi
Olen käynyt lukemattomissa kohteissa todella monta kertaa. Nizza, Pariisi, Munchen, Alicante, Riika, Tallinna, Frankfurt, Monet saksan pienemmät kylät, Wien, Pisa, Singapore, Bangkok, Phuket jne. Lista on loppumaton.
Oikeasti en koskaan ajattele, että pitäisi mennä aina uuteen paikkaan, Kun on 80 maata ja tuhansia kaupunkeja takana, niin väkisinkin sitä menee uudestaan johonkin aina 🙂
Anna K.
Sulla on harvinaisen paljon näitä ”suosikkikohteita”. Toki Tallinnassa tulee käytyä, mutta en taida edes laskea sitä mukaan, kun on niin lähellä. 🙂
Kohteena maailma / Rami
Itse tykkään reissata sellaisiin mukaviin kohteisiin, jossa olen viihtynyt aikaisemmin. New York on kestosuosikki, lähempää Tallinna. Molemmissa idea on lähinnä hengata kaupungilla, syödä ja juoda hyvin. Toki New Yorkissa on jo koon puolesta aina uutta nähtävää ja tietysti urheilutarjonta mahtavaa.
Nizzassa en ole käynyt kuin kerran, ja siitä alkaa olla luvattoman pitkä aika. Pitäisi kyllä mennä pian uudelleen, sen verran upeasta alueesta on kysymys. Ei siis ihme, että viihdyt siellä usein!
Anna K.
New Yorkissa pitäisi käydä uudestaan, mulla taas siitä on tosi pitkä aika, 24 vuotta tulee syksyllä! Apuaaaa! 🙂 Isoissa kaupungeissa on upea kulttuuritarjonta ja toisaalta, jos jossain viihtyy, siellä on kiva myös vain hengailla. Saa nähdä, milloin alkaa Nizzan museot kiinnostamaan. Toistaiseksi just hengailu siellä ja lähikylissä ollut se juttu.
Ne Tammelat
On kyllä ihana tunne, kun joku paikka tuntuu niin omalta, että sinne haluaa uudestaan ja uudestaan. Eikä siinä ole mitään väärää, päinvastoin 🙂 Nizza kuulostaa kivalta paikalta, pitää joskus käydä.
Anna K.
No näin se just on, joku paikka voi tuntua niin omalta, silloin siellä vain viihtyy tosi hyvin.
Stacy Siivonen
Minulla varmasti samanlainen rakkaussuhde on Pietarin kanssa, mutta sen sijaan Kalifornia on jäänyt vain pariin kertaan, vaikka tunnen osavaltion varmaan paremmin kuin siellä ikänsä asunut. Joidenkin paikkojen kanssa vain ajattelee, että tämä oli nyt tässä. Vai onko niin, että syntyy jatkuva kaipuu takaisin.
Minä olen kuitenkin välimuotoinen sillä tavalla, että vaikka maailmassa paikkoja riittää, olen sulkenut kokonaisia mantereita pois, koska ei kiinnosta.
Anna K.
Joo, oon ollut monessakin paikassa, joissa tulee tuo tunne, että tämä on nyt nähty. Oon ollut työmatkoilla myös paikoissa, joissa olen käynyt monta kertaa, mutta jotka ei jostain syystä sytytä, esim. Barcelona kuuluu tähän kastiin. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta siellä ei vain tule sitä tunnetta, että voi ihanuus mikä paikka!
Aasia ei kiinnostanut mua ennen yhtään, mutta kas, kun aikaa olikin 3,5 kk, niin sinnehän lähdinkin seikkailemaan ja kyllä kannatti!
Johanna / Fin Nomads
Meille Budapest on vastaavanlainen kaupunki. Se on yksinkertaisesti ihan paras paikka, ja siellä käymiseen ei vaan voi kyllästyä! Ehkä kaupunki on meille erityinen myös sen takia, että tavattiin siellä. Sen jälkeen siellä onkin tullut käytyä varmaan lähemmäs 20 kertaa, kun Puolassa asuessa välimatkakin oli sopiva viikonloppureissuille. Samaan kohteeseen palaaminen on siitä kivaa, että tietää niin paljon paikkoja ja voi tuntea itsensä vähän niin kuin paikalliseksi. Lempipaikkojen lisäksi tulee myös bongattua joka kerta uusia mestoja 🙂 Miksipä siis ei palaisi uudestaan niihin paikkoihin, joissa tuntee olonsa kotoisaksi!
Anna K.
Ooh, ihanan romanttista! Varmasti tuollaiseen paikkaan haluaa aina uudestaan!
Joo, just tuo vähän paikalliseksi itsensä tunteminen on kivaa, vaikka samalla tietää että on kaukana siitä. 🙂
On myös kiva nähdä miten tuttu paikka muuttuu pikkuhiljaa ja voi bongailla uusia kivoja paikkoja.
Merja / Merjan matkassa
Tykkään käydä uusissa paikoissa, mutta kyllähän sitä tulee palattua myös niihin klassikkokohteisiin. Olen just työstämässä postausta kohteista, jonne palaan tai haluaisin palata. Nizza on kyllä kiva kohde. Olen käynyt siellä vain kerran, mutta voisin helposti palata. Ne söpöt kylät Nizzan lähellä suorastaan kutsuvat käymään. Iso plussa muuten iloisista kuvista 🙂
Anna K.
Hauskaa, että sullakin sama aihe mielessä. 🙂
Nizzan lähellä on todella paljon aivan ihania kyliä! Ollaan käyty monessa, mutta edelleen niitä käymättömiä riittää. Ens kerralla sitten.
Kiitos, iloisia kuvia iloisista ihmisistä!
Jenna / Enemmän kuin äiti
Jotkut paikat vaan on niin ihania tai vaan niin helppoja mennä. Mun lemppari on ollut Berliini, sinne tekisi mieli palata uudelleen ja uudelleen. Sitten taas tästä Turusta on niin helppoa ja halpaa lentää Wizz Airilla Puolaan Gdanskiin, että sielläkin on tullut tästä syytä käytä pariin otteeseen. Nyt yritän taas keskittyä uusiin matkakohteisiin, vaikka vanhoihin tuttuihin onkin välillä ihana palata!
Anna K.
Oi mä en ole koskaan edes Berliinissä enkä koko Saksassa käynyt! Pitäis kyllä mennä! Helppo pääsy johonkin toki houkuttaa menemään useaan otteeseen. Gdansk on tuttu vuosien takaa, tykkäsin! Ois kiva käydä uudestaan.