Hienostunut Hydra sopii aikuiseen makuun
Aikuiseen makuun sopiva Hydra hellii lomailijaa kukkuloiltaan avautuvilla upeilla maisemillaan ja rauhallisella ilmapiirillään. Täällä eivät mopot pärise, eikä saarella ole autojakaan. Saaren vauras historia näkyy satamaa ympäröivissä korkeissa kivitaloissa, joita merikapteenit aikoinaan rakennuttivat. Jos haluat yhdistää Ateenan kaupunkilomaan pari päivää jollain saarella, Hydra on mainio vaihtoehto!
Hydra kuuluu Argo-Saronisten saarten ryhmään eli lähimpänä Ateenaa sijaitsevien saarten joukkoon. Matka Pireauksen satamasta saarelle kesti Hellenic Seawaysin katamaraanilla kaksi tuntia ja maksoi 28 euroa. Hydran satama on sen verran matala, että sinne pääsee vain katamaraaneilla tai kantosiipialuksilla, suurilla, edullisilla laivoilla ei ole saarelle asiaa. Hydra on muutenkin rikkaiden temmellyskenttää ja selvästi kalliimpi kuin monet muut Kreikan saaret. Maksoin vaatimattomasta yhden hengen huoneesta 65 euroa yöltä, kun usein olen saanut majoituksen 25-40 euron hintaan/yö. Ravintolatkin olivat kalliimpia, mutta elin iloisesti gyroksella.
Saari on pitkä ja kapea, maisemaltaan karu. Asutusta on vain saaren pääkaupungissa, Hydrassa. Hiekkarantoja siellä ei ole, mutta uimaan pääsee kallioilta. Koska kaupunki on melko pieni, se sopii mainiosti parin, kolmen päivän visiitille. Hydra on helppo yhdistää esimerkiksi Ateenan kaupunkilomaan. Itse aloitin sieltä kymmenen päivän saarihyppelyni, jonka muut kohteet olivat Poros ja Agistri. Olin Hydralla kaksi yötä kesäkuussa 2018.
Taksiasemalla muuleja rivissä
Ensimmäinen asia mihin Hydralla huomio kiinnittyy, on paikallinen taksiasema: muulien rivistö satamakadulla. Autottomalla saarella muuli on ainoa kulkuneuvo, eipä kaupungin lukuisissa portaissa millään muulla kulkupelillä pääsisikään eteenpäin. Muulit kuljettavat turisteja hotelleihin, tavaraa ravintoloihin ja ruokaa paikallisille asukkaille. Ruokakaupan edessä oli usein parkissa muuli, jonka selässä oli valmiina ”kaljakorit”, joihin voi lastata tavaraa.
Eräänä aamuna satamakadulle oli tuotu valtava lasti: tuoleja, jääkaappi, patjoja, kattotiiliä, vessapaperia, sementtisäkkejä, pesukone, kissanruokaa, cokista ja lukemattomia laatikoita sisällään ties mitä tykötarpeita. Nämä kaikki tavarat siirtyivät perille joko muulin selässä tai miehen työntämillä kärryillä. Saarielämään kuuluu omat kommervenkkinsä. Tällaisten arkisten asioiden näkeminen on matkoilla minulle parasta antia. Toisen arkinen hetki on toiselle suuren ihmetyksen aihe.
Tyylikkäitä taloja ja taiteilijoita
Hydran talot ovat suuria, joissakin on useita kerroksia. Saari oli aikoinaan hyvin rikas ja siellä asui merikapteeneja ja kauppiaita, jotka rakennuttivat suuria taloja perheilleen. Nykyään Hydralla on samat ongelmat kuin monella muulla pikkusaarella, töitä ei tahdo riittää ja nuoret muuttavat pois.
Saari on ollut aina taiteilijoiden suosiossa. Niin kirjailijat, taidemaalarit kuin muusikot ovat viihtyneet Hydran inspiroivissa maisemissa, jotka ovat saaneet luovuuden kukkaan. Leonard Cohen osti saarelta talon 1960-luvulla, Henry Millerin tiedetään kirjoittaneen siellä, kuten monen kreikkalaisen kirjailijankin. Saarella toimii edelleen taidekoulu, jonka suuri ruskea kivirakennus hallitsee sataman toista sivua massiivisena.
Hydralla oli sekä tyypillisiä kreikkalaisia, valkoiseksi kalkittuja, että kivipintaisia taloja, jotka toivat mieleeni Kroatian saarten rakennustyylin. Värisävyt olivat Hydralla selvästi hillitymmät kuin Kreikassa yleensä. Toki kirkkaan sinisiä oviakin näkyi, mutta melko usein ovet ja ikkunanpuitteet olivat harmaita, ruskeita, oliivinvihreitä tai muita murrettuja sävyjä.
Toinen silmiinpistävä piirre Hydran taloissa oli tyylikkyys. Ne olivat selvästi paremmassa kunnossa, kuin mitä monilla muilla saarilla olen nähnyt, vaikka mahtui joukkoon ränsistyneitä talojakin. Harmoniset värisävyt, suuret, komeat ovet ja talojen ulkoseinien siisteys antoivat Hydralle hienostuneen vaikutelman. Täällä harva paikka oli rempallaan, rähjäromantiikkaa hakevan paikka Hydra ei ole.
Kukkuloiden kaupunki
Hotellini sijaitsi aivan rantakadulla. Näköala hotellin oleskelutilan parvekkeelta oli ihana, suoraan kohti satamaa ja kaupungin kukkuloita. Eipä aikaakaan, kun aloin haaveilemaan korkeimman kukkulan valloittamisesta. Kysyin erään korukaupan myyjältä, miltä kujalta korkeimmalle kukkulalle, luostarin luo kannattaa suunnata. Hän sanoi, ettei sillä ole väliä, kaikki kujat johtavat sinne.
Asiahan ei alkuunkaan ollut näin. Lähdin hotellin lähikujalta kulkemaan ylöspäin, portaita riitti, aurinko porotti. Mitä ylemmäs tulin, sitä kapeammaksi portaat muuttuivat. Kun olin perillä kukkulan huipulla, huomasin, että se korkein kukkula, minne olin matkalla, olikin tuo vieressä oleva, se minne pääsee könyämällä tämä sama rinne hankalia portaita takaisin alas ja jatkamalla naapuririnnettä ylös. Ainoa hyvä puoli tässä ylimääräisessä kävelyssä oli kissanpennut, joita pääsin silittämään erään kujan varrella – ja reisilihastreeni.
Ei minulla sitten ollut voimia enää yrittää luostarille vievälle tielle. Kiipesin korkeinta kukkulaa niin ylös kuin jaksoin, otin valokuvia ja tulin takaisin alas. Maisemia ei voinut moittia.
Seuraavana päivänä kiipesin vielä yhdelle kukkulalle näköaloja katsomaan. En kysellyt enää neuvoja parhaista reiteistä, päätin mennä vaiston varassa ja hyville paikoille päädyinkin. Hydralla maisemat palkitsivat kävelijän, suuntasipa lähes mitä portaita tahansa ylöspäin.
Sininen hetki Hydran yllä
Illalla, kun hämärä laskeutuu kukkuloiden ylle, kaupunki on kauneimmillaan. Valot syttyvät satamakadun ravintoloissa ja kuppiloissa. Ne heijastuvat tummuvaan veteen. Ilta on vielä lämmin, kesämekossa tarkenee hyvin kesäkuun illassa. Katselen kaunista kaupunkia tyytyväisenä siitä, että pääsin käymään siellä. Olen viihtynyt hyvin.
Vaikka Hydraan oli kiva tutustua parin päivän ajan, suurta rakkautta se ei kohdallani ollut. Pidin valtavasti siitä, että siellä ei ollut autoja, mutta minulle Hydra oli jopa turhan siisti ja siloiteltu. Sieltä puuttui kreikkalainen, pikkuisen anarkistinen tyyli jättää asiat vähän rempalleen, ja antaa ajan patinan näkyä. Liian puunattu on liian tuttu, tavallinen. Hydra oli kuitenkin hyvä aloituskohde saarihyppelylleni, jonka kaksi muuta kohdetta, Poros ja Agistri, olivat hyvinkin erilaisia. Vaan millaisia, siitä kerron toivottavasti piakkoin lisää.
16 kommenttia
Anni | Rajatapaukset
Minä tykkäsin Hydrasta ihan todella paljon! Se oli jotenkin vaan niin pieni ja sievä ja oli ihanaa kun sai kulkea autoilta rauhassa. Mäkin yritin muuten kiivetä korkeuksiin, mutta puhti loppui aika lyhyeen. Merkitty reitti olisi ollut tosi jees! Päädyin kulkemaan väylää joka vaikutti siltä että se olisi mennyt jonkun pihan läpi ja se tuntui hirveän tungettelevalta. En sitten jaksanut lähteä etsimään vaihtoehtoisia reittejä. Mutta ei tosiaan onneksi tarvinnut kiivetä huipulle asti näköalasta nauttiakseen. 🙂
Asutusta on muuten pääkaupugin ulkopuolellakin, kävelimme muutaman kilometrin rantaviivaa lounaaseen. Reitti oli todella kaunis ja matkan varrella oli parikin pientä kylää.
Anna K.
Autottomuus oli Hydran parhaita puolia, siitä mäkin nautin. Ihme juttu, että eivät voi merkata sitä reittiä, kuitenkin monet matkailijat yrittävät päästä juuri tuolle tielle, mutta hyytyvät kesken matkan.
Kiitos kun korjasit asutusta koskevan asian. Joku paikallinen mulle muistaakseni sanoi, että asutusta on vain tässä kaupungissa. Ehkä paikalliset ajattelivat nuo mainitsemasi kylät osana pääkaupunkia, mene ja tiedä. Hydran lähiöt. 😀
Piyya
Tuo autottomuus on kyllä kiva. Viime kesänä päiväretkellä Halkiin koin saman. Se tekee heti ihan toisenlaisen tunnelman. Hydralle voisin mielelläni mennä ja nämä kuvat vaan vie niin ihaniin maisemiin ja tunnelmiin.
Minkä arkipäivän näytelmän pääsitkään todistamaan tuon tavaravuoren selvittämisessä.
Anna K.
Ai niin, Halki on myös autoton, olin ihan unohtanut. Olin siellä ensimmäisellä hyppelylläni 2013. Sekin on pieni, karu saari ja kylässä on paljon portaita, samanoloinen siis siinä mielessä Hydran kanssa.
Arkipäivän jutut on reissujen suola. 🙂
Jenna / Huge passion for life
Autottomuus kuulostaa hyvältä ja muutenkin saari vaikuttaa ihanalta hengähdyspaikalta Ateenan pölyjen jälkeen. Näistä kuvista kyllä huokuu kreikkalainen tunnelma. 🙂
Anna K.
Tuo oli tosi hyvin sanottu, hengähdyspaikka Ateenan pölyjen jälkeen. Autottomuus oli todellakin ihana asia ja varsinkin se, että mopot ei pärisseet. Siinä vasta raivostuttava ja niin moneen lomakohteeseen kuuluva ääni!
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
Kauhean Kreikka-kuumeen tämä juttu nostatti! Autottomalla saarella pääsee varmaan hyvin vanhan ajan tunnelmaan. Muuli-taksi taitaisi jäädä kuitenkin väliin, siis jos itse pitäisi selkään kavuta. Vai käytettiinkö niitä vain tavaroiden kuljetukseen?
Anna K.
Kreikka-kuume on taudeista mukavin! 😉 Kyllä, vanhanajan tunnelmaan oli helppo päästä.
Muuleja käytettiin sekä tavaroiden, että ihmisten kuljettamiseen. Niin kauan kuin lastin paino ei ole liikaa ja muuleja kohdellaan hyvin, en näe ihmisten kuljettamista ongelmana. Mutta kuka sen sitten tietää, kohdellaanko niitä hyvin. Vaikeita nämä eläinasiat. Toisaalta ihanan eksottisia, mutta samalla pieni pelko siitä, millaisissa oloissa puurtavat.
Sateenmuru
Hyvä vinkki yhdistää Hydra Ateenan reissuun! Olen käynyt Kreikassa muutaman kerran, mutta antiikin ajoista kiinnostuneena tahtoisin aina vain uudestaan. Hydran kohdalla tietysti myös nuo kuulut kirjoittajat kiinnostavat. Kivoja kuvia myös – tuo yksi missä kissa katsoi ikkunasta toista kiissaa oli hauska. : ) Ihanan leppoisat tunnelmat.
Anna K.
Mulla on myös ikuinen kaipaus Kreikkaan. En edes osaa selittää miksi.
Mäkin tykkään siitä kissakuvasta. Se ruskea kissa nökötti ihan pienessä kolossa ja sieltä poseerasi mulle. Itse tykkäsin eniten tästä kuvasta, missä se katsoo toista kissaa. Oih, kissat on vaan niin ihania!
Anna | TÄMÄ MATKA
Otsikossa olivatkin ne taikasanaa, jolla ”ostin” Hydran kohteekseni seuraavalla Kreikan lomallani. Eli hienostunut ja aikuiseen makuun. Ei kai sitä muuta tarvitse!
Anna K.
No tää oli helppo kauppa. 🙂 Toivottavasti paikka on sit sitä myös sun mielestä! Mut älä mene heinä-elokuun ruuhkissa. Voi olla silloin jotain ihan muuta kuin hienostunut.
Virpi/Hätälasku matkablogi
Onpa ihanan kuuloinen paikka! Kuvien perusteella voin vain kuvitella millaisia maisemia tuolla saa ihailla. Täytyypä laittaa korvan taakse tulevaisuuteen.
Anna K.
Mulla on niin monta Kreikan saarta ”korvan takana” (isot korvat pitää olla!) 😀 kun niitä ihania saaria on niin paljon.
Antti / Lanttimatkat
Hydra vaikuttaa mun paikalta. Koko Kreikka ja sen saaristo on ihana, mutta nyt ollaan täydellisyyden äärellä. Aivan ihanan näköistä ja rauhallista!
Anna K.
Oi ihanaa, täydellisyyden äärellä. Wau. Sullekin vinkkinä että heinä-elokuussa ei oo sit samaa rauhaa kuin kesä- ja syyskuussa. Ne on mun suosikkikuukaudet Kreikassa.