-
Parasta Haniassa: vanhan kaupungin kujat ja Nea Horan ranta
Talvi on vierähtänyt Hanian kaupungissa. Tutuiksi ovat tulleet niin vanhan kaupungin terracotan väriset talot ja viehättävät kujat, kuin Nea Horan torikatu ja ranta lenkkeilymaastona. Parasta on ollut vanhan kaupungin kauneus, meren turkoosi sini ja paikallisten keskellä asuessa hyvät palvelut. Lue kokemuksiani siitä, millainen kaupunki Hania on talvella, turistikauden ulkopuolella. Vanha kaupunki on suosikkialueeni Haniassa. Talvella siellä on hiljaista, kun suurin osa kaupoista ja hotelleista on sulkeneet ovensa. Chalidonin eli Skalidilta satamaan laskeutuvan leveämmän kadun varrella on joitakin kauppoja ja kahviloita auki, mutta syrjemmällä vastaan ei tule ketään, joskus vain yksinäinen kissa. Sydäntalvella on vaikea kuvitella kesäkuukausien valtavaa tungosta näille uinuville kujille. Venetsialaisessa satamassa vain moskeijan viereisissä ravintoloissa on kuhinaa, muuten…
-
Kreetan vihreä talvi
Oletko koskaan miettinyt, millaista Kreetalla on talvella? Ehkä haaveilet aurinkoisista päivistä, rannalla kävelystä ja kreikkalaisesta ruuasta. Tätä kaikkea Kreetan talvi tarjoaa, mutta myös ukkosta, sadetta, kylmiä asuntoja ja rakiryyppyjä! Mukaan tarvitset toppatakin ja villavaatetta, sekä seikkailumieltä! Tulin Haniaan marraskuun alussa, suunnitelmissa olla täällä pari kuukautta ja vaihtaa sitten maisemaa Espanjaan joko Aurinkorannikolle tai Kanarialle. Sopivan hintaista asuntoa ei löytynyt Espanjasta, joten jämähdin Kreetalle, kun puolivahingossa tuli vielä katukissa Jorgos adoptoitua. Sen rokotusten vuoksi oli oltava täällä helmikuun puoliväliin asti. Kolkkoina sadepäivinä, kylmässä asunnossa värjötellessä olen ollut valmis pakkaamaan laukun tällä sekunnilla ja aurinkoisina hetkinä ajatellut että ihanaahan täällä on, en lähde ikinä. Millaista säätä Kreetalla on talvella? Kaikkia tietenkin kiinnostaa…
-
Kirkkojen ja kreisibileiden Ios
Ios on heinä-elokuussa nuorten bilesaari, jolloin rauhallista lomaa kaipaavien kannattaa sitä välttää. Keväällä, alkukesällä ja syksyllä saari on kuitenkin rauhallisempi. Lapsiperheiden kohteena en Iosta pidä, mutta ennakkoluulottomille Kreikan ystäville se sopii. Minusta Ios oli passeli kohde saarihyppelylle, pari päivää oli sopiva annos minulle. Olen vuosia vältellyt Iosta, sillä sen maine Kreikan tärkeimpänä bilesaarena on tiukassa. Viime kesänä olin Kyklaadien saarihyppelyllä kesäkuun alussa ja koska Ios osui sopivasti reitilleni, ajattelin nyt tai ei koskaan. Tiesin, että biletyssesonki alkaa vasta vähän myöhemmin, joten saisin todennäköisesti yöni nukuttua. Miten Iokselle pääsee? Lensin Apollomatkojen äkkilähtölennolla Santorinille ja hurautin kentältä satamaan bussilla, josta jatkoin matkaani saman tien Iokselle katamaraanilla. Santorini oli kesäkuun alussa niin täyteen…
-
Astypalea, saari keskellä aavaa merta
Astypaleaa kutsutaan Aegean meren perhoseksi, sillä sen muoto muistuttaa perhosen siipiä. Tuo upea kaunotar sijaitsee kaukana muista Dodekanesian saarista ja muistuttaakin enemmän Kyklaadien saaria valkoisine taloineen. Astypalea (kirjoitetaan myös Astypalaia) oli syyskuisen Kreikan saarihyppelyni kolmas kohde ja niin ihana, että jäin sinne yhdeksäksi päiväksi. Olin haaveillut Astypaleasta vuosia! Tuo yksinäinen saari keskellä merta tuntui olevan niin kaukana kaikesta, että aina se oli jäänyt saarihyppelyreittieni ulkopuolelle. Rodokselta laivamatka kestää 5,5 – 10 tuntia ja vaikka laivamatkat ovat saarihyppelyn suola, tuo olisi liikaa. Tällä kertaa, kun olin tullut jo valmiiksi pohjoisemmaksi, Kalymnokselle, huomasin että sieltä katsottuna Astypalea olikin enää nurkan takana, ja laivamatka kestäisi vain reilut 3 tuntia. Ja niin viimein,…
-
Kurkistus Kalymnoksen pääkaupunkiin, Pothiaan
Kalymnoksen pääkaupungissa Pothiassa oli kaikkea sitä, mikä saa minut matkustamaan Kreikkaan. Paikalliselämän keskellä saa kokea asioita, mitä turistialueilla ei näe. Kun kävin Massourissa ollessa päiväretkellä Pothiassa, tiesin heti että tänne pitää päästä muutamaksi päiväksi asustelemaan. Intuitioni osui taas oikeaan! Päiväretkeni alkoi hyvin. Ensin näin suloisia kissanpentuja sinisellä tuolilla ja heti perään bongasin kauniin vanhan hotelli Arhontikon aivan sataman tuntumasta. Ajattelin, että se on varmasti kallis, mutta tanskalainen omistaja Henrik sanoi, että voin saada huoneen 35 eurolla/yö. Hotelli hurmasi jo aulassa vanhoilla huonekaluillaan, koristeillaan (sängyn pääty portaikon seinällä kuin tauluna) ja kukillaan. Vanhoista valokuvista tuijotti melko tuiman näköisiä asukkaita menneisyydestä, talo oli entinen pesusienitehdas. Juuri minun oloinen paikka täynnä historiaa! Vaikka…
-
Telendos – Kalymnoksen pikkusisko ihastutti hiljaisuudellaan
Kalymnos sijaitsee Kosin pohjoispuolella ja kuuluu samaan Dodekanesian saariryhmään kuin tuttu Rodos. Se on monipuolinen saari jossa voi viettää lomaa joko Pothian kaupungissa paikalliselämän, mielenkiintoisten museoiden ja hyvien ravintoloiden keskellä tai Massourin hotellialueella, josta pääsee päiväretkelle hiljaiselle, autottomalle Telendokselle. Kun en osannut päättää, olin viisi yötä kummassakin. Kalymnokselle mennessä mietin, missä haluan yöpyä. Pothia, 10 000 asukkaan pääkaupunki houkutteli, mutta toisaalta turistialueella Massaurissa olisin lähellä Telendoksen saarta, jonne ehdottomasti halusin mennä. Lopulta päädyin Massouriin, koska löysin sieltä hotelli Oasiksen 40e/yö merinäköalalla ja aamiaisella. Tämä tarjous ei tullut vastaan Bookingista, vaan kysymällä hotellista suoraan, alennusta sain 17e/yö nettihintaan verrattuna. Massourin turistikohde ei sytyttänyt Hyppäsin Pothiassa bussiin, joka ajoi Horan ja Panormoksen kautta…
-
Kos – rakastaa, ei rakasta
Oliko Kos rakkautta ensisilmäyksellä niin kuin otsikkokuva antaa ymmärtää? Kos on rauhoittunut villeistä 90-luvun bilevuosistaan. Nyt se on polkupyöräilijöiden, perheiden ja nuorten parien saari. Joillekin Kos tarjoaa kaikkea sitä mitä turisti voi lomallaan kaivata. Vaan löysinkö minä sen kreikkalaistunnelman, jota matkoiltani haen? Jokavuotinen Kreikan saarihyppelyni on jälleen alkanut! Tänäkin vuonna lensin Rodokselle, sillä siitä on tullut helppo ja tuttu paikka aloittaa saarikierros. Tunnen jo kaupunkia, tiedän mistä lentokenttäbussi lähtee ja mihin se ajaa, mistä satamasta lähtevät kantosiipialukset ja mistä isot matkustajalautat. Mutta suurin syy Rodoksen valintaan oli tietenkin lentohinnat. Viime vuoden tapaan nappasin taas Tjäreborgin äkkilähdön, 30 eurolla menopaluu Helsingistä Rodokselle. Ja aivan kuten viime vuonnakin, jätin paluun käyttämättä, sillä…
-
Lindos – Rodoksen viehättävin kylä
Niin sekin päivä koitti, että minä lomailin Rodoksella! Eikä Lindos ollut hassumpi paikka viettää muutama päivä. Totta puhuen tuntui uskomattomalta, että pääsin sen valkoisille kujille poikkeuksellisena kesänä 2020. Siksi ensimmäiset lomapäivät kuluivat kuin huumassa. Täälläkö tosiaan olen! Ihanaa! Vuosikaudet ajattelin, että minnekään Rodokselle en ainakaan lähde! Rodoksen maine pelkkänä örveltävien turistien sikailukohteena oli niin tiukassa, että pelkkä sattuma sai minut ensimmäistä kertaa laskeutumaan sinne lokakuussa 2013, jolloin olin aloittamassa ensimmäistä saarihyppelyäni. Olin ostanut matkanjärjestäjältä menolennon 45 eurolla ja se nyt sattui olemaan Rodokselle. Jo tuolloin huomasin, että vanha kaupunki mukulakivikatuineen oli varsin kaunis, vaikka yhtä lailla se toinenkin puoli tuli selväksi: rumat hotellit, mopojen jatkuva pärinä ja massaturismikohteen tuntu. Pidän…
-
Unelmieni kreikkalainen talo
Puiset, vienosti narahtavat ikkunaluukut, leveät lankkulattiat, yli puolen metrin paksuiset kiviseinät, jykevä puuarkku antiikkipeilin alla, ikoni sängyn vieressä ja parvekkeelta avautuva näköala kuin mielikuvituksellisimmista unelmistani. Tervetuloa keltaiseen talooni Symille! Tekisi mieli aloittaa tämä juttu Karen Blixeniä esittävää Meryl Streepiä mukaellen: ”I had a house in Greece”. Harmi vain, ettei se ole totta. Siinä missä Blixenillä oli maatilansa Afrikassa vuosia, minulla oli talo vain kolme viikkoa eikä se edes minun ollut. Mutta rakkauteni taloa kohtaan oli niin syvää, että sen kolmen viikon ajan talo tuntui omalta, se kuului minulle ja minä kuuluin talolle. Kuin olisin löytänyt kauan kadoksissa olleen ystävän, oman elämäni ehjäksi tekevän puolikkaan, rakastetun, jinin ja jangin. Talo hengitti…
-
Symi! Sydämeni osuman sai
Aina välillä onni on matkoilla myötä ja osun paikkaan, joka vie jalat alta heti kättelyssä. Kreikan kaunotar, Symi oli juuri sellainen! Rakastuin siihen ensi silmäyksellä, niin hurmaava se oli värikkäine, rinnettä kiipeävine taloineen ja turkoosinvihreänä kimmeltävine lahtineen. Symillä tiesin heti, että täältä en lähde ihan heti pois. Moni tulee Symille päiväretkelle Rodokselta ja viipyy saarella 4-5 tuntia. Minä viivyin paria päivää vaille viisi viikkoa. Mitä ihmettä Symillä voi tehdä niin pitkään? Esimerkiksi kiivetä kaikille kaupungin kukkuloille, ihailla ympärillä levittyvää kauneutta, lähteä veneretkelle, syödä hyvin, käydä uimassa turkooseissa vesissä, kävellä aamuvarhaisella satamakadulla, ottaa yhä uusia valokuvia, käydä viinilasillisella illan laskettua, silittää kissoja, käydä hakemassa tuoretta leipää leipomosta ja hedelmiä kadun varren…
