Trinidad – tuo Kuuban kaunotar

Kuvittele mielessäsi värikkäiden talojen rivistö, jonka ohi matelee kirkkaan sininen amerikanrauta epätasaisella kadulla huojahdellen. Seuraavan mutkan takaa esiin tulee leikkivien lasten lauma ja vanhat hevosrattaat, joiden kyydissä istuu isä pienen poikansa kanssa. Kaiken tämän yllä loistaa kuuma Karibian aurinko. Tervetuloa Kuuban kauneimpaan kaupunkiin, Trinidadiin! 

Aika ei ole pysähtynyt, eikä sen kuulukaan olla, sillä Trinidad elää tätä päivää upeiden siirtomaa-ajan rakennusten ja kaupunkiin tungeksivien turistien kanssa rinta rinnan.

Vuonna 1514 perustettu kaupunki on historiallinen helmi pastellinsävyisine taloineen, mukulakivikatuineen (valkkaa hyvät kengät!) ja ihanine yksityiskohtineen: puuparveke tuolla, koristeellinen julkisivu täällä, valtavat puuovet, koristeelliset metallikalterit, vanhanaikaiset katulamput ja puistonpenkit; kaikki sulassa sovussa keskenään.

Ratsun lento on kuin tulta
Upeiden talojen lisäksi minua viehättää Trinidadissa erityisesti kaupungin asukkaat ja heidän käyttämänsä kulkuneuvot. Vanhoja amerikanrautoja näkee tietenkin paljon, mutta vielä vinkeämpiä ovat huterat hevoskärryt, joita kohtaa heti korttelin, parin päässä Plaza Maoyrin keskusaukiolta.

Yhtä lailla sivukaduilla saattaa tulla vastaan ratsastajia, ja heitä on syytä varoa, hevosilla mennään hurjaa laukkaa mukulakivistä välittämättä. Turisti väistäköön! Ihmetyttää, miten hevoset edes pysyvät pystyssä, kun nuoret miehet ratsastavat jyrkkää mäkeä ylös kilpaa ja kaviot kopisevat epätasaista katua vasten välillä holtittoman näköisesti. Vähän erilaista kuin meidän teinien mopoilla päristely, vaikka pohjimmiltaan samasta nuoruuden uhosta hurjastellaan.

Tervetuloa taloon!
Sivukaduilla pääsee helposti myös tutustumaan paikallisiin. Pari kuulakärkikynää ja pikkulelut (suklaamunista) ovat täällä aarteita lapsille. Koska puhun espanjaa, olen päässyt kyselemään paikallisilta heidän elämästään. Kun pysähdyin ottamaan kadulla leikkivistä lapsista kuvaa (kysyin luvan ensin), minulta alettiin heti kysellä mistä olen, mitä tykkään Kuubasta, kauanko olen, minne menen seuraavaksi. Kuubalaiset tuntuvat aina olevan kovin uteliaita kuulemaan ulkomaisten mielipiteitä maastaan.

Seuraavaksi minut jo kutsuttiin katsomaan trinidadilaista kotia, vähän ränsistynyttä siirtomaa-ajan rakennusta, jonka puinen katto oli valtavan korkealla ja maalattu sisäpuolelta siniseksi. Suuressa huoneessa, johon tultiin suoraan kadulta oli yhdessä nurkassa jonkunlainen kotikampaamo ja toisessa lakattiin kynsiä. Yksityisyritteliäisyyttä on nykyään yhä enemmän, vaikka ei tulot suuren suuria olisikaan.

Vaikka talot ovat jo kuluneita, voi niissä olla hienoja yksityiskohtia, kuten upeita, kuviollisia laattalattioita. Tykkään niistä todella paljon! Lattiat ovat säästyneet, kun ei ole ollut varaa eikä tarvikkeitakaan muuttaa niitä vaikkapa kamaliksi muovimatoiksi. Kunpa nyt vain ei nykyaika pääsisi jyräämään näitä historiallisia aarteita Kuuban pikkuhiljaa muuttuessa.

Mikä mahtaa olla in?
Paikallisten ihmisten tarkkailu on minulle jostain syystä aina matkan parasta antia. Heidän kauttaa pääsee näkemään, miten tässä maassa ja tässä kaupungissa asutaan. Mikä on muodissa, miten kulutetaan aikaa, miten liikutaan, mitä syödään, mitä laitetaan päälle, millaiset hiukset kuuluu olla, miten eletään ihan tavallista arkipäivää. Siksi poistun nopeasti pääturistialueilta sivukaduille aistimaan arkea. Ja sitähän tulee kyllä vastaan, kun antaa sille mahdollisuuden. Samalla voi tulla vastaan mojitoa ovensa edessä myyvä kundi ja hei, kun se euron maksaa, niin pitäähän nuoren miehen yritystoimintaa pitää yllä!

Kuubalaiselle tytölle 15-vuotisjuhlat ovat se elämän suuri juttu. Silloin juhlitaan kunnolla ja mikä tärkeintä, otetaan hienoja valokuvia juhlamekkoon tälläytyneenä. Kuubassa nimenomaan överit kermakakkumekot ovat kuuminta muotia. Ja mikä ettei, lattarityyliin ja iloiseen elämänasenteeseen se sopiikin! Ei  kyllä ihan 15-vuotiaalle tämä daami näytä, ennemmin tulee mieleen lähemmäs parikymppinen neitokainen.

Jos suunnittelet matkaa Kuubaan, älä jätä Trinidadia väliin. Se on ehdottomasti näkemisen arvoinen ja täysin erilainen kuin esimerkiksi Havanna. Jos lähdet vain Varaderoon rantalomalle, niin Trinidad on hankalampi homma, se kun sijaitsee Karibianmeren puolella, Kuuban etelärannikolla, kun taas Varadero on pohjoisrannikolla Atlantin rannalla. Bussimatkaan saa menemään helposti 6-8 tuntia tuurista riippuen, joten ihan päiväkohteeksi siitä ei ole.

Omatoimisen kiertomatkaajan kannattaa ainakin käydä tsekkaamassa tämä helmi, ennen kuin valtaisat turistimassat valloittavat sen. Siitä on jo nyt enteitä näkyvissä.