Joulun alla Ateenaan

Ateenasta ei tule ensimmäisenä mieleen, että sinne menisi matkalle joulukuussa. Keski-Euroopan kaupungit joulumarkkinoineen ja hienosti valaistuine katuineen ovat se tyypillisempi vaihtoehto. Mutta Ateena on kelpo vaihtoehto! Alkutalven pimeyttä ja räntää voi paeta myös Akropoliin juurelle.

Viime vuoden lokakuussa seikkailin Kreikan saarihyppelyllä, joka päättyi muutamaan päivään Ateenassa. Ateena oli vähän pakkorako, sieltä oli helpointa lentää takaisin, mutta se osoittautui tosi mielenkiintoiseksi paikaksi. Eihän siellä siis muutama päivä riittänyt. Oli päästävä uudestaan.
Ensimmäisellä kerralla lokakuussa ehdin lähinnä kuljeskelemaan keskustassa, mutta joulukuu, jolloin lämpötila ei enää ollut mikään kesäinen, oli mitä mainiointa aikaa tutustua nähtävyyksiin ja museoihin.

Museoiden aarteita
Tykkäsin aikanaan lukiossa kuviksesta ja varsinkin taidehistoriasta. Muistan katselleeni kuviksen kirjan sivuilta antiikin Kreikan kuuluisimpia taide-esineitä ja haaveilleeni pääseväni joskus taas Kreikkaan. (Yhden kerran olin siihen mennessä siellä käynyt.)
Oli siis viimeinkin aika päästä katsomaan taideaarteita livenä. Suuntasinkin ensimmäisenä Ateenan Arkeologiseen museoon.

Siellä tuli kuin tulikin vastaan kuviksen tunneilta tuttuja taideteoksia. Itse museorakennuskin oli vaikuttava, hyvin simppeli mutta silti jollain tavalla mahtipontisen vaikutelman tekevä. Vaikka yleensä en ole mikään museoiden kiertelijä, oli tämä museo käymisen arvoinen. Ehkä juuri siksi, että esineiden joukossa oli niitä takuuvarmasti tuttuja juttuja tai vain siksi, että Kreikka ja kreikkalaisuus ovat aina kiinnostaneet minua.

Kahviloita ja kirppareita
Toki Ateenassa piti muutakin tehdä kuin pyöriä museoissa. Kahvilaelämä oli vielä voimissaan ja viheristutukset oli koristeltu jouluvaloin, kiva idea!
Monastirakin viikonloppukirpparilla kävin myös, mutta myytävänä oli lähinnä kaiken sortin roinaa, ihmettelin miten huonokuntoisia kenkiä ja vaatteita siellä kaupattiin ihan pokkana. Mistä lähtien kirpputori on tarkoittanut samaa kuin vihon viimeiset jämät kaupattuna ylihintaan?
Yövyin hostellissa Psirin kaupunginosassa, hippimäiseksi taiteilijaseuduksikin kutsutulla alueella. Aika mainio tämä seinämaalaus erään talon seinässä!

Oi öinen Parthenon
Koska kesällä en ehtinyt Akropoliin kukkulalle, oli nyt ehdottomasti käytävä siellä. Kukkulalle pitää kiivetä puiston läpi vievää tietä ja portaita pitkin, kesähelteellä se voi olla aika rankka suoritus, joten joulukuu sopii tähän hommaan paremmin.
Itse Akropolis oli kyllä pienoinen pettymys. Korjaukset tehdään tietenkin mieluummin talvella, jolloin turisteja on vähemmän. Mutta onhan se ärsyttävää, että ensimmäinen näky joka Akropoliilla odotti oli helvetillisen ruma häkkyrä, joka peitti Parthenonin temppelin päädyn. Juu, ymmärrän, että restaraurointi on välttämätöntä, mutta silti sitä toivoisi, että itse saisi nähdä temppelit ihan temppeleinä. Naivia, tiedän.

Koska kaikki taideaarteet on siirretty saasteilta turvaan (ja osa ryöstetty jo kauan sitten British Museumiin, josta lisää voit lukea täältä), oli jäljellä pikkaisen kulissimainen tunnelma. Tai liekö se johtui lukuisista turisteista, joita joulukuussakin parveili paikalla.
Niin tai näin, huomasin taas sen seikan, että en ole suurten nähtävyyksien ihminen. Näitä suurimpia juttuja haluaa silti nähdä, ehkä se on vähän sellaista ”rasti ruutuun -matkailua”, nyt on tämäkin tsekattu ja mikäs olikaan listalla seuraavana.

Kaikkein kauneimmalta Akropolis näytti iltavalaistuksessa, kun se loisti kuin kruunu kaupungin päällä. Kaupungin kaduilta katsottuna ei nähnyt rumia häkkyröitä, ei turisteja, eikä mitään silmää häiritsevää. Oli vain kukkulan päällä kimmeltävä ikiaikainen kaunotar.

Mutta ihaninta Ateenassa oli joulukuussa se, että vaikka siellä sai pitää talvitakkia ja kaulaliinaa tiukasti kaulassa, oli kuitenkin vastassa kesäisiä näkymiä aina siellä täällä. Appelsiinipuita joulukuussa. Kyllä kiitos!