Ei tähtiä vaan tunnelmaa – tällaisista majapaikoista minä tykkään
Toiset haaveilevat viiden tähden loistohotelleista, toiset kodikkaista majapaikoista keskellä paikalliselämää. Itse en kaipaa loistohotelleja, sillä tähdet eivät kerro paikan tunnelmasta mitään. Tunnelma syntyy ystävällisestä palvelusta, ympäristön tuoksuista, eteen avautuvasta kauniista maisemasta. Tätä kaikkea minä matkoiltani etsin.
Minun mieleiseni majoitus, oli se sitten hotellihuone tai asunto, on ennen kaikkea kodikas ja viihtyisä. Moni etsii luksusta ja pakoa arjesta, minä taas kaipaan keskelle arkea, kyseisen paikkakunnan arkea. Onko ihanampaa kuin istua aamiaisella parvekkeella ja tähyillä katujen elämää, paikallisia toriostoksineen, leikkiviä lapsia, kissoja ruokkivia mummoja tai saapuvia laivoja. Kaikkea tätä olen tehnyt ja se on saanut minut hyvin onnelliseksi. Kodikkaassa majoituksessa tulee tunne, että asuisi kaupungissa, eikä olisi vain turisti muutaman päivän visiitillä.
Muutama vuosi sitten majoituimme Nizzassa Airbnb-asunnossa, jossa oli kattoterassi. Sieltä oli niin ihana tuijotella maisemia, että söimme siellä niin noutopizzaa kuin itse kokattuja, helppoja pastaruokia, vaikka yleensä haluan matkoilla syödä joka ilta ravintoloissa. Kattoterassi veti maagisesti puoleensa.
Aina kun kuulen pääskysten kimeää sirkutusta, mieleeni tulee Kroatian Rovinjissa ollut kodikas asunto, jonka ikkunan edestä pääskyset illan hämärtyessä liisivät. Se näky, äänet ja tuoksut ovat jääneet mieleeni sekä hämyisä tunnelma kun ilta laskeutui kaupungin ylle.
Kuubassa olen yöpynyt casa particular -paikoissa, joita pyörittävät yksityiset pienyrittäjät. Näissä paikoissa olen saanut matkan parasta ruokaa, usein mukavaa juttuseuraa ja keinutuolin, missä keinutella päivän päätteeksi.
Kreikassa taas, Skopeloksen saarella, majapaikan huone oli pieni ja vaatimaton, mutta ikkunasta avautui näkymä kohti valkoista kylää, jota oli ihana katsella niin aamun valjetessa kuin illalla valojen syttyessä. Vanha talo narahtelevine lattioineen oli täynnä tunnelmaa ja tarinoita.
Thaimaasta kaipaan rantamökkejä, joissa sai nukahtaa aaltojen kohinaan ja aamulla ensimmäisenä kipaista aamu-uinnille. Luksus ei ollut mökin sisällä, vaan sen ulkopuolella. Luonto oli niin lähellä, että mökki oli kuin osa sitä.
Majoitus tapahtumien keskipisteessä
Sijainti on ehkä kodikkuuttakin tärkeämpää ja kun ne kulkevat käsi kädessä, on majoitus napakymppi. Haluan olla lähellä merta, ruokakauppaa, ravintoloita, kaikkea sitä mitä tarvitsen. Haluan astua kodikkaan majapaikkani ovesta ulos suoraan tapahtumien keskipisteeseen. En tarvitse uima-allasta, en hotellin ravintolaa, en edes ilmastointia. Jos joku näistä on, se on plussaa. Minulle riittää hyvin mukava sänky, kunnon tyyny, pieni laskutila ja vaatekaappi, sekä ihan tavallinen suihku eikä mikään ultramoderni putki, josta voi saada anaalihuuhtelun ennen kuin huomaakaan. (Tällainenkin viiden tähden hotellin ihme on nähty.)
Olen huomannut, että minulla on hyvä vainu majoitusten suhteen. Otan paikasta etukäteen selvää, luen arvosteluja ja mietin varsinkin onko muiden negatiivisiksi listaamilla asioilla minulle merkitystä. Lomakohteen keskustassa oleva paikka voi olla meluisa heinä-elokuun ruuhkaisina viikkoina, muttei syys-lokakuussa, ilmastoinnin puute ketuttaa keskikesällä, muttei syksyllä. Tärkeintä on tietää mitä itse haluaa ja mitä ilman ei halua olla. Sillä pääsee jo pitkälle.
Ei kiitos mauttomalle all inclusive -ruualle ja ylisuurille kylpytakeille
Tiedän myös mitä en halua. Entinen työni matkanjohtajana vei minut neljän tai viiden tähden hotelleihin ja all inclusive -risteilyille, sekä legendaariseen, parhaat päivänsä nähneeseen Havannan Hilton hotelliin, jonka hissiä joutui odottamaan suunnilleen yhtä kauan kuin ratikkaa Helsingissä. Ihanaa, että olen päässyt kokemaan kaiken tuon, mutta omilla matkoillani en kaipaa mitään tällaista.
En halua all inc. majoitusten keskinkertaista, mautonta ruokaa, en päivittäistä lakanoiden vaihtoa, en rumia rakennuksia, en ihmismassoja, enkä varsinkaan aivot narikkaan mentaliteettia, mihin kovin usein näissä paikoissa törmäsi. Risteilyillä näin usein kuinka buffetruokaa kannettiin valtavat määrät pöytiin ja jätettiin syömättä. Kuin ehdoin tahdoin oltaisi syöty koko rahalla ja enemmänkin. Tuhlataan kun voidaan, kun onhan tästä maksettu.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä kuvia somessa, joissa joku loikoilee autuaana hotellin kylpytakissa, hotellin tohvelit jalassa. Mikä siinä on niin hienoa? Miksi joku ylipäätään haluaa kuluttaa aikaansa niin? Onko ajatuksena näyttää että näin rentoudutaan tyylillä? Voin pötkötellä kylpytakissa ihan kotosallakin, enkä kerta kaikkiaan tajua mikä tässä touhussa on jujuna. Voisko joku kylpytakkeilija valaista, kiitos!
Ja eikö kukaan muu huku niihin ”yksi koko sopii kaikille” -kylpytakkeihin, jotka sopivat oikeasti vain XL-kokoisille? Minulla ne laahaavat maata, hihansuut roikkuvat 20 cm käden alapuolella ja koko kolttu on niin painava, että sen alle tuntuu luhistuvan. Sama juttu kylpypyyhkeissä. Usein ne ovat niin valtavia, että niihin kuivaisi vaikka hevosen ja kun kietoo tällaisen päähän turbaaniksi, vaarana on vähintään niskan nyrjähdys. Hotellin ajatuksena on varmaan tarjota laadukkaita tuotteita ja rentouttavia elämyksiä asiakkailleen, mutta entä jos asiakas on kokoa XS ja Pikku Myyn temperamentilla varustettu? Siitä kiukustumisesta on rentoutuminen kaukana!
Haaveissa vainko oot mun
Somen ihmeellisessä maailmassa olen törmännyt myös aivan huikeisiin paikkoihin, kuten puuhun rakennettuihin majoihin, intialaisiin jokilaivoihin, huikeisiin safaritelttoihin, marokkolaisiin palatseihin värikkäin kaakelein koristeltuine uima-allasalueineen ja bambumökkeihin, joiden ovelta voi lähes kastaa varpaat mereen. Johonkin tuollaiseen olisi ihana päästä! Mikä vain erikoinen majoituskohde kiehtoo minua, kunhan se jollain tavalla kuvastaa alueen rakennuskantaa ja kulttuuria tai sulautuu luontoon.
Jos nyt saisin hetkeksi siirtyä utopistiseen aikaan ilman koronaa ja aurinkoiseen kesäsäähän, olisi vaikeaa päättää minne menisin. Monta vahvaa ehdokasta tuli heti muistoistani mieleen: Andalusian eloisat kaupungit, Ranskan rivieran kaunis ja kulttuurintäyteinen kaistale meren ja vuorten välissä, Thaimaan valkoiset rannat turkoosin meren äärellä, Norjan majesteettiset vuonot ja vuoristot, Kreikan saariston sinivalkoiset talot bougainvillea-pensaan katveessa, Italian piazzat terrakotan värisine taloineen ja Kuuban rennon letkeät rytmit palmupuun alla. Mahdotonta valita. Haluan kaikkialle, haluan maailmalle!
20 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Aika paljon samoja ajatuksia kuin itsellä. Esimerkiksi Kuubassa itsestään selvä valintamme oli casa particularit. Toisaalta itse en kovin paljoa lue majapaikan arvosteluja enkä ole turhan ”kranttu” sen suhteen, mutta sijainnin yritän miettiä aina järkevästi. Mutta ilman muuta lähtökohtaisesti suosin noita persoonallisia majoitusvaihtoehtoja.
Anna K.
Kiva kuulla, että muitakin matkailijoita kiinnostaa persoonalliset kohteet.
Arvosteluissa voi välillä tulla esille ongelmat, joita ei olisi osannut aavistaa. Esim. jos moni kirjoittaa kivan oloisesta asunnosta että avaimen saamisessa oli hankaluuksia, eikä yhteyttä omistajaan meinattu saada, alan etsimään uutta paikkaa. Kaikki säätäminen kannattaa minimoida.
Anne / Elämää Nomadina
Tässä oli paljon samaistuttavaa! Kylpytakkimatkailu ei ole oikein koskaan uponnut, ja persoonalliset, paikalliset majoitukset kiinnostaa täälläkin. Aikoinaan tehtiin pitkiä reppureissuja minimibudjetilla, ja kaikenlaisissa luukuissa on tullut yövyttyä, mutta myös sieltä tosi edullisesta osastosta on löytynyt monia helmiä ja juuri oikeanlaista tunnelmaa. Arvosteluja tulee luettua, mutta jokseenkin selektiivisesti, sillä jotkut ihmiset valittaa ihan kummallisista asioista ja antaa huonoja pisteitä perustuen juttuihin, jotka eivät edes varsinaisesti liity itse majoituspaikkaan, tai jotka on ihan selkeästi kerrottu jo esittelyteksteissä.
Anna K.
Kiva kuulla että samaistut! Ja näin se just on, että esim. hostellit voi olla todella viihtyisiä ja vastaavasti kalliit hotellit kaikkea muuta kuin hintansa arvoisia.
Arvosteluja pitää todella lukea harkiten, joskus valitetaan aivan tyhjästä ja niinkuin sanoit, asioista jotka ei olis pitäny tulla yllätyksenä. Kyllä vakivalittajan yleensä tunnistaa, sillehän ei kelpaa mikään. 😀
Kaukokaipuun Monni
Kylpytakkimatkailu on kyllä hieno termi! Minua varten se ei kuitenkaan ole ja yhdyn kyllä täysin siihen miten pienemmän ja tunnelmalliset majapaikat ovat parhaita. Tulee mieleen Nepalin vaelluksen pienet yösijat ja Bosnian tunnelmalliset puutalot. Toivottavasti vielä joskus pääsee pujahtamaan viileisiin lakanoihin tulisijallisessa yöpaikassa. ❤️
Anna K.
Ajattelinkin että et kuulu kylpytakkimatkailijoihin.
Bosnian puutalot kuulostaa just sellaisilta joista itsekin tykkäisin.
Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
Samoilla linjoilla todellakin! 🙂 Peukutan aina persoonalliselle, paikalliselle ja jollain omalla tyylillään hurmaavalle majoitukselle. Joskus se voi olla b&b tai hostelli, boutiquehotelli tai asunto, mutta koskaan se ei ole viiden tähden luksusresortti mitäänsanomattomine huoneineen ja turistintäyteisine allasalueineen. Monesti menen budjetti edellä, joten joskus on tullut oltua vain halvassa ja persoonallisuuskin on jäänyt halvan varjoon, mutta yleensä pyrin kultaiseen keskitiehen. 🙂 Paljon samoja toiveita ja ajatuksia kyllä majapaikan suhteen kanssasi ehdottomasti! Ja voi vitsit, nuo kylpytakit! Olen myös 157cm ja aina hukun kylpytakkiin sellaiseen törmätessäni.
Anna K.
Aivan mahtavaa, kylpytakkeihin hukkuva kohtalotoveri löytyi! 😀
Toki mullakin käy välillä niin, että hinta ratkaisee ja pitää tyytyä vähemmän persoonalliseen paikkaan. Onneksi hinta ei määritä läheskään aina tunnelmaa, esim. hostellien joukossa on myös helmiä. Monia niin ihania paikkoja on tullut vastaan, että niistä on ollu vaikea lähteä.
Mari / Kodinvaihtaja
Joo, noista arvosteluista tosiaan löytää ne vakivalittajat, mutta jos yli 30% valittaa, niin se on paska. Mä melkein nykyään harrastan kodinvaihtoa, joten siinä on aina persoonallisuus esillä – paitsi niissä, jotka kakkosasuntoja laittavat kodinvaihtokämpiksi
Anna K.
Kodinvaihto on varmasti persoonallisia majapaikkoja etsivälle hyvä vaihtoehto. Mutta entäs kun on vielä esteetikkokin? 😄 Mahtaako ne vaihtokodit olla kauniita, kun mauttomasti sisustetussa en pystyis itse olemaan. 😂
Susanna
Hyvä kooste, minullekin merkkaa majoituksen ystävällisyys aika paljon. Sijaintikin vaikuttaa, autottomana on pakko olla melko lähellä ainakin yksi ruokakauppa tai vastaava. Yleensä on aina ollutkin, poikkeuksena yksi kokemus jossa talo olikin pellon keskellä Espanjassa ja peruin sen, otsikon mukaan piti olla keskellä keskustaa.
Anna K.
Juu, en itsekään koskaan majoittuisi minnekään kauas, automatkan päähän, enkä halua julkkareillakaan jatkuvasti liikkua.
Ystävällinen tunnelma tekee vaatimattomasta paikasta viihtyisän, pokkuroiva palvelu taas hienostakin hotellista epämiellyttävän.
INDIVUE
Mitä enemmän tähtiä, sitä parempi sänky ja sitä paremmat unet sekä puhtaammat lakanat. Useinmiten vielä parempi palvelu. Tuollaisista perusasioista kun ei jaksa enää raskaan reissupäivän jälkeen jonkin parin tähden majoituksen kanssa kinata.
Anna K.
Ei asiat näin mustavalkoisia ole kuin luulet. Mitä enemmän tähtiä, sen enemmän palveluita (ravintola, uima-allas, huonepalvelu) mutta ei esim kahden-kolmen tähden hotelleissa ole automaattisesti huonot sängyt. Ei tarvii mennä äärilaidasta toiseen. Kreikassa olen kaksi kertaa ollut pikkuhotellissa, jossa oli tuliterät hyvät ja kalliit patjat, koska kummassakin paikassa omistaja ymmärsi panostaa asiakkaan yöuniin. Kinata ei ole tarvinnut.
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
Ihana toi sun viimeinen lause postauksessa: ”Haluan maailmalle, haluan kaikkialle”. Kuvaa aika hyvin myös omaa fiilistäni. Voisin tähän lisätä, että tykkään myos kaikenlaisista majoituksista. Viihdyn pienissä persoonallisissa ja kodinomaisessa majoituksissa, jos sitten välillä on ihanaa asustella vähän överisti viiden tähden hotellissa. Loma tuntuu joskus ihanalta, kun voi heittäytyä hetkeksi ”luksuskuplaan”. Se, mitä kukakin luksuksella ymmärtää, onkin aika erilaista meille jokaiselle, kuten kirjoitit. Ihania kuvia sulla tosi erilaisista majoituspaikoista 🙂
Anna K.
No, matkahinkuja on nyt varmasti kaikilla! 🙂
Uskon ihan täysin, että kivoja ja viihtyisiä viiden tähden hotellejakin on, siis sellaisia missä minäkin viihtyisin. Arkeen on kiva saada vaihtelua luksuksella, silloin kun se luksus on oman mielen mukaista, mulle esimerkiksi upea näköala huoneen parvekkeelta.
Outi / Nattura-blogi
Aika moni asia tuntui kuin omasta kynästä kirjoitetulta. Tosin tuota hotellin kylpytakeissa lojumisesta olen hiukan eri mieltä ja voin hyvin perustellakin hotellin kylpytakeissa makoilun ihanuuden: itselläni on hyvin hyvin hyvin harvoin mahdollista makoilla ja rentoutua kotona kylpytakki päällä ja skumppalasi kädessä. Sen takia hotelliyö siellä täällä vaikka ihan kotikaupungissa piristää kummasti. 🙂
Mutta ymmärrän hyvin että monetkaan eivät saa kyseisestä ”matkailumuodosta” irti mitään. Ja veikkaanpa etteehkä n itsekään enää, kun mennään 10 vuotta eteenpäin 😁
Anna K.
Hei mahtavaa että valaisit kylpytakkimatkailun syitä! Selitys hyväksytty! 😀 Ymmärrän että hektisen arjen vastapainona tuollainen päämäärätön loikoilu tuntuu ihanalta laiskottelulta.
Jaana
Aivan ihastuttava kirjoitus: ) Kun omalla rahallani liikun, en koskaan mene vapaaehtoisesti minkään kansainvälisen tai maaketjun hotelliin enkä hae tähtiä. Ymmärrän kyllä että joillekin se voi olla turvallisuuden tunnetta tuova tekijä, mutta itse kyllä haluaisin hotellin sisälläkin tietää missä maassa olen enkä katsella kansainvälisen tason standardisisustuksia. Joskus valitsen edullisen majoituksen vaan logistisesti läheltä asemia tai keskustan sivukadulta. Silloinkin usein saattaa sievä ja siisti majatalo mukavine isäntäväkineen olla matkan kohokohtia: )
Anna K.
Oi kiitos, kiva että tykkäsit. 😊
Tiivistit tosi hyvin sen mitä just itsekin välttelen: standardisisustusta, josta ei tiedä edes missä päin maailmaa on! Kansainvälisissä ketjuhotelleissa on myös usein se ongelma, ettei rahat jää paikallisille, vaan ulkomaiselle ketjulle. Siksikin pitäis aina kannattaa paikallista majoitusyrittäjää!