Ateena, missä yllätin itseni

Kun suunnittelin saarihyppelyn reittiä Suomessa, ajattelin jossain vaiheessa, että olisi parasta jos voisin jättää koko Ateenan väliin. Suomen uutisissa oli juuri ollut puhetta Kultaisen aamunkoiton pidätyksistä ja levottomuuksista, joita Ateenassa oli ollut. Matkanjärjestäjien lentoja ei enää lokakuun lopussa ollut miltään saarelta ja lennot esimerkiksi Rodokselta Ateenan kautta olivat järkyttävissä hinnoissa, neljänsadan euron hujakoilla. Sen vuoksi varasin jo Suomesta paluulennon Turkish Airlinesilla Ateenasta Istanbulin kautta Helsinkiin.

Mutta kun heräsin Ateenassa, yhden rannalla vietetyn relauspäivän jälkeen, tajusin, miten kamalaa on viettää keskustassa vain yksi päivä. Eihän se riitä mihinkään! Minkä hienon nähtävyyden valkkaisi, oli niin monta kiinnostavaa! Ensimmäinen päivä meni vähän ”hukkaan” (olihan rannan valohoito toki ihanaa!) koska maanantaina kaikkien paikkojen sanottiin olevan kiinni kansallispäivän vuoksi.

Aamiaisen jälkeen olin tehnyt päätöksen. Nyt teen jotain sellaista, mitä en koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Muutan lentoani! Turkish Airlinesin lipussa oli nimittäin mahdollisuus muutokseen, mitä hyvin harvoin halvemman hintaluokan lipuissa on. Soitin Aurinkomatkoille, josta lipun olin varannut. Muutos maksaa 50e, minkä tiesinkin ja lisäksi tulee Aurinkomatkojen kulut 60e. Ryöväystä!

Päätin googlettaa, onko Ateenassa Turkish Airlinesin toimistoa. Oli! Lähes naapuriosoitteessa! Mikä mäihä.
Toimiston löytäminen oli farssi sinänsä, se oli kyllä samalla  kadulla, mutta hyvin kaukana ja hyvin piilotettuna. Talojen numerointi on täällä jotain omaa tiedettä. Poseidonos Avenue on monen kilometrin pituinen katu. Hotellini numero on 72, Turkish Airlines 77.  Mutta tällä kadulla onkin monta numero 72:ta ja 77:ää ja kaikkia muitakin. Pitää tietää minkä kaupunginosan kyseistä numeroa on etsimässä.

Suhasin eestaas ratikalla, kyselin ja sain vääriä neuvoja ja ei kun uudestaan. Kaksi tuntia siihen meni! Mutta kannattihan se! Sain sillä kaksi extrapäivää 50 euroa maksamalla. Enemmänkin olisin ottanut, mutta seuraavina päivinä muutoksesta olisi pitänyt maksaa yli 200 euroa (täydemmät koneet), joten tuumasin sen olevat turhan kallista.

Oi miten tyytyväinen olen ollut päätöksestäni! Ateena on ihana! Eläväinen ja valloittava! Lämmin tunnelmaltaan ja vieläpä kesäisen kuumakin! Monipuolinen ja täynnä tekemistä ja näkemistä. Katsokaa vaikka itse.

Etsin Leroksella ollessa hotellia Ateenasta, mutta ei meinannut löytyä mitään kivaa. Olin jo varaamassa Plakan alueella olevasta Byronista huoneen, kunnes luin TripAdvisorista hotellin arvosteluja. Osa kehui sitä ja sen sijaintia, mutta kommenteissa kerrottiin myös likaisista lakanoista, töykeästä asiakaspalvelusta, haisevista roskiksista, toimimattomasta internetistä ja huoneesta, jota ei voinut lukita ollenkaan. Ei kuulostanut ihan sellaiselta paikalta, jota olin etsimässä.

Suosittelen aina tsekkaamaan, onko hotellista, ravintolasta tai mitä nyt etsiikään kommentteja TripAdvisorissa. Varsinkin negatiiviset kommentit kannattaa lukea tarkkaan ja miettiä, ovatko ne asiat itselleen tärkeitä vai ei. Minua ei olisi esimerkiksi haitannut yhtään, jos huoneessa ei olisi ollut telkkaria. Mutta jos ovea ei saa lukkoon, niin eipä siinä kovin turvalliseksi oloaan tuntisi, varsinkaan yksin. Kahden Leroksella huonosti nukutun yön jälkeen päätin etsiä jotain vähän parempaa. Ei enää palelemista! Eikä hyttysiä!

Palasin, hieman pitkin hampain tosin, Booking.comin käyttäjäksi. Siellä komeili heti ensimmäisenä tyrkyllä Hotel Poseidon, mutta hylkäsin sen, koska se oli rannalla, eikä keskustassa. Myöhemmin, Christine Schildtin kanssa juteltuani, aloin miettiä asiaa uudelta kannalta, hän nimittäin kehotti pysymään kaukana Ateenan levottomuuksista, joista Kreikan uutisissa oli taas kerrottu. Ehkä rannalla sijaitseva hotelli olisikin ihan kiva ja varmasti turvallisempi. Ratikkapysäkki näytti olevan ihan hotellin edessä, buffetaamiaista oli hehkutettu joka kommentissa ja kun katsoin sääennusteen, +25 Ateenaan, niin päätös oli sillä selvä.

Matka Lerokselta Ateenaan sujui mukavasti Blue Star Ferries -yhtiön yölaivassa. Hyttipaikka neljän hengen hytissä maksoi 75e. Hinta oli kohtuullinen, siihenhän kuului sen yön yöpyminen samaan syssyyn.
Laiva oli tosi hieno! Ruotsinlaivan tyyppinen, mutta sisätilat olivat siistimmät ja freesimmät. Kaksi ensimmäistä tasoa oli autoille ja rekoille, joiden taitavaa peruuttamista laivaan ihastelin. Ne sujahtivat rampista sisään siihen malliin, että tätä oli tehty ennenkin. Liukuportailla päästiin suoraan ylimpiin kerroksiin, joissa aulatilat ja hytit olivat. Laivan vastaanotosta sai avaimen ja jokainen asiakas johdatettiin hyttiin sisälle asti. Huippupalvelua!

Ennen kuin kävin nukkumaan, kävin kiertämässä laivan yleiset tilat. Siellä oli ihmisiä vauvasta vaariin torkkumassa sohvilla ja nojatuoleilla. Aulatiloissa olisi ollut täysin turvallista matkustaa, mutta halusin nukkua hyvin piinaavien hyttysöiden jälkeen.
Jouduin yläsänkyyn, mutta makoisasti maistui unet sielläkin! Ihana kunnon peitto ja hyvä patja, kyllä laivoilla nämä jutut osataan.

Aamulla aasialaiset tytöt, jotka eivät osanneet kovin paljon englantia, kertoivat, toisin sanoen elehtivät, että olin puhunut, tai siis mitä ilmeisemmin huutanut, yöllä unissani. Katsoin tytön esitystä, johon kuului epämääräistä mölinää ja käsien huitomista ja olisin tiennyt ilman mitään yhteistä kieltäkin, että nyt puhutaan minusta. Voi ei! Nolotti ja nauratti samaan aikaan! Pyytelin tietysti kovasti anteeksi, mutta hekin nauroivat jutulle. Muistin hämärästi unen, jossa ent. formulakuski Mika Salo aikoi viedä reppuni ja hytin tytöt olivat juonessa mukana. Tässä päässä pyörii kuulkaa sellaiset leffat, ettei ole kuunaan nähty! Pitäisi ehkä varata aika johonkin hoitoon?

Parin bussin ja yhden ratikkakyydin jälkeen löysin Pireuksesta hotellille. Huoneeni oli pieni, mutta ihan ok, 120 cm leveä sänky ja katsotaanpas näköalaa… Siis täh? Vastapäinen seinä.
Takaisin respaan. Hei, siinä varauksessa oli huone merinäköalalla.
Ei, tähän economy-luokkaan ei kuulu merinälöalaa, mies selitti pahoitellen. Katsotaanpas tätä varauspaperia. Ja myönnettävä se oli, siinä ei sanottu sanaakaan merinäköalasta, kun taas jonkun muun varauksessa merinäköala oli selvästi mainittu.

Mutta mitä ihmettä! Muistin aivan selvästi tsekanneeni varausta tehdessäni, että hintaan sisältyy aamiainen ja merinäköala. Selitin vielä uudelleen, missä kohtaa näköala oli mainittu ja että olen melko varma asiasta.
No, kuinka ollakaan, hän lupasi katsoa, voiko antaa minulle mitään muuta huonetta. Täällä olisi yksi, jossa on osittainen merinälöala, mutta se ei ole vielä vapaa. Lupasin odottaa ja menin kattoterasille tsekkaamaan uima-altaan (pieni, mutta siisti, ei vihreää limaa, eikä tyhjiä tölkkejä!) ja sen jälkeen yläkerran näköalabaariin kirjoittamaan blogiani.

Da daa, mikä kammari! Jättileveä sänky, missä voin olla vaikka poikittain ja kädet levällään, eikä silti mikään kohta mene reunan yli ja parveke, josta näkyy alas rannalle ja iltaisin auringonlasku merelle. Kannatti taas pitää puoliaan ja hymyillä nätisti!

(Myöhemmin tsekkasin Booking.comin sivuilta: tästä hintaluokasta luki parveke näköalalla, toisista parveke merinäköalalla. Harhaanjohtavaa sanoisin, kuka huomaa varaustilanteessa eron? Oli kuitenkin ehdottomasti oikein vaatia jotain muuta sen vastapäinen seinä -näköalan tilalle!)

Aamupala se vasta yllättikin, vaikka olin siitä kehuja lukenut. Perushyvän leikkeleet-juustot-paistetut munat-pekoni-setin lisäksi oli pöydällinen erilaisia kakkuja, toinen hedelmiä ja kolmas kreikkalaisia erikoisuuksia, kuten pinaatti- tai fetapiirakkaa ja muita herkkuja. Edes minä en kyennyt maistamaan kaikkia, niin ähkyksi vedin itseni jo kaikilla niillä must-herkuilla. Seuraavalla kerralla kokeilen sitten eri juttuja, lettuja suklaakastikkeella jälkkäriksi, vaikka olihan se eilinen suklaabrownie aivan törkeän hyvää!
Tällä jättisatsilla pärjäsin eilen iltaseitsemään asti Ateenan keskustassa!

Ateenan keskustassa kävin uudessa Acropolismuseossa, jonne sisäänpääsy maksoi vain 5 euroa. Todella edullinen museon laatuun nähden. Jo itse moderni rakennus on näkemisen arvoinen. Upeiden lasilattioiden läpi näkyy rakennuksen alapuolella olevat rauniot ja ylemmistä kerroksista näkee toisten kerrosten läpi alimpaan kerrokseen asti. Kun katsoi alakerroksista ylöspäin, näytti kuin ihmiset olisivat kävelleet tyhjän päällä. Huomasin senkin, että hameissa kulkevista naisista näkyi vähän enemmän, kuin he osasivat aavistaakaan. Eipä tullut itsellenikään se mieleen, kun kyykin lattian tasolla ottamassa kuvaa alemman kerroksen patsaista ja laserlaitteesta.

Ylimmässä kerrassa on museon hienoin osa. Sinne on tehty Parthenonin näköismalli, yhtä suuri ja leveä, mutta pylväät ovat terästä ja patsaat ja friisin reliefit ovat alkuperäistä alempana helposti ihailtavina.
Friisin ympärysmitta on 160 metriä ja korkeus metrin. Osa friisiä kiertävistä paloista on kellertäviä, aitoja, mutta suurin osa on valkoisia kopioita, kuten myös ehjinä säilyneistä päätykolmion patsaista.

Kaikki alkuperäiset ovat British Museumissa, Lontoossa. Lordi Elgin, brittiläinen suurlähettiläs, johti patsaiden irrottamista sekä maassa olevista sortuneista paloista, että itse rakennuksesta ja kuljetutti ne Lontooseen. Tämä tapahtui 1801 – 1805, jolloin Ateena kuului Ottomaanien valtakuntaan ja Elgin sai luvan toimilleen turkkilaisilta viranomaisilta. Patsaat ovat edelleen British Museumissa, vaikka Kreikka on pyytänyt niitä itselleen jo vuodesta 1980. Kysyn vaan, miten ihmeessä on mahdollista, miten sivistyneenä itseään pitävä kuningaskunta pitää näitä aarteita edelleen hävyttömästi itsellään!

British Museumin nettisivuilla korostetaan, miten kuka vaan voi tulla katsomaan patsaita sinne, ilmaiseksi, ja miten koko maailma voi nauttia niistä siellä ilmaiseksi, kun ne ovat juuri British Museumissa, ilmaisessa museossa. (Sillä kuka sivistynyt ihminen edes Ateenaan lähtisi!)

Onko se todellakin riittävä argumentti pitää patsaat Lontoossa, että museo on ilmainen? Minun korviin moinen selitys kuulostaa suoraan sanottuna ja anteeksi vaan vittuilulta: mitäs siinä kreikkalaiset valitatte, kun voitte tulla tänne milloin vain ILMAISEKSI katsomaan näitä.

Tulkaapa British Museumin homekorvat katsomaan tätä uutta Acropoliin museota, jos nyt raaskitte sen femman siitä maksaa, niin näätte, mikä alkuperäisten patsaiden ainoa oikea paikka olisi. Jos nätisti pyydätte, ehkä Kreikka antaa teille ne kopiot?