-
Astypalea, saari keskellä aavaa merta
Astypaleaa kutsutaan Aegean meren perhoseksi, sillä sen muoto muistuttaa perhosen siipiä. Tuo upea kaunotar sijaitsee kaukana muista Dodekanesian saarista ja muistuttaakin enemmän Kyklaadien saaria valkoisine taloineen. Astypalea (kirjoitetaan myös Astypalaia) oli syyskuisen Kreikan saarihyppelyni kolmas kohde ja niin ihana, että jäin sinne yhdeksäksi päiväksi. Olin haaveillut Astypaleasta vuosia! Tuo yksinäinen saari keskellä merta tuntui olevan niin kaukana kaikesta, että aina se oli jäänyt saarihyppelyreittieni ulkopuolelle. Rodokselta laivamatka kestää 5,5 – 10 tuntia ja vaikka laivamatkat ovat saarihyppelyn suola, tuo olisi liikaa. Tällä kertaa, kun olin tullut jo valmiiksi pohjoisemmaksi, Kalymnokselle, huomasin että sieltä katsottuna Astypalea olikin enää nurkan takana, ja laivamatka kestäisi vain reilut 3 tuntia. Ja niin viimein,…
-
Kurkistus Kalymnoksen pääkaupunkiin, Pothiaan
Kalymnoksen pääkaupungissa Pothiassa oli kaikkea sitä, mikä saa minut matkustamaan Kreikkaan. Paikalliselämän keskellä saa kokea asioita, mitä turistialueilla ei näe. Kun kävin Massourissa ollessa päiväretkellä Pothiassa, tiesin heti että tänne pitää päästä muutamaksi päiväksi asustelemaan. Intuitioni osui taas oikeaan! Päiväretkeni alkoi hyvin. Ensin näin suloisia kissanpentuja sinisellä tuolilla ja heti perään bongasin kauniin vanhan hotelli Arhontikon aivan sataman tuntumasta. Ajattelin, että se on varmasti kallis, mutta tanskalainen omistaja Henrik sanoi, että voin saada huoneen 35 eurolla/yö. Hotelli hurmasi jo aulassa vanhoilla huonekaluillaan, koristeillaan (sängyn pääty portaikon seinällä kuin tauluna) ja kukillaan. Vanhoista valokuvista tuijotti melko tuiman näköisiä asukkaita menneisyydestä, talo oli entinen pesusienitehdas. Juuri minun oloinen paikka täynnä historiaa! Vaikka…
-
Telendos – Kalymnoksen pikkusisko ihastutti hiljaisuudellaan
Kalymnos sijaitsee Kosin pohjoispuolella ja kuuluu samaan Dodekanesian saariryhmään kuin tuttu Rodos. Se on monipuolinen saari jossa voi viettää lomaa joko Pothian kaupungissa paikalliselämän, mielenkiintoisten museoiden ja hyvien ravintoloiden keskellä tai Massourin hotellialueella, josta pääsee päiväretkelle hiljaiselle, autottomalle Telendokselle. Kun en osannut päättää, olin viisi yötä kummassakin. Kalymnokselle mennessä mietin, missä haluan yöpyä. Pothia, 10 000 asukkaan pääkaupunki houkutteli, mutta toisaalta turistialueella Massaurissa olisin lähellä Telendoksen saarta, jonne ehdottomasti halusin mennä. Lopulta päädyin Massouriin, koska löysin sieltä hotelli Oasiksen 40e/yö merinäköalalla ja aamiaisella. Tämä tarjous ei tullut vastaan Bookingista, vaan kysymällä hotellista suoraan, alennusta sain 17e/yö nettihintaan verrattuna. Massourin turistikohde ei sytyttänyt Hyppäsin Pothiassa bussiin, joka ajoi Horan ja Panormoksen kautta…
-
Kos – rakastaa, ei rakasta
Oliko Kos rakkautta ensisilmäyksellä niin kuin otsikkokuva antaa ymmärtää? Kos on rauhoittunut villeistä 90-luvun bilevuosistaan. Nyt se on polkupyöräilijöiden, perheiden ja nuorten parien saari. Joillekin Kos tarjoaa kaikkea sitä mitä turisti voi lomallaan kaivata. Vaan löysinkö minä sen kreikkalaistunnelman, jota matkoiltani haen? Jokavuotinen Kreikan saarihyppelyni on jälleen alkanut! Tänäkin vuonna lensin Rodokselle, sillä siitä on tullut helppo ja tuttu paikka aloittaa saarikierros. Tunnen jo kaupunkia, tiedän mistä lentokenttäbussi lähtee ja mihin se ajaa, mistä satamasta lähtevät kantosiipialukset ja mistä isot matkustajalautat. Mutta suurin syy Rodoksen valintaan oli tietenkin lentohinnat. Viime vuoden tapaan nappasin taas Tjäreborgin äkkilähdön, 30 eurolla menopaluu Helsingistä Rodokselle. Ja aivan kuten viime vuonnakin, jätin paluun käyttämättä, sillä…
-
Lindos – Rodoksen viehättävin kylä
Niin sekin päivä koitti, että minä lomailin Rodoksella! Eikä Lindos ollut hassumpi paikka viettää muutama päivä. Totta puhuen tuntui uskomattomalta, että pääsin sen valkoisille kujille poikkeuksellisena kesänä 2020. Siksi ensimmäiset lomapäivät kuluivat kuin huumassa. Täälläkö tosiaan olen! Ihanaa! Vuosikaudet ajattelin, että minnekään Rodokselle en ainakaan lähde! Rodoksen maine pelkkänä örveltävien turistien sikailukohteena oli niin tiukassa, että pelkkä sattuma sai minut ensimmäistä kertaa laskeutumaan sinne lokakuussa 2013, jolloin olin aloittamassa ensimmäistä saarihyppelyäni. Olin ostanut matkanjärjestäjältä menolennon 45 eurolla ja se nyt sattui olemaan Rodokselle. Jo tuolloin huomasin, että vanha kaupunki mukulakivikatuineen oli varsin kaunis, vaikka yhtä lailla se toinenkin puoli tuli selväksi: rumat hotellit, mopojen jatkuva pärinä ja massaturismikohteen tuntu. Pidän…
-
Unelmieni kreikkalainen talo
Puiset, vienosti narahtavat ikkunaluukut, leveät lankkulattiat, yli puolen metrin paksuiset kiviseinät, jykevä puuarkku antiikkipeilin alla, ikoni sängyn vieressä ja parvekkeelta avautuva näköala kuin mielikuvituksellisimmista unelmistani. Tervetuloa keltaiseen talooni Symille! Tekisi mieli aloittaa tämä juttu Karen Blixeniä esittävää Meryl Streepiä mukaellen: ”I had a house in Greece”. Harmi vain, ettei se ole totta. Siinä missä Blixenillä oli maatilansa Afrikassa vuosia, minulla oli talo vain kolme viikkoa eikä se edes minun ollut. Mutta rakkauteni taloa kohtaan oli niin syvää, että sen kolmen viikon ajan talo tuntui omalta, se kuului minulle ja minä kuuluin talolle. Kuin olisin löytänyt kauan kadoksissa olleen ystävän, oman elämäni ehjäksi tekevän puolikkaan, rakastetun, jinin ja jangin. Talo hengitti…
-
Symi! Sydämeni osuman sai
Aina välillä onni on matkoilla myötä ja osun paikkaan, joka vie jalat alta heti kättelyssä. Kreikan kaunotar, Symi oli juuri sellainen! Rakastuin siihen ensi silmäyksellä, niin hurmaava se oli värikkäine, rinnettä kiipeävine taloineen ja turkoosinvihreänä kimmeltävine lahtineen. Symillä tiesin heti, että täältä en lähde ihan heti pois. Moni tulee Symille päiväretkelle Rodokselta ja viipyy saarella 4-5 tuntia. Minä viivyin paria päivää vaille viisi viikkoa. Mitä ihmettä Symillä voi tehdä niin pitkään? Esimerkiksi kiivetä kaikille kaupungin kukkuloille, ihailla ympärillä levittyvää kauneutta, lähteä veneretkelle, syödä hyvin, käydä uimassa turkooseissa vesissä, kävellä aamuvarhaisella satamakadulla, ottaa yhä uusia valokuvia, käydä viinilasillisella illan laskettua, silittää kissoja, käydä hakemassa tuoretta leipää leipomosta ja hedelmiä kadun varren…
-
Millaista Kreikassa oli koronakesänä 2020? Kokemuksia ja vinkkejä
Pääsin Kreikkaan tänäkin vuonna! Lensin Rodokselle 19.8. eli viimeisenä päivänä jolloin matkat Kreikkaan olivat vielä ”virallisesti sallittuja”. Seuraavana päivänä valmismatkat peruttiin, myös syyskuulle varaamani paluulento. Omatoimimatkaaja ei kuitenkaan vähästä lannistu, ostin uuden paluulennon ja vietin ihanan, pitkän loman Kreikassa, kuten joka syksy. Mutta millaista korona-ajan Kreikassa oli? Entä millaista matkustaminen oli? Oliko se vaarallista, itsekästä ja suorastaan vastuutonta, niin kuin somessa kritisoidaan. Lue mietteeni kotikaranteenin loppumetreiltä. Olin pitkään kahden vaiheilla lähteäkö vai ei ja seurasin tilannetta tarkkaan. Kun bongasin Tjäreborgin menopaluulennot Rodokselle 30 eurolla, ei tarvinnut enää miettiä. Eihän niitä voinut jättää ostamatta! Koska Kreikka kuului matkaa varatessa ja sille lähtiessä vielä ns. turvallisiin maihin, oli lähtöpäätös helppo tehdä.…
-
Suloisen joutilaisuuden Tilos
Tilos, tuo eläkeläisten, litteiden rantakivien, autioiden kujien ja valtavien keltaturkkisten kissojen kreikkalaissaari opetti minulle, että joskus on ok olla tekemättä yhtään mitään. Ensivaikutelma Tiloksesta oli suoraan sanottuna melko ankea. Päivä oli kääntymässä illaksi, kun saavuin ja Livadian rantakadulla kävellessäni vastaan tuli lähinnä suljettuja tai puolityhjiä tavernoita. Asiakkaiden keski-ikä huiteli lähempänä kahdeksaakymmentä ja he söivät vaitonaisina niin kuin ikänsä toisensa tunteneet usein tekevät. Kadulla vastaan tullut koirakin oli niin raihnainen, että hyvä kun sen jalka nousi. Tervetuloa seniorilomalle, Anna! Vaikka pidän pienistä ja hiljaisista paikoista, tämä oli vähän liikaa. On eri asia olla pienessä, eloisassa paikassa, kuin pystyyn kuolleessa kylässä vanhusten keskellä. Varamaani hotellikaan ei ollut häävi, no mitä 25 euroa…
-
Paluu Kastellorizoon
Kastellorizo, viime vuoden suuri rakkauteni, kutsui minua tänäkin vuonna puoleensa. Miltä tuntui palata saarelle, josta viime vuonna löysin ”oman” kreikkalaisen kotini? Kun Kastellorizo on häviämässä horisonttiin, on hyvä aika kirjoittaa, mitä tunteita saari tällä kertaa herätti. Istun parhaillaan laivan kannella, aurinko paistaa ja meri hohtaa sinistäkin sinisempänä. Kreikan lippu lepattaa tuulessa ja vieno tuuli osuu iholleni. Katselen aina välillä potkureiden veteen nostattamaa kuohua ja unohdun tuijottamaan kaukaisuuteen. Pystyn yhä näkemään Kastellorizon saaren silhuetin himmeänä horisontissa, vaikka lähdimme sieltä jo puolitoista tuntia sitten. Tällä kertaa viivyin saarella vain viisi päivää, kun vuosi sitten ihastuin siihen niin, että jämähdin viideksi viikoksi eikä silloin saarihyppelystä tullut yhtään mitään, tai no, yhden saaren hyppäys.…
