-
Kävelen itseni onnelliseksi
Milloin minä muutuin matkailijana niin, että kenkien ja vaatteiden haalijasta tulikin maisemien metsästäjä? Milloin myöhään kukkuja muuttui kuudelta herääväksi aamuvirkuksi, joka nousee katsomaan auringonnousua? Milloin kalleimmaksi aarteeksi muodostui kivikkoiselta polulta löytynyt käkkyräinen oksa tai aaltojen sileäksi hioma kivi? En tiedä, mutta sen tiedän, että muutos on tapahtunut ja nyt se on tärkeä ja pysyvä osa minua. Kun heräsin, kännykän kello näytti 6.22. Mikähän siinä on, että Suomessa en koskaan herännyt töihin tähän aikaan, mutta täällä Kastellorizossa taas en osaa nukkua pitkään. Päätin, että nyt on juuri oikea aika nousta ja kiivetä katsomaan auringonnousua linnan raunioille. Kun nousin linnalle johtavia jyrkkiä metalliportaita, joiden kaiteesta tarttui metallin haju käsiini, näin oranssin pilkahduksen…
-
Miten päädyin kreikkalaisiin häihin?
Mistä sinä tunnetkaan hääparin, minulta udeltiin häissä. Se onkin aika mielenkiintoinen tarina, vastasin heille. Me nimittäin tapasimme vasta laivamatkalla tänne tullessa, siis alle viikko sitten. Se, että sain kutsun kreikkalaisiin häihin, on yksi hienoimpia asioita, mitä minulle on koskaan matkoillani sattunut. Se tuntui niin uskomattoman ihmeelliseltä, että väitän saaren taikavoiman vaikuttaneen asiaan. Törmäsimme Floran kanssa viikon aikana useita kertoja ja juttelimme niitä näitä. Kun sitten häitä edeltävissä, hyvin rennoissa juhlissa sain häneltä kutsun häihin, se tuntui samaan aikaan ihmeelliseltä ja toisaalta siltä, että juuri näin oli tarkoitettukin. Flora sanoi heti kutsun esitettyään ”no presents”. Minä ehdotin varovasti, että entä jos minun lahjani heille olisi se, että otan häissä valokuvia. Flora…
-
Kun saarihyppelijä paikoilleen jämähti
Tänään se taas saapui, tuo pelottava, sininen jättiläinen, joka ahmaisee ihmiset sisuksiinsa ja vie heidät pois: Blue Star Ferriesin autolautta. Kun näin sen, mahan pohjassa muljahti ikävästi, pulssi nousi, jalat menivät veteläksi ja mieleen nousi vain yksi asia. Ei vielä! En halua vielä lähteä. En vieläkään. Tätä minulle ei ole tapahtunut vielä kertaakaan saarihyppelyllä, ehkä siksi, että olen tehnyt suunnitelmia ja hotellivarauksia etukäteen ja siksikin on ollut paitsi pakko, myös ilo jatkaa matkaa. Mutta nyt istun täällä rantakadun kahvilassa samaan aikaan haikeana ja tyytyväisenä: olen juuri hyvästellyt australialaiset ystäväni, jotka kaikki lähtivät pois, mutta helpottuneena siitä, että minun ei ollut pakko lähteä. En suoraan sanottuna ymmärrä ollenkaan, miksi en pysty…
-
Sukellus siniseen maailmaan
Tarina Kastellorizosta jatkuu. Aurinkoinen retkipäivä siniselle luolalle ja St. Georgen saarelle oli jotain sellaista, mitä en kovin usein yksin tee. St. Georgen saari oli hyvin erikoinen yhdistelmä: aurinkotuolit, vähäpukeiset auringonottajat ja pieni, valkoinen, kreikkalaisortodoksinen kirkko vierekkäin. Taivaallista aurinkosuojaa tarjolla. Kävelin ensimmäisenä iltana satamakadulla, kun huomasin mainoskyltin sinisestä luolasta. En kovinkaan usein lähde yksin matkustaessani retkille, mutta tämän kohdalla tiesin, että tuon haluan nähdä. Eikä retken hintakaan päätä huimannut, vain 10 euroa. Ensimmäinen koju tarjosi lähtöä klo 9. Ajattelin, että melko aikaisin, kun aamulla pitäisi käydä ensin leipomossa ja syödä aamupala ennen lähtöä. Seuraava tarjosi lähtöä varttia vaille kymmenen. En erityisemmin tykännyt miehen lipevän limaisesta tyylistä, (mulle ei tarvi lässyttää noita…
-
Mulla kauas menolippu on
Olin noin viiden vanha, kun rallattelin iloisesti Menolippua, joka siihen aikaan oli listahitti. Liekö universumi kuullut toiveeni jo silloin, sillä kovin matkailuhenkiseksi elämäni onkin muodostunut. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun ostin pelkän menolipun maailmalle. Ja se tuntuu huikean vapauttavalta! Tulen takaisin kun siltä tuntuu. Lähtöitkujen aikaan Viime viikko oli yhtä suurta tunteiden myllerrystä. Oli viimeinen viikkoni tutussa työpaikassa, tuttujen ihmisten ympäröimänä. Tuntui käsittämättömän haikealta jättää heidät kaikki ja samaan aikaan rinnassa kupli ilo siitä, että olin uskaltanut varata lennon heti sunnuntaille. Ja tällä kertaa pelkän menolennon! Minkäs teet, kun syvällä sisimmässäni asuu seikkailijaluonne, joka vaatii maailmalle, on sen kutsumusta aika ajoin toteltava. Tunnelmat eivät olleet lentolipun varaamisen jälkeenkään pelkästään…
-
Leros – luovan hulluuden saari?
”Leros ei ole kovin kummoinen. Leroksella ei ole mitään nähtävää. Lerokselle ei kannata mennä.” Näin minulle Lerosta kuvailtiin.Ai ei vai? Katsokaa vaikka itse, miten kaunista siellä oli! Mikä ihana turkoosin sinisenä hehkuva meri! Lerokselle lähtemistä käänsin ja väänsin moneen kertaan. Patmos oli kaunis saari ja Captain’s House hotellin huone niin viihtyisä, että sieltä ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan. Omistajatkin olivat mukavia, aamupala hyvä ja se sänky – aivan ihana. Yölaiva, jolla aion mennä Ateenaan kulkee Rodokselta päin ja koukkaa ensin Lerokselle, sitten Patmokselle. Olisin siis aivan yhtä hyvin voinut mennä sen kyytiin Patmokselta. Mutta. Kun nyt kerran olen näin lähellä, niin miksen kävisi katsomassa samalla miltä Leros näyttää. ”Ei…
-
Huhuu, onko täällä ketään?
Koska viivyin Karpathoksella aiottua pidempään, piti suunnitelmia muiden saarten osalta muuttaa. Mietin, jätänkö Lipsin vai Leroksen väliin. Laiva-aikatauluja selatessa löysin kaksi järkevää ratkaisua: joko olla neljä päivää sekä Lipsillä, että Patmoksella ja sitten laivalla Ateenaan tai viisi päivää Patmoksella ja kolme Leroksella. Päädyin Patmos-Leros yhdistelmään, sillä Lipsi näytti kuvissa aika pieneltä kohteelta ja muistelin, miten hiljaiselta Halkilla tuntui lokakuun alussa. Patmoksella koin iloisen yllätyksen, kun löysin Patmos Star -laivan joka vielä liikennöi Lipsin ja Patmoksen väliä. Nettisivut, joilta olin laivayhteyksiä katsonut, eivät maininneet ollenkaan näitä pienempiä laivoja.Laiva lähti 7.30 ja ennen sitä söin pikaisen aamupalan (ja sain banaanin mukaani), vaikka hotellin aamiainen alkoi virallisesti vasta klo 8. Hyvää palvelua. Pian…
-
Patmos – uskisten ja trenditietoisten saari
Patmoksen saarella viihtyvät niin pyhiinvaeltajat, italialaiset trendinuoret, kuin päiväksi saapuvat risteilymatkustajat. Onneksi kausi on niin lopussa, että italialaisista ei ole tietoakaan ja risteilymatkustajiakin saa aika hyvin väisteltyä. Muutaman nunnan olen katukuvassa nähnyt, liekö sitten niitä pyhiinvaeltajia. Karpathoksen laivamatkan jälkeen yövyin kamalassa röökinkatkuisessa huoneessa hotelli Savoyssa Rodoksella. Hotellista saamaani mielikuvaa ei ainakaan parantanut se, että vaikka olin lähettänyt sekä sähköpostia, että soittanut varmistaakseni huonevarauksen ja yölaivalla saapumisen, yövuorossa oleva pahantuulinen äijä ei tiennyt mitään tulostani. Ja minähän siitä vihat sain niskoilleni, tulla nyt yhdeltä yöllä ilmoittamatta! Hintakin nousi yllättäen sovitusta 25 eurosta 30 euroon, mutta siinä pidin tiukasti puoleni väsymyksestä huolimatta. Kestin juuri ja juuri siellä sen seitsemän tuntia, jonka ehdin…
-
Pyhimyksiä ja pieniä ihmeitä
Ennen kuin kävin nukkumaan, päätin että en aio olla Olympoksessa lauantaihin asti. Tuuli oli saanut omankin tuuleni kääntymään ja halusin takaisin ihmisten ilmoille. Laitoin herätyskellon soimaan kuudeksi tähdätäkseni seitsemän bussiin ja edelleen kahdeksan laivaan. Kuudelta tuuli ulisi nurkissa ja ikkunasta näkyi vaahtopäiden täplittämä meri. Käänsin kylkeä ja ajattelin, että täytyy olla jokin muu keino.Kun nousin, huomasin, että talossa ei ollut sähköä. Tämäkin vielä! Aamulla kävelin kylänraitilla kyselemässä, olisiko kukaan menossa Pigadiaan. Eräs huivikaupan mummo kertoi miehensä menneen sinne jo aamulla, olisit kysynyt eilen, niin olisit päässyt kyydillä. Hän neuvoi, että kannattaa kuitenkin käydä kysymässä alakylän Sofialta kyydistä, siltä, jolla on kahvila supermarketin lähellä. Hän kyllä tietää, jos joku on menossa…
-
Olympos, Olympos, tuo kylistä kaunein?
Ihme ja kumma, pääsin kuin pääsinkin lopulta Olympokseen! Mutta hilkulla oli. Aamulla päätin varata huoneen Nikos Hotellista Diafanista, eli Olympoksen lähellä olevasta satamakylästä. Kun avasin sähköpostini, sinne oli tullut eräältä Irinalta, Olympoksessa sijaitsevan hotellin omistajalta, viesti. Olin nimittäin kysynyt sieltä majoituksen hintaa sähköpostilla. Asunto oli normaalisti 60e, mutta minulle hän olisi antanut sen 50 eurolla, liian kallis kuitenkin. Kyselin samalla häneltä, osaako hän kertoa millä tavalla pääsisin Olympokseen Pigadiasta. Ja siihen liittyen hänellä oli minulle uusi vinkki. Hänen tuttunsa, Minas tulee tänään käymään Pigadiassa ja voisin päästä hänen kyydillään. Minaksella on myös hotelli, jonne voin mennä yhtä lailla. Viestiin hän oli lisännyt Minaksen puhelinnumeron ja hotellin nimen. Googletin huvikseen hotellin…
