Folegandros: Kreikan saarten pieni kaunotar
Jos tykkäät pienestä ja pittoreskistä, sopii Folegandros sinulle. Minä ihastuin siihen, mutta ei sekään sentään täydellinen ollut. Saarihyppelylly silti oiva muutaman päivän kohde!
Folegandros, ensimmäinen kohteemme, oli pikkuruinen ja sievä, juuri sellainen kreikkalaiskylä, joista tykkään. Hotellimme oli ylhäällä Chorassa, kolmen kilometrin päässä satamasta. Sinne hurautimme halki karuakin karumman maiseman bussilla, joka lähti heti kun laivamme saapui satamaan ja matkustajat saatiin kyytiin. Tällaiset käytännön asiat Kreikassa toimivat loistavasti.
Heti ensimmäisenä iltana kävelimme mäen päällä olevalle kirkolle ihailemaan auringonlaskua. Usvaisesta säästä johtuen pallukan katoamista mereen ei päästy todistamaan, mutta kauniit, utuiset värit laskeva aurinko piirsi taivaanrantaan ja kylän valkoisiin taloihin. Osuimme paikalle kastejuhlien aikaan ja kirkon ovesta näimme pilkahduksen juhlaväestä kiertämässä kehää vauva sylissään.
Kohti sinisen eri sävyjä
Karavostasis eli satamakylä oli oikeastaan jäänyt kokonaan näkemättä, kun bussi kaarsi satamasta niin pian matkaan. Pieni oli tämäkin kylä ja vaikka siellä ranta oli aivan vieressä, olin silti tyytyväinen, että olimme päätyneet idylliseen Choraan. Kalastaja esitteli saalistaan, kun utelin mitä hän oli saanut. Muovikassissa oli mustekaloja.
Kylän vierestä löysimme aivan sattumalta rauhallisen rantapoukaman, jonka vesi loisti mäen päältä katsottuna houkuttelevan turkoosina. Sinne siis! Pikkukivirannalla oli vain kourallinen väkeä eikä rantatuoleista tietoakaan, täydellistä. Ja se vesi! Kirkkaassa vedessä oli nautinto uida ja snorklailla, Hannaa tosin puraisi kala vedessä, auts!
Snorklatessa tulee tunne kuin leijuisi sinisävyisessä avaruudessa. Uin kauemmas rannasta maailmassa, jossa oli vain turkoosin eri sävyjä, kivien lomassa uivia läpikuultavia pikkukaloja ja auringon veteen heittämiä juovia. Kauempana näkyi samaan aikaan houkutteleva ja pelottava tummempi sinisyys, meren syvempi osa, jonne uin kahden kivenjärkäleen välistä. Miten jyrkästi meri syvenikään siinä kohtaa! Siellä pohja tuntui olevan loputtoman kaukana. Kalaparvet väijyivät heti kivenjärkäleiden takana ja lähtivät karkuun varjoni havaittuaan. Niiden kyljet kimmelsivät auringossa, kun ne pyrähtivät kauemmas minusta. Vedenalainen maailma on niin kaunis pinnan alta katsottuna.
Ihan kujalla
Se, että ylipäätään päädyimme Folegandrokselle, johtui tietystä kujasta, josta näin kuvia netissä jo pari vuotta sitten. Tuonne minä haluan! Miten yksi kuva voikin vaikuttaa matkakohteen valintaan. Valkoisten talojen kuja sinisine porraskaiteineen näytti niin kertakaikkisen täydelliseltä kuvissa. Etukäteen jo haaveilin, miten vaellan noilla kujilla onnesta sykkyrällä. No niinpä varmaan. Maanista kuvaamistahan se oli.
Mutta vastasiko todellisuus unelmia? Eipä oikein. Olin aivan ällistynyt, että tämäkö se nyt muka on. Epäilin jo, että tämän täytyy olla joku pienempi versio ja se oikea piilottelee vielä jossain. Mutta ei, tämä se oli. Kuja oli paljon lyhyempi kuin ajattelin ja jotenkin vaatimattomampi. Eikä sitä kauneutta ollut kuin se yksi pikku pätkä, kun olin naivisti ajatellut, että koko kylä on tällaisia kujia täynnä.
Ensivaikutelmasta toivuttuani aloin kuitenkin tykkäämään kujasta. Sinne piti päästä niin aamulla kuin illalla ja joskus päivälläkin, vaikka keskipäivän kirkas valo tummine varjoineen oli kuvaamisen kannalta hankala. Myöhään illalla, kun koko kylästä katkesi sähköt, menimme pilkkopimeällä sinne katsomaan tähtiä. Se oli kujahetkistä taianomaisin.
Vähän kaikkea ja sehän riittää
Mitä muuta Chorassa oli kuin kuja? Parvekkeeksi nimeämältämme näköalapaikalta, aukion laidalta oli huima pudotus mereen ja upea näkymä kauas horisonttiin asti. Kylän pikkukaduilla oli yllättävän paljon ravintoloita ja pikkutilpehöörikauppojakin oli jokunen. Supermarketista saatiin jugurttia, hedelmiä ja mehua aamuksi, leipomosta rapeakuorista pinaattipiirakkaa ja muita herkkuja. Huoneemme terassilla, bougainvillea-pensaan katveessa oli oiva paikka aamiaiselle. Onko ihanampaa tapaa aloittaa aamu kuin syömällä ulkona, auringon lempeässä lämmössä.
Mummoja nähtiin sen verran, että idylli oli taattu. Osa näytti aika happamilta, kun huomasi kameran. Voipi olla, että oli kesän aikana joutunut kuvaan jos toiseenkin. Yritin kuvata salaa ja kaukaa, etteivät yöunet mummoilta mene.
Mitäs muuta tehtäisiin?
Näin pienellä saarella ei ole paljon nähtävää, eikä karu maisema houkutellut vaeltamaan kuivia rinteitä pitkin, eikä kuumuuskaan, vaikka minivaellus oli minulla haaveissa. Kävimme bussilla Ano Merian kylässä pienellä kävelyllä ja lounaalla ranskalaisen kanssa, johon olimme törmänneet jo useamman kerran aiemmin. Näimme myös aaseja työntouhussa, heinäkuormat selässään. Paikalliselämän kohtaaminen on aina mielenkiintoista.
Samana päivänä jatkoimme vielä Agalin rannalle, saaren pohjoisrannalle. Uimisesta ei tullut mitään valtavien, vaarallisten aaltojen vuoksi, joissa raavaat miehetkin jäivät veden armoille, mutta joogahetki meren pauhua kuunnellen, jalat hiekkaan uponneina oli mieleen painuva.
Idylli ei aina olekaan ihan aitoa
Folegandroksen idylliin sekoittui kuitenkin myös turismin mukanaan tuomia haittoja. Heti ensimmäisenä iltana söimme todella kauniissa ravintolassa puiden katveessa, lyhtyjen alla, perinteisillä punostuoleilla istuen. Mutta eipä osattu aavistaa, että paikka oli pelkkä turistiansa.
Ruoka ei ollut kummoista, grillatut kasvikset olivat lähinnä vitsi ja kanasouvlaki ei maistunut miltään. Sehän on yleensä takuuvarma! Mutta kaiken huippu oli se, että laskun tuodessaan he väittivät antavansa meille alennusta, vaikka hinta oli juuri se, mikä listassa luki. En malttanut olla huomauttamatta, että souvlakin hinta oli kyllä alun perinkin kympin, johon tarjoilija vastasi, että laskussa lukee souvlakirivillä kaksikymppiä, kun teitä on kaksi. Ai ihanko totta?! Että kahdesta annoksesta maksetaan enemmän kuin yhdestä? Kiitos kun kerroit, ei varmaan itse oltaisi huomattukaan. En jaksanut edes väittää vastaan heidän special offerilleen, niin paljon korpesi se miten dameina tyyppi meitä piti.
Kissaystäviä (ja yksi petturi)
Muihin saariin verrattuna Folegandroksella oli paljon kissoja. Choran kylän laitamilla oli joutomaa, jossa majaa piti valtava kissalauma, useita kymmeniä katteja, enemmän ja vähemmän villejä. Eräs ravintolan omistaja kävi niitä syöttämässä, vei isossa sankossa nappuloita näille reppanoille.
Kujilla törmäsi kissoihin ihan jatkuvasti, mikä tietysti kissaihmiselle oli vain positiivista. Suurin osa antoi silittää ja kehräsi tyytyväisenä, paitsi petturikissa, joka alkuhuristelun jälkeen raapaisi Hannaa kädestä noin vain yhtäkkiä, niin kuin kissoilla on v-mäisinä hetkinään tapana tehdä.
Kokonaiskuva raapaisusta, kalan puremasta ja turistiravintolasta huolimatta jäi ehdottomasti reilusti positiivisen puolelle. Folegandros osaa myös hurmata!
Kiitos kuvaajalleni! Kaikki kuvat, joissa minä olen: Hanna Maunula.
20 kommenttia
Hanna M
Heti alkoi pyöriä Alejandro päässä, tietysti Folegandrokseksi muunnettuna 🙂 Ihana palata näihin kuviin ja tunnelmiin – jopa kujalle! 😀 Muistan niin hyvin sen sähkökatkosillan ja tähdet.. Ah!
Anna K.
Mulla on myös soinut aina välillä päässä Folegandros! Ja voyge, voyage! Onneks ei se kynttilälaulu enää! 😀
Kyllä näitä kuvia itekin mielellään kattelee, vaikka ihanissa maisemissa oon edelleen. Olihan tuolla kaunista!
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
Me käytiin tuolla yhden päivän saari hyppelyllä Santorinilta 5,5 vuotta sitten 😀 silloin kesäkuun alussa ei ollut paljoa muita ja jouduttiin sitten kävelemään sieltä se kolme kilometriä satamaan takaisin laivalle 😀 muistan nuo ihanat turkoosit vedet ja maisemat 🙂 taisi Topias myös syödä niin hyvää lammastakin siellä, että muistaa sen vieläkin 😀 ihania kuvia ja harmi ettei se kuja ollut se unelmien kuja 😀 mulle käy välillä ihan samalla tavalla ja valitsen kohteen kuvien tai hotellien perusteella 😀
Anna K.
Hyvä lammas jää aina mieleen!
Kannatti kuja silti käydä katsomassa vaikkei ehkä ihan niin upea ollutkaan kuin kuvissa.
Terhi | VAGABONDA
Voi ei, tuollaiseen turistiloukkoravintolaan päätyminen harmittaa varmasti, etenkin Kreikassa kun siellä yleensä saa suurella todennäköisyydellä hyvää ruokaa. Olemme juuri Kroatiassa, ja kaikki ravintolakokemukset ovat olleet pettymyksiä. Vaikka Kroatia onkin upea maa, ollaan ikävöity Kreikan ruokia – ja kreikkalaista vieraanvaraisuutta! Ehkä pitää seuraavaksi suunnata Kreikkaan 🙂
Anna K.
Hei mä niin tiedän! Kroatia on kaunis mutta hyvää ruokaa saa etsiä. Parhaat ruuat oon saanu pohjoisessa eli Rovinjissa ja Krkin saarella. Samoin se asiakaspalveluasenne mättää siellä. Täällä on ollu ok-hyvää mut ei koko ajan niin sydämellistä kuin joskus aiemmin.
Viherjuuria
Kreikan saaret kuuluvat to do -listalle. Luulen, että jonain vuonna täytyy toteuttaa tällainen saarihyppely. Harmi, että siellä on myös näitä, jotka yrittävät huiputtaa pientä turistia mutta kiva, että saarivisiitti jäi kuitenkin positiivisen puolelle.
Anna K.
No pientä kusetusta on kaikkialla, joten no hard feelings. 😀
Kannattaa siirtää heti listan kärkeen!
Emilia/Matkan varrella
Miten en ole koskaan kuullutkaan tästä paikasta! Vaikuttaa ihanalta, ei niin turistipainotteiselta kuin esim Santorini. Harmi että tuo kuja tuotti pettymyksen! Minullekin on välillä käynyt niin että on oikein odottanut jonkun tietyn jutun näkemistä, joka sitten paljastuukin ihan pliisuksi todellisuudessa.
Anna K.
Folegandros on melko tuntematon, siks käynkin näillä pienillä saarilla tsekkaamassa millaisesta paikasta on kyse. Todella kaukana Santorinin turismista!
Joo, pliisu se kuja just oli! Ei niinkään suuri pettymys mut vähän et no höh, tämäkö se nyt on!
Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog
Olipa söpö pieni kreikkalainen kylä sokeritoppataloineen, joka on varmasti aivan ihanteellinen muutaman päivän pysähdykselle! Ihanaa, että satuitte paikalle kastejuhlan aikaan ja pääsitte myös kurkistamaan paikallisten arkeen. Todella kiva lukea itselle aiemmin aivan tuntemattomasta kohteesta!
Anna K.
Kiva, että tällaiset pienet paikatkin kiinnostaa! Mä tykkään just kaikesta oikeasta elämästä ja paikallisista jutuista, päästä katsomaan miten ihmiset elää. Sitä skumppaa voi vaikka litkiä sitten Suomessa, ei oo niinkään mun juttu matkoilla.
Paula - Viinilaakson viemää
Onpas kiva lukea tällaisista vähemmän tunnetusta saarista niiden tunnetuimpien lomassa. Olen monta vuotta haaveillut saarihyppelystä joten tästähän saa kivasti vinkkiä siihen. Kreikka on kyllä niiiin ihana! Kuja näyttää pikkupettymyksestä huolimatta idylliselle.
Anna K.
Olihan se kuja hieno! Odotukset oli vain astetta korkeammalla! 😀
Mukava kuulla, että näistä pikkusaarista tykätään myös lukea. Nyt kannattaa siirtyä haaveilusta tositoimiin! Saarihyppely on iiiiihanaa!
Riikka
Tämähän kuulostaa käymisen arvoiselta paikalta :). Kreikassa on kyllä aina hauskaa se, että kaikkialla on jotakin samaa ja tuttua, mutta kuitenkin joka saarella oma erilainen persoonansa.
Anna K.
Hyvin sanottu! Takuuvarmat Kreikkajutut löytää aina ja sitten mausteena päälle vielä jotain pientä, erilaista kivaa.
Ida / reissurasia
Kreikka on kyllä aina niin ihana, mutta kuten täälläkin saarella, se kätkee sisäänsä myös turistihuijauksia. Olin saarihyppelyllä kaksi vuotta sitten ja meille kävi hieman samantyyppinen tilanne Mykonoksella. Onneksi suurimmaksi osaksi ihmiset ovat ihan rehtejä ja ruoka mitä maukkainta!
Anna K.
Onneksi tää ei kovin paha huijaus ollut, lähinnä vaan harmitti, että takuuvarma ruoka oli ihan kehnoa.
Yleensä siellä ollaan rehellisiä ja nimenomaan pikkusaarilla. Siksi tälläiseen ei olisi uskonut törmäävänsä Folegandroksella.
Meri / Syö Matkusta Rakastan
Sunnuntaistriimin kommentti vähän myöhässä. 🙂 Mutta kyllä sä vaan olet saanut mut vakuuttuneeksi, että tämä olisi mun paikkani Kreikassa! Ja minäkin muuten saan pakkomielteitä päästä näkemään joku tietty paikka jonkun yhden netissä nähdyn kuvan perusteella. 😀 Toiset on pettymyksiä, toiset ei. Ja iso miinus tolle ravintolalle, kehtaavatkin!
Anna K.
No, eipä tuo niin nuukaa. 🙂
Kiva kuulla! Kyllä tuolla kannattaa käydä! Itse yhdistäisin siihen joitain muita saaria myös ja ”pakkokin” on, koska tuonne on sen verran hankala mennä. Santorinin kautta hyvät yhteydet.