-
Kirkkojen ja kreisibileiden Ios
Ios on heinä-elokuussa nuorten bilesaari, jolloin rauhallista lomaa kaipaavien kannattaa sitä välttää. Keväällä, alkukesällä ja syksyllä saari on kuitenkin rauhallisempi. Lapsiperheiden kohteena en Iosta pidä, mutta ennakkoluulottomille Kreikan ystäville se sopii. Minusta Ios oli passeli kohde saarihyppelylle, pari päivää oli sopiva annos minulle. Olen vuosia vältellyt Iosta, sillä sen maine Kreikan tärkeimpänä bilesaarena on tiukassa. Viime kesänä olin Kyklaadien saarihyppelyllä kesäkuun alussa ja koska Ios osui sopivasti reitilleni, ajattelin nyt tai ei koskaan. Tiesin, että biletyssesonki alkaa vasta vähän myöhemmin, joten saisin todennäköisesti yöni nukuttua. Miten Iokselle pääsee? Lensin Apollomatkojen äkkilähtölennolla Santorinille ja hurautin kentältä satamaan bussilla, josta jatkoin matkaani saman tien Iokselle katamaraanilla. Santorini oli kesäkuun alussa niin täyteen…
-
Sinisen meren Amorgos
Tähänkö me nyt kuollaan kaikki, oli ajatukseni Skopelitis-laivan kyydissä, kun kova tuuli heitteli pientä laivaa korkeassa aallokossa. Laivan keula nousi ja laski tasaisin väliajoin, kunnes suuren aallon kohdalla se suorastaan putosi tyhjyyteen. Vatsanpohjassa kouraisi kuin vuoristoradassa. Vesimassan jysähtäminen laivan kylkiä vasten aiheutti valtavan pamauksen ja olin varma, että laiva hajoaa kappaleiksi ja uppoamme siihen paikkaan. Merimatka Koufonissilta Amorgokselle oli kammottava. Olin ajatellut kirjoittaa blogia, lukea kirjaa, syödä eväitä. Eipä tullut mieleenkään! Järjetön keinuminen ja uppoamisen ajattelu osoittautui kuitenkin pienemmäksi murheeksi kuin oksennuksen haju, joka pian levisi pieneen, umpinaiseen tilaan. Ei puhettakaan, että kannelle, raikkaaseen ilmaan olisi voinut mennä, liian vaarallista. Pahaa oloa helpottaakseni kuuntelin Suomimusaa napit korvilla. ”Isä olen täällä…
-
Kun Jorgos orgasmia tarjosi
Yksin matkatessa Naxoksella alkoi tapahtua! Arvatkaapa kauanko kestää ennen kuin kreikkalainen mies ottaa seksin puheeksi viinilasillisen äärellä? Kolme minuuttia, vähän alle. Tinokselta palasin takaisin etelään päin, uudelleen Naxokselle, josta minun oli tarkoitus jatkaa matkaa Koufonissille. Viikonloppuhinnat Koufonissilla olivat pompanneet korkealle, joten päätin jäädä muutamaksi päiväksi Naxokselle kirjoittamaan blogia. Halusin myös etsiä ja kuvata ne paikat, jotka muistin 18 vuoden takaa, mutta joita en ollut vielä löytänyt. Ensimmäisenä löysin vanhan kaivon, jonka hanasta aikoinaan haimme vettä. Sen läheltä jatkoin matkaa sattumalta vanhalle kaupalle, joka oli yhtä ihana kuin vuosia sitten. Se oli kattoa myöten täynnä mielenkiintoista tavaraa kuten koreja, saviastioita, peltisiä viinikannuja, valtavia säkkejä mausteita, teetä, pähkinöitä, hyllytolkulla rakia, oliiviöljykanistereita, viinipulloja…
-
Paikalliselämää ja pyhää öljyä Tinoksella
Takaisin todellisuuteen! Sitä Tinos oli kaikin puolin Mykonoksen pintaliitoelämän jälkeen. Mutta kreikkalaiselämän lisäksi tarjolla oli aika hihhulimeininkiä myös. Siitä pitivät huolen uskisturistit, joita Tinoksella riittää. Tinokselle päädyin, kun en oikein osannut päättää minne jatkaisin matkaa yksin Mykonokselta. Niinpä nousin samaan laivaan Hannan kanssa ja hyppäsin pois Tinoksella, kun Hanna jatkoi Rafinaan ja kohti Ateenan lentokenttää. Olipa kummallinen, melkein epätodellinen tunne vilkuttaa satamasta laivan kannella seisovalle ystävälle. Haikeus ja seikkailumieli samassa paketissa ja ihmetys siitä, että nytkö tämä meidän yhteinen reissu jo päättyi. Hyvin pian huomasin, miten erilaiseen paikkaan olin tullut Mykonokseen verrattuna. Keskustassa liikkui eniten kreikkalaisia ja luksusravintolat olivat vaihtuneet gyrospaikkoihin. Vanhassa satamassa kalastajat setvivät verkkojaan ja paikallisella rannalla oli…
-
Yksi Mykonos ilman turisteja, kiitos!
Mykonos, miten mielelläni olisinkaan tykännyt sinusta! Melkein onnistuinkin, mutta sori, olit liian täynnä itseäsi ja varma ihanuudestasi, että olisin syttynyt. En väitä, ettetkö olisi kaunis, tottahan toki, mutta todellinen kauneutesi oli kuorrutettu piiloon, luksuselämän alle, kuin amerikkalainen joulukuusi, jossa ei enää itse puuta näy koristeiden alta. Mykonoksella kaikki oli siistiä ja huoliteltua ja samaan aikaan kuin kulissia, pelkkää höttöä ja hattaraa. Turisteja riitti varsinkin iltaisin, mutta tämä ei ollut kuulemma mitään verrattuna elokuuhun, jolloin kapeilla kaduilla on lähes mahdotonta liikkua. Ymmärtäähän sen, että pikkuruinen kaupunki ei ole rakennettu kahdelle miljoonalle turistille, joita siellä vuosittain käy. Turistina turistipaljouden kritisoiminen on tietysti kyseenalaista, mutta toivoisin silti pystyväni liikkumaan kaikessa rauhassa, ilman että…
-
Naxos sopii ihan jokaiselle
Naxoksella on kaikkea mitä vain kaivata voi: ravintoloita, kauppoja, leipomoita, jäätelötiskejä, kahviloita, upeita rantoja, vanhoja kyliä, vaellusreittejä ja ennen kaikkea paikalliselämää. Naxos sopii jokaiselle lapsiperheistä pariskuntiin ja bilettäjiin. Siellä on helppoa viihtyä. Folegandrokselle vilkutettiin heippa laivan kannalta ja matka jatkui upeassa säässä kohti Naxosta. Jo laivan kannelta huomasi, että Naxos on suuri saari, sen rannikon viertä mentiin pitkään ennen kuin saavuimme kaupunkiin. En tiedä miksi olen joka kerta laivalla niin täpinöissäni. Minusta tämä paikasta toiseen siirtyminen, matkan tekeminen ja laivan kannella maisemista nauttiminen on koko jutun suola. Oikea kaupuki, ei mikään kyläpahanen Valkoinen, kukkulan päälle rakennettu kaupunki näytti tutulta vuosien takaa, jolloin olin ollut siellä viikon lomalla. Yhtä kaunis se…
-
Koufonissi – rakkautta ensisilmäyksellä
Täällä minä olen ihan nyt just! Pienellä, ihmeellisellä saarella, jonne tulin kolmeksi yöksi ja jäin viideksi. Kun laiva saapui satamaan, tiesin heti, että tässä on sellainen paikka, jota olen etsinyt. Koufonissi oli rakkautta ensisilmäyksellä. Istun pikkupoukaman lämpimällä kalliolla, varpaat mukavan viileässä vedessä ja ihastelen meren kimmellystä. Löysin kun löysinkin oman pikkuparatiisini. Olen saanut koko poukaman täysin itselleni, syyskuun ja loppukauden etuja, privaattiranta keskellä päivää. Taivaalle kerääntyneet pilvet saivat rannan toisen auringonottajan lähtemään, vaikka vain hetkeä myöhemmin tuuli hajotti pilvet hattaroiksi. Kun etsin tuulensuojaisan kohdan, on juuri sopivan lämmin. Ennen kuin osasin asettua juuri tälle rannalle, kävin katsomassa muitakin pieniä ja suurempia, toinen toistaan kauniimpia poukamia kylästä itään johtavan tien varrella.…
-
Folegandros: Kreikan saarten pieni kaunotar
Jos tykkäät pienestä ja pittoreskistä, sopii Folegandros sinulle. Minä ihastuin siihen, mutta ei sekään sentään täydellinen ollut. Saarihyppelylly silti oiva muutaman päivän kohde! Folegandros, ensimmäinen kohteemme, oli pikkuruinen ja sievä, juuri sellainen kreikkalaiskylä, joista tykkään. Hotellimme oli ylhäällä Chorassa, kolmen kilometrin päässä satamasta. Sinne hurautimme halki karuakin karumman maiseman bussilla, joka lähti heti kun laivamme saapui satamaan ja matkustajat saatiin kyytiin. Tällaiset käytännön asiat Kreikassa toimivat loistavasti. Heti ensimmäisenä iltana kävelimme mäen päällä olevalle kirkolle ihailemaan auringonlaskua. Usvaisesta säästä johtuen pallukan katoamista mereen ei päästy todistamaan, mutta kauniit, utuiset värit laskeva aurinko piirsi taivaanrantaan ja kylän valkoisiin taloihin. Osuimme paikalle kastejuhlien aikaan ja kirkon ovesta näimme pilkahduksen juhlaväestä kiertämässä kehää…
-
Milos: rantaelämyksiä moneen makuun
Perheen toiveranta on erilainen kuin himouimarin tai valokuvauksellisia maisemia etsivän. Siksi kannattaa ottaa selvää rantojen eroista. Tänään esittelen kolme rantaa Milokselta, jokaiselle jotakin. Millainen on sinun unelmiesi ranta? Paleochori: uimareiden unelmaJos pohjoisrannikolla tuulee niin että tukka lähtee, kannattaa suunnata suojaisalle etelärannikolle. Tämän vinkin saimme hotellimme respasta Polloniassa. Perille pääsee helposti paikallisbussilla.Paleochorin ranta on pitkä ja vaaleahiekkainen. Vesi on kirkasta ja ihanan turkoosinsinistä. Rantamaisemaan tuo oman lisänsä vaaleat kalliot, joissa on myös hienoja pikkuisia luolia. Oivia kuvauspaikkoja! Täällä on tilaa uida ja temmeltää. Kirkkaissa vesissä voi myös snorklata, vaikka Välimeren kalat ei niin värikkäitä olekaan. Näissä vesissä viihtyy himouimari tunnin jos toisenkin. Pollonia: perheiden paratiisiKaunis, puolikuun muotoinen lahdenpoukama kaartuu heti Pollonian bussipysäkin edessä. Ollaan ihan pikkukylän keskustassa,…
-
Tunnetko jo kreikkalaisen Miloksen saaren?
Milos ei ole valmismatkakohde ja siitä syystä vähemmän tunnettu Kreikan saarista. Jos etsit monipuolista ja aitoa Kreikan kohdetta, Milos on oiva valinta. Listasin viisi kohdetta, jotka Miloksella ainakin kannattaa nähdä. Välimatkat ovat lyhyitä, joten nämä ehtii näkemään hyvin parissa päivässä. Jos haluat myös nauttia rantaelämästä, lisää pari päivää lomaasi. AdamasKun laiva saapuu Milokselle ja matkustajasilta laskeutuu, avautuu ensimmäinenä näkymä, yllätyksellisenä kuin joulukalenterin luukusta, valkoiseen Adamaksen pääkaupunkiin. Matkustajat nimittäin käsketään hyvissä ajoin laivan ikkunattomaan pohjakerrokseen, joten yleisnäkymää kaupungista ei ehdi laivan kannelta saada.Adamas on kiva pikkukaupunki, hyvin tyypillinen rantakadun ravintoloineen ja kuppiloineen. Adamaksesta on parhaat bussiyhteydet eri puolille saarta. Bussiliput 1,60e – 1,90e kylästä riippuen. PlakaYlhäällä kukkulan laella sijaitsee Plaka, joka on selvästi Adamasta vanhempi kylä. Täällä kujat ovat kapeammat, tavernoiden pöydät ripoteltu…
