Rentoa gourmeeta – kolme ravintolavinkkiä Madridiin
Suurissa kaupungeissa, joissa ravintolatarjonta on valtava, on hyvä tietää muutama tärppi herkkuruokien äärelle. Pääsin blogimatkalla kokeilemaan kolmea huippuhyvää paikkaa. Näistä ravintoloista lähdet tyytyväisen (ja suuren!) mahan kanssa ulos!
Onnellisten sikojen liha tekee ihmisenkin onnelliseksi
Enpä tiedä, olenko koskaan syönyt niin hyvää possua kuin madridilaisessa Cinco Jotas ravintolassa. Tuskin. Se pääsi samaan kategoriaan argentiinalaisen pihvin kanssa: en voi katsoa edes kuvaa ilman että tulee vesi kielelle! Niin sairaan hyvää lihaa! Ei kuollut sekään possu turhaan.
Hyvän lihan salaisuus on yksinkertainen: mustat iberialaiset siat elävät lähes vapaina (suurissa aitauksissa) ja syövät mitä luonnosta saavat. Loka-tammikuussa koittaa sikojen onnelliset (viimeiset) kuukaudet, jolloin ne syövät vain herkkuruokaansa tammenterhoja. Se tuo lihaan oman säväyksensä.
Ilmakuivatun kinkun matka kohti ruokapöytää jatkuu vielä vuosia: suolauksen jälkeen ne ripustetaan valtavan kinkkukellarin (vrt. viinikellari) kattoon kuivumaan. Yhdessä kellarissa roikkuu tuhansia kinkkuja, jotka asiantuntija käy kolmekin kertaa päivässä tsekkaamassa läpi, että kaikki on varmasti kunnossa. Kolmen – neljän vuoden päästä herkkua saadaan viimein pöytään. Tämän vuoksi aito jamon iberico, joka tunnetaan myös nimellä pata negra, on selvästi markettien halpis jamon serranoa kalliimpaa.
Terveiset viidakosta!
El Invernadero by Salvador Baciller on yksi erikoisimpia ravintoloita, missä olen ollut. Kuin kasvihuoneessa söisi ihmeellisten kukkien ja esineiden ympäröimänä.
Madridin ravintolamaailmassa tuntui yleisestikin olevan vallalla leikittelevä sisustustyyli. Ei oteta asioita liian vakavasti, sekoitellaan erilaisia huonekaluja, eripari astioita, unohdetaan kaikki pönötykseen viittaava. Hyvä niin! Samalla palvelu oli mukavaa ja rentoa, niinkuin espanjalaiseen tyyliin usein kuuluukin (turistihelvetit sikseen).
Ruoka oli mutkattoman hyvää, mutta ei ihan suuren luokan gourmeeta. Tänne kannattaa poiketa vaikka kahville ja herkullisille leivoksille tai syömään jotain pikkunälkään. Lounasähkyn jälkeen söin illalla kevyemmin, vietnamilaiset kevätkääryleet sopivat siihen mainiosti.
Ravintola sijaitsee sisustusliikkeen alakerrassa ja on sen kanssa kimpassa. Kaikki astiat ja koriste-esineet on myytävinä liikkeessä. Kuinka monta kertaa sitä onkaan miettinyt ravintolassa että onpa kiva lautanen tai lasi; tuolla sen voi ostaa saman tien itselleen. Paitsi, että en mä kyllä mitään painavaa raahaisi kuitenkaan, kippoa ja kuppia koti jo täynnä muutenkin. Mutta liikeideana loistava!
Suureen nälkään ja gourmeen himoon
Chuecan kaupunginosassa sijaitsevan San Antonion kauppahallin yläkerrassa on hallin mukaan nimetty ravintola La Cocina de San Anton. Täällä minut yksinkertaisesti yritettiin tyrmätä ruualla, sekä määrällä että makujen ilotulituksella.
Kuinka monta järkyttävän herkullista alkupalaa on mahdollista syödä räjähtämättä? Tässä meidän menussa niitä oli kokonaista neljä kappaletta! Neljä!
Sen jälkeen piti tulla vielä kahta erilaista pääaruokaa, mutta jouduimme anomaan armoa, vain yhtä kiitos, ei pysty enempää! Kaikkein vaikeinta oli jättää näitä ihania annoksia lautaselle lojumaan. Friteerattu juusto oli löytänyt vierelleen pinaattia ja mustikkakastiketta, (kirpeää ja makeaa, toimii!) paistettu haikala pääsi tulisten makujen seuraan ja aavistuksen raa’aksi jätetyn lohen kruunasi itämaiset hapanimelän ja suolaisen seesamikastikkeen maut. Miten nuo huippukokit osaavatkin löytää niin ihania makupareja, kuin ruokaisia avioliittoja!
Jos pidät konstailemattomasta, rakkaudella tehdystä ruuasta, mene tänne.
Ps. Tämän jutun kirjoittamisen sivuvaikutuksina tuli a) järkyttävä nälkä b) ikävä Madridiin c) tunne siitä, että yksistään hyvä ruoka voi olla riittävä syy matkustaa jonnekin.
Olin Madridissa Espanjan matkailutoimiston järjestämällä pressimatkalla, joka toteutettiin yhteistyössä Asociacion Turismo de Madridin kanssa. Gracias Visit Spain!
34 kommenttia
Terhi / Muru Mou
Nälkä tuli lukiessakin – ja ikävä Espanjaan! Kun kerran pääsee maistamaan erinomaista jamon ibericoa, ei mitkään serranot enää sen jälkeen kelpaa. Ja jamon iberico (ja viinit!) pelkästään on mun mielestä ihan riittävä syy mennä Espanjaan, ja kaikki muut siellä olevat mahtavat jutut on vaan plussaa 😀
Anna K.
Totta puhut, Terhi! Mulle oli yllätys että noissa kinkuissa on noin valtavat erot, sekä maussa että hinnassa. Oppia ikä kaikki ja nautintoa siinä samalla! 🙂
Ansku BCN
Täällä on myös Cinco Jotas -ravintola ja ihan eka vuosina taisin siellä käydäkin. En syö paljon lihaa, mutta kun tapaksilla käyn, niin usein tulee tilattua vähän ibericoa, koska ei vaan voi vastustaa 🙂
Anna K.
Hyvin ymmärrän, että et voi vastustaa! Musta ei voi samasta syystä koskaan tulla kasvissyöjää, koska rakastan maistella erilaisia herkkulihoja (kuulostaako tää jotenkin kaksmieliseltä…? ei ollu tarkoitus, joten jääköön tuohon.) 😀 En itekään syö lihaa kovin paljon, mutta miten paljosta jäisi paitsi jos jättäisi kaikki maailman tarjoamat herkut väliin.
Jenna / With huge passion for life
Tän postauksen luettua tuli a) tahtotila lähteä Madridiin b) nälkä, todellakin. Kivoja vinkkejä! Friteerattu juusto, mustikkakastike ja pinaatti. Aika siisti yhdistelmä 🙂
Anna K.
No mutta kiva, sittenhän tää toimi just oikealla tavalla. 🙂 Usein kysyn ravintolassa mistä mikäkin ihanuus on tehty. Siitä saa näppärästi vinkkejä omiin kokkauksiin.
Sari
Nam kylläpä oli herkullisen näköisiä ruokia, varsinkin tuo viimeinen paikka. Hyviä vinkkejä Madridiin matkustavalle.
Anna K.
Mulle Cinco Jotas -ravintolan (eli jutun ekan ravintolan) possusta tuli reissun suurin ruokaelämys ja samalla makumuisto, joka jää mieleen vielä pitkäksi aikaa. En edes yleensä juurikaan tykkää possusta, mutta tuo, ah, silkkaa rakkautta!
Kati / Lähinnä Kauempana
No slurps! Madridissa oltiin miehen kanssa kahdestaan matkalla, kun odotin toista lasta. Oli ihana reissu! Harmi, kun ei osuttu noihin ravintoloihin! Ensi kerralla sitten – sillä ensi kerta ihan varmasti vielä joskus tulee!
Ja ensi kerralla en todellakaan ole raskaana, joten vedän kaksin käsin jamon ibericoa ja viiniä. 😀
Anna K.
No, olette varmaan silloinkin syöneet hyvin, tapakset ja muut Espanjan ihanuudet löytää melkein mistä vaan. Mutta se, että ei saisi viiniä Espanjan lomalla, ihan silkkaa tuskaa! 😀 Mun suosikkiviinimaa, helppo löytää omaan suuhun sopiva viini, toisin kuin Ranskassa, jonka viinejä en ymmärrä ollenkaan.
Stacy Siivonen
Minä olen mässyaskeetti, mikä ei suinkaan näy ulospäin, mutta siis sanat ”ähky” ja ”räjähtäminen” ovat omiaan karkoittamaan minut tuollaisista paikoista kauas. Sen sijaan ajatus siitä, että myytäisiin jotain spesiaalikuppia kiinnostaa. Vielä kun sen voisi tehdä putpocket -tyyliin, että kun itse tuo vaikkapa kaksi kuppia saa ottaa yhden tilalle.
”Avioliiton” voi ymmärtää monella tavalla. ”Grazdanskaja Oborona” on ehkä lähinnä avioliittoa minulle, kun huitaisee sitä naamaansa niin on kuin köniin saanut. Venäläiset katsoivat minua oudosti, kun sanoin ostaneeni sitä, venäläiset!!
Anna K.
Hyvä huomio! Ähky ja räjähtäminen harvoin liittyy gourmee-ruokaan, joissa annoskoot on normaalisti pieniä. En todellakaan tiedä miksi meille tuotiin kaikkea niin paljon, mutta sen tiedän että ihan ahneuttani söin kaikkea liikaa! Siitä ei kai voi varsinaisesti ravintolaa syyttää… 😀
Siitä voisikin tulla aikamoinen sekamelska-astiasto, jos asiakkaat roudaisi omia vanhoja kippoja, kuppejaan tilalle. Joko ihan kamala tai sitten niin överikamala, että se olis jo hauska!
Googlasin tuon ”Grazdanskaja Oboronan”, mutta sieltä tuli punkrockbändi vastaan. Et varmaan sitä ole huitaissut naamaasi? Eli mistä on kyse? nim. utelias
Lotta | Watia.fi
Madridissa en ole käynyt, mutta espanjalainen keittiö iskee kyllä. Tosin vähän liian lihapainotteisia omaan makuun tämän postauksen ruuat. Tuo kasvihuoneravintola näyttää kyllä symppikseltä!
Anna K.
Totta, erittäin lihavoittoista oli kaikki tuo tarjottu ruoka. En mäkään yleensä tällaisia määriä lihaa syö, ennemmin paljon hyviä kasviksia ja vähän lihaa. Mutta kaikkiruokaisena on ihanaa päästä kokeilemaan kaikkea uutta. Symppis onkin hyvä sana kuvaamaan ko. ravintolaa.
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
Ihania ravintoloita! Tuo Iberian possun leikkaus on kyllä hauska nippelijuttu 😀 Haluisin nähdä niitten treenit siihen 😀
Anna K.
Hitsi kun en enää muista kuinka monta vuotta (!) tämäkin herra oli hommaa harjoitellut. Kinkussa kun on neljä erilaista ja erimakuista kohtaa (pieniä makueroja tunnistaa ensikertalainenkin), joista kaikista pitää leikata juuri oikealla tavalla.
Pirkko / Meriharakka
Madridin kertausreissu on ollut listoillamme – mutta ihan niin foodie en ole, etten kyllä mihinkään kaupunkiin pelkän ruuan innoittamana taitaisi lähteä. En, vaikka kuvasi herkullisia ovatkin 🙂
Anna K.
Mä taas tykkään melkein järestään paikasta kuin paikasta, siinä mielessä ruokakin voisi olla yksi houkutuskeino johonkin uuteen kaupunkiin. Esim. Ranskaan oon haaveillut matkaa, missä kävisin kuuluisissa ruokakaupungeissa, vaikkapa Dijonissa.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
Naaaammm mitä herkkuja! Kinkku… Ah. Harmi, että mä olin kauhea räkänokka käydessäni vuosia sitten Espanjassa, enkä todellakaan osannut vielä silloin arvostaa hyvää ruokaa kuten nykyään. Toisin kuten Pirkko, mä todellakin lähtisin paikkoihin ihan vain sen ruoankin takia. 😛
Anna K.
Aikuistumisen hyviä puolia on se, että oppii tykkäämään uusista mauista. Ajatella vaikka miten pahaa on ollut ensimmäinen oliivi tai siemaus punaviiniä: nyt suurta herkkua! 🙂
Myös mulle ruoka on tärkeä osa matkaa ja toisaalta, jos jossain paikassa ei saa hääviä ruokaa, jää koko reissusta jotenkin pettynyt olo. Hyvä ruoka, parempi mieli: totta se on!
Merja / Merjan matkassa
Oi nam, ellen olisi ahtanut vatsaani täyteen Geishaa, kuolaisin ruokakuviesi edessä 🙂 Kävin syyskuussa Madridissa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Siellä oli kaikkea mitä lomalla pitääkin olla; hyvää ruokaa, viiniä, nähtävyyksiä ja sopivasti shoppailua.
Anna K.
Kiva kuulla että täällä on monia, jotka tykkää Madridista. Muakin viehätti kaupungin monipuolisuus, kaikki ne jutut, joista itse tykkään, oli kohdillaan. Shopitusmahdollisuudet vähän liiankin hyvät, nim. heippa rahat!
Arna / Cocoa etsimässä
Edellisestä Madridin-reissusta onkin jo luvattoman kauan aikaa… Laitanpa nämä vinkit korvan taakse seuraavaa reissua silmällä pitäen, erityisesti toi kolmas herautti veden kielelle saman tien!
Anna K.
Mulla on tapana kirjoittaa vaikka kalenterin takalehdille matkavinkkejä, just ravintoloita, hotelleja ym. pientä, joskus ihan kohteitakin, mitä ihmiset vinkkailee. Sieltä on sitten hyvä poimia niitä tilaisuuden tullen. Viidakkoravintola oli kyllä ihan huippu! Varsinkin talven kylmyydessä, kuin pala kesää.
Anna | Muuttolintu.com
Siis vau, rakastan noita ilmakuivattuja kinkkuja niin paljon, että tuo olisi varmaan ollut itselle vähän sama kuin hääkakun leikkaaminen 😀 Madridista en paljon tiedä, mutta sitä ruokaa kehuu kaikki. Eli viihtyisin varmasti!!
Anna K.
Tahdotko sinä Anna, ottaa lautasellesi tämän Jamon Ibericon? Tahdon! Näin vastaisi ainakin tämä Anna, samoin varmaan säkin! 🙂 Madridia voin vilpittömästi suositella, tykkäsin enemmän kuin Barcelonasta, josta on tullut liian turistipaikka mun makuun.
Kohteena maailma / Rami
Madridissa en ole vielä käynyt, niin ravintolavinkit kiinnostaa aina – kiitos siis näistä! Iberian possu kuulostaa niin suussasulavalta paikanpäällä nautittuna.
Anna K.
Olepa hyvä! Paikalliset herkut maistuu muuten paremmalta aina paikan päällä, mistä lie johtuukin. 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
Kiva nähdä uusikin blogi täällä sunnuntai striimissä mukana. Kivan näköisissä ravintoloissa olette käyneet. Ihan tulee nälkä näitä kuvia katsellessa.
Anna K.
Oli ihan kiva osallistua. 🙂 Blogi sinällään ei ole uusi, kohta kolme vuotta olen kirjoitellut.
Sateenmuru
Oh, hädintuskin pystyin katsomaan tämän sinun kirjoituksen – rakastan espanjalaista ruokaa! Mutta häpeäkseni en ole Madridissa vielä käynyt.O _ O Kiitos vinkeistä, pidän mielessä – toivottavasti vaikka ensi vuonna pääsisi näiden herkkujen äärelle!
Anna K.
Mullekin tämä reissu oli ensimmäinen Madridissa, vielä ehdit sinäkin hyvin- 🙂 Kivaa huomata, että niin moni fanittaa espanjalaista ruokaa!
Kaisa
En syö itse juurikaan lihaa, mutta hyväksyttävämpää se on mun mielestä silloin kun eläimistä on pidetty hyvää huolta ja lihaa arvostetaan. Ja näin tuntu olevan mustien iberialaisten sikojen tapauksessa 🙂
Anna K.
Olen ehdottomasti samaa mieltä! Mieluiten söisin riistaa ja luomua, mutta tyyristä on ja/tai hankalaa saanti. Lihantuotannossa on musta todella tärkeää se, miten eläimiä on kohdeltu. Ja todella, silloin kun halutaan kasvattaa erittäin laadukasta lihaa, ei siihen ole olemassa mitään oikopolkuja, tämä luonnonmukaisuus on ainoa keino.