Ex tempore -päivä Prahassa
Reissupäivä ilman mitään suunnitelmia – ei kovin tyypillistä minulle. Mutta hei, suosittelen! Päädyt paikkoihin, joiden olemassaolosta ei yksikään matkaopas kirjoita, näet jotain rumaa, jotain kaunista, jotain hylättyä, jotain uutta ja ihan varmasti kohdallesi osuu jotain outoa.
Prahassa kävi se, mitä inhoan: heräsimme sateen ropinaan ikkunalautaa vasten. Joulukuisen Prahan kostea kylmyys kävi muutenkin luihin ja ytimiin, mutta siihen vielä sadetta, blaah.
No, eipä auta itku markkinoilla. Päätimme olla tekemättä ”mitään” ja mennä sinne minne nenä näyttää.
Loistava suunnitelma! Näin pitäisi tehdä jokaisella matkalla. Unohtaa hetkeksi matkaoppaiden vinkit ja jo Suomessa tehdyt suunnitelmat ja samoilla paikasta toiseen sattumanvaraisesti.
Ratikkalipulla kohti tuntematonta
Ensin päivän ratikka- ja metrolippua ostamaan! Noin neljällä eurolla saimme liput, joilla sai suhata 24h niin paljon kuin huvittaa. Ja meitähän huvitti.
Hyppäsimme ensimmäiseen kohdalle sattuvaan ratikkaan ja annoimme sen kuljettaa meidät johonkin, missä päätimme vaihtaa seuraavalle linjalle. Naisia kun olemme, piipahdimme välillä joissain kaupoissa, mutta niissä ei luuhattu liian pitkään, etteivät kallisarvoisat valoisat tunnit kuluisi hukkaan.
Täräytimme 5-linjalla samantien vähän pidemmälle keskustasta, rumien neukkuaikaisten talojen alueelle ja ihan vahingossa jäimme hautausmaan pysäkillä pois. Sinne siis! Sateella siellä oli tavallistakin surumielisempi tunnelma, mutta sentään lähtiessä pikkulintu sirkutti meille elämänmakuiset terveiset puun oksalta.
Mikä on aitoa ja mikä ei
Metrotunnelista nappasimme mukaan välipalaa, ja ah miten hyvältä homejuusto-pekonipitsa maistui tälle kylmettyneelle kuvaajalle! Vaikka metrosta ei maisemia näekään, menimme silläkin pari pysäkin väliä, jos se sattui sopivasti hollille.
Sitäpaitsi julkkareilla kulkiessa näkee maisemien lisäksi paikallisia ihmisiä! Ja se olikin tämän päivän parasta antia. Prahassa oli nimittäin niin paljon turisteja, että väentungokseen ja jatkuvaan tönityksi tulemiseen meinasi mennä hermo. Siis mitä te kaikki täällä teette? Eikö me ollakaan ainoita joulun välipäivien viettäjiä?
Ryhmissä kulkevat turrelaumat eivät todellakaan ratikoihin eksy, niinpä saimme leikkiä hetken suosikkileikkiämme ”mehän asutaan täällä”. En oikein tiedä mitä perverssiä mielihyvää se mulle tuo, mutta tuollaiset pienet, yksinkertaiset hetket ovat jostain syystä matkan parasta antia, välähdyksiä oikeasta elämästä nähtävyyksien bongaamisen sijaan.
Oluenjuonnin oppitunti nro 1
Sadepäivän kantavaksi teemaksi muodostui ratikoiden lisäksi niinkin tärkeä tehtävä kuin oluen juonnin opettelu. Meistä kumpikaan ei ole hyvä siinä. Prahassa tämän jalon taidon harjoittelu ei ainakaan tule kalliiksi. Syrjemmällä, kaukana keskustan hienostokaduista löytyi seksikaupan vierestä (käytiin, tietenkin!) pieni, järkyttävän savuinen paikalliskapakka kantisasiakkaineen, joita ei hennota herättää vaikka uni yllättäisi nurkkapöydässä. Täällä kaksi 0,3 litran tuopillista maksoi euron. Kaksi eurolla! Piru vie, eihän sellaista tilaisuutta voi jättää väliin. Paikkaa voisi luonnehtia joko sanoin hirveä räkälä tai aidoin pala Prahaa, mitä kohdallemme sattui.
Oppitunti numero kakkosen kohdalla valitsimme toisen pubin savuttoman yläkerran, mutta siellä tunnelmasta ei ollut tietoakaan, kun nökötimme siellä kahdestaan, opaskirjaa ja ratikkakarttaa tutkaillen. Hetkellinen hairahdus päivän teemasta ei johtanut onneksi mihinkään liialliseen suunnitelmallisuuteen, vaan jatkoimme vielä hetken päättömällä linjalla.
Kun hämärä laskeutui kaupunkiin, piti keksiä jotain muuta tekemistä, kun ratikan ikkunoista ei kunnolla enää näkynyt ulos. Vanhoissa vaunuissa oli kuitenkin tunnelmaa, kun ne kolistelivat ja kirskuivat kiskoilla kohti määränpäätään.
Hautausmaan ja kuoleman vastapainoksi elämää ja seksiä
Mikä olisi parempi päätös sateiselle päivälle kuin iltavisiitti seksivälinemuseoon! Siellä on kuulkaa kapistusta jos jonkinlaista! Ja toisin kuin voisi luulla, tällaiset vempeleet eivät ole mikään nykyajan keksintö, vanhimmat tekopenikset olivat jo esihistorialliselta ajalta ja Antiikin Kreikasta!
Alakerran pienessä leffateatterissa kannattaa käydä katsomassa seksifilmi vuodelta 1925, se jos mikä oli koominen. Naisnäyttelijän reippaan puoleinen selluliittitakapuoli ja miehen keskitysleririlaiha vartalo ovat jo pelkästään verraton yhdistelmä ja siihen vielä vanhan filmin hieman nykivät liikkeet päälle; ei voi olla nauramatta!
Minne ikinä seuraavaksi menenkin, pitää muistaa tämä mainio idea: päivän kortti julkkareihin ja pois tutuilta, turistien kansoittamilta alueilta. Jos sinäkin tykkäät ihmetellä ja ihastella ja vaikka haahuillakin vailla tarkkaa suunnitelmaa, suosittelen tätä! Ehdottomasti reissun rennoin päivä!
Yksityiskuvat minusta: Tanja Alusniemi
46 kommenttia
Katja
Ihan parasta kun ei ole tarkkoja suunnitelmia! Ja etenkin tämä päivä näytti kyllä tosi hauskalle 🙂
Anna K.
Sanopa muuta! Hauskaa oli ja ihanan rentoa!
Veera
Mulla on kokemusta siitä, että heti kun yritän mennä suunnittelematta, jotain kiinnostavaa jää varmasti näkemättä tai sitten alkaa vaan tuntua siltä, että kyseisessä paikassa ei oikeasti ole mitään nähtävää. Yleensä siis tulee varauduttua jo etukäteen sadepäivien varalta. 🙂
Hautausmaat on kyllä kiinnostavia! Itse ainakin tykkään käydä niillä kävelemässä ja usein niitä tulee otettua ihan tarkoituksella matkaohjelmaan.
Anna K.
En mäkään koko matkaa voisi olla ilman suunnitelmia. Mutta yksi päivä on ihan jees. Sitä paitsi haluan aina lukea kohteesta jo Suomessa etukäteen, just siksi että tietää mitä mielenkiintoista siellä on. Jos aikaa on, paikkaan liittyvä romaanikin on lukulistalla, sen avulla pääsee kaupungin tunnelmaan.
Sateenmuru
Suunnittelematon haahuilu on parasta niin matkoilla kuin elämässä yleensä! ^_^ Olen Prahassa pikaiseen Interraililla käynyt, mutta majapaikkaa lukuun ottamatta kiersin vain perusturistipaikoissa, harmi. Pitää siis varmaan käydä uudestaan!
Anna K.
Totta, myös elämässä pitäisi jättää varaa sunnittelemattomuudelle ja antaa elämän joskus kuljettaa sattumanvaraisesti kohti uusia asioita. Ehkä tästä teema tälle vuodelle? Lisää haahuilua elämään vuonna 2017 ja lisää uusia, erilaisia kokemuksia.
Terhi / Muru Mou
Minäkin kannatan suunnittelemattomuutta! Yritän pyhittää sille aina ainakin osan reissusta: ensiksi kierrän ne pakolliset nähtävyydet ja sen jälkeen onkin sitten aika mennä sinne minne nokka näyttää. Tai vaikka vain maistella paikallisia oluita räkälässä, jos siltä tuntuu 😀
Anna K.
Aika usein mullekin käy näin, että jotkut nähtävyydet kerään ”pakollisten” listaan, vaikka tarkemmin ajatellen ei kai lomalla kuuluisi olla mitään pakollista. Jotenkin ne tärkeimmät jutut kaupungista on vain nähtävä. Vaikkapa Praha ilman Kaarlen siltaa, aika mahdotonta!
reissaaja1
Jos olemme jossakin kohteessa kauemmin kuin vain pari päivää, on mekin lähdemme kokeilemaan onneamme ihan sokkona. Ja silloin tosiaan tulee eteen jotain todella hienoa ja odottamatonta! 🙂
Anna K.
Päivän tai parin reissuilla ei juu ehdikään oikein sooloilemaan. Kyllä se vähän enemmän aikaa vaatii. Tai sitten ihan minipienen paikan, jonka näkee hyvin ihan päivässäkin!
sari/ matkalla lähelle tai kauas
Kyllä tuollainen haahuilu päivä on parasta. Harmittaa, että me vain kuljimme vanhan kaupungin ympärillä Prahassa emmekä lähteneet hortoilemaan sivupoluille.
Anna K.
No mutta seuraavalla matkalla ja seuraavassa paikassa voit sen toteuttaa. Turistien määrä oli yksi syy mikä ajoi meidät syrjemmälle. Kamalaa kävellä peräkanaa tungoksessa
Mira/Exploras
Hauska päivä! Joskus todellakin kannattaa unohtaa suunnitelmat ja mennä minne nenä näyttää!
Anna K.
Just näin! Tätä pitäis harrastaa useamminkin, eihän matkailun pitäis olla mitään suorittamista vaan seikkailua.
Emma
Mä oon kyllä ihan pahin tekemään suunnitelmia – tosin yritän tehdä ne sen verran väljiksi, että aikaa jää myös kuljeskeluun. Mutta kokemusta on myös päättömästä haahuilusta ja sekin on vallan ihanaa. Itse olen antautunut sille lähinnä silloin, kun on ollut joku pidempi matka kyseessä tai kun olen asunut pidemmän aikaa ulkomailla. Silloin kun kaikki ”pakolliset” nähtävyydet ja itseä kiinnostavat kummallisuudet on nähty, on ihanaa kun voi vaan kuljeskella päämäärättömästi ja lähteä just vaikka metrolla tai ratikalla uudelle pysäkille jonnekin kauas ja katsoa mitä sieltä löytyy.
Anna K.
Mä olen myös taipuvainen suunnitteluun, se piirre taitaa olla ihan mun luonteessa. Ja onhan suunnittelukin kivaa, toisaalta! Pidemmillä matkoilla onkin ihanasti aikaa haahuilla. Pahinta on, jos koko matka tuntuu menevän kellottamiseksi, liika aikataulutus pilaa loman kuin loman.
Outi
Haahuilu on parasta! Varsinkin jos olen yksin reissussa, haahuilen munkä kerkiän. Mieheni on vannoutunut kartan käyttäjä, joten päämäärätön jaahuilu hänen kanssaan on mahdotonta. 😀
Anna K.
Mainiota, että joku voi haahuilla minkä kerkiää! 🙂 Mun mielestä myös kartan kanssa voi haahuilla; oon itsekin karttafani ja nytkin meillä oli mukana ratikkakartta, josta katsottiin reittejä. Päätettiin vaan mennä tiettyä linjaa tiettyyn suuntaan, eihän me tiedetty mitä siellä odotti. Aika monta kertaa tuli hypättyä myös ensimmäiseen vastaan tulevaan ratikkaan, kun sää oli niin kurja.
Teija / Lähdetään Taas
Kaupunkilomalla parasta onkin fiilistely. Vaikkemme useinkaan kaupunkilomille tee suurempia suunnitelmia, niin ravintolat yritän selvittää valmiiksi, että tulee testattua parhaat paikat.
Anna K.
Mulla on ihan matkaseurasta kiinni, missä ja miten tulee syötyä. Joidenkin ystävien kanssa syöminen on ihan etusijalla ja hyviä paikkoja etsitään etukäteen netistä. Tällä matkalla tuskin ”ehdittiin” syömään kun valokuvattiin kilpaa. Oltiin myös kuultu ettei ruoka ole Tsekeissä erityisen hyvää, (varmasti Prahassakin on tosi hyviä ravintoloita) niin ei jaksettu siihen sen kummemmin panostaa.
Pirkko / Schildt
Sadepäivä vaatii joskus kyllä säätöä – tiukka suunnitelmassa pysyminen voi kyllä sateessa ja tuulessa osoittautua liian masentavaksi 🙂
Anna K.
Sadepäivä voi toisaalta olla myös mahdollisuus tehdä jotain erilaista.
Lotta | Watia.fi
Ilman suunnitelmia on välillä tosi kiva mennä! Lyhyempään matkaan haluaa monesti sisällyttää tosi paljon niitä pakollisia nähtävyyksiä ja juttuja, mutta monesti sellainen fiiliksellä ympäriinsä meno ja meiningin ihmettely on niitä parhaita kokemuksia.
Anna K.
Joo, mitä lyhyempi matka, sitä vaikeampaa on olla suunnittelematta mitään. Muuten tuntuu ettei nää niitä tärkeitä juttuja, joiden vuoksi on nimenomaan tullu.
Kohteena maailma / Rami
Ensinnäkin, toistaiseksi vuoden paras väliotsikko: Hautausmaan ja kuoleman vastapainoksi elämää ja seksiä
Itsellä on joskus etukäteen tapana tehdä mielenkiintoisista kohteista muistiinpanoja, mutta teen ne kyllä jo kotona. Joskus on olevinaan reissussa varsinkin muksujen kanssa niin kiire, että ei ehdi kaikkea oleellista siltikään katsomaan ennen kohdetta ja sitten jää muutamia mukavia paikkoja käymättä pelkän unohduksen takia. Itselle usein reissut alkaa aika pitkälle kotona valmistelujen osalta eli on joku käsitys minne mennä, kun on kiireisiä aamuja kohteessa.
Praha on muuten itsellä vielä käymättä, joskin sinne on oltu menossa ja kohta kymmenen vuotta. Jonakin päivänä…
Anna K.
No hei kiitos! 🙂 Eka joka uskalsi kommentoida tätä aihetta.
Mäkin teen yleensä just noin, etsin tietoa jo Suomessa ja nytkin mulla oli monta Praha-kirjaa lainassa. Tällä kertaa en vaan ehtiny selata niitä tarpeeksi ja homma jäi vasta paikan päälle.
Sun jos kenen pitää mennä tutustumaan Prahan sikahalpoihin olutkuppiloihin. Vaalea kasvattaa kuulemma mahaa ja sitä juo miehet, tumma rintoja, se on naisten suosikki.
Merja / Merjan matkassa
Haahuilupäivät on ihan parasta! Yleensä silloin eksyy sellaisiin mestoihin, joihin ei suunnitelmallisuudella päätyisi. Toki jos aikaa on pari päivää ja uusi kohde, niin on tuli takapuolen alla,kun juostaan nähtävyydeltä toiselle. Omasta Prahan reissusta on aikaa. Pitäiskin kaivaa sen matkan muistiinpanot naftaliinista ja päräyttää postaus ilmoille 🙂
Anna K.
Mahtoiko silloin ”kauan sitten” olla tosi paljon turisteja? Mua häiritsi ne jättimäiset ihmismassat, meni vähän fiilis koko paikasta.
Kati / Lähinnä Kauempana
Siis todellakin! Oltiin juurikin Prahassa tyttökaverin kanssa joskus kauan ennen lapsia. Yksi päivä vietettiin vain ratikalla suhaamalla ja ilta kiertelemällä pubeja. Yhdet siellä, toiset tuolla ja kolmannet jossain… Ja oli aivan mahtavaa! Osattiin jopa kiertueemme tehdä niin, että palattiin sieltä kaukaa hiljalleen kämpille, että sitten useamman oluen kaataneena ei ollut liian pitkä ja vaikea matka kotiin. 🙂 Yksi parhaimmista reissupäivistä ja nähtiin ihan hirveästi kaikkea, vaikkei mitään suunniteltu etukäteen. Eri päivänä tosin, mutta käytiin mekin seksimuseossa. Samalle filmille todennäköisesti naureskeltiin. 😀
Anna K.
Jes! Mahtavaa, että joku on tehnyt tän saman! Teillä on ollu myös ihan loistava plääni, ”kotiin päin” voi mennä jo vähän tuiterissa, löytää sit kuitenkin perille. 😉 Ja vielä seksimuseokin, vaikuttaa hyvin saman tyyppiseltä naisten rilluttelureissulta kuin meidän.
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
Aivan loistava päivä teillä! Ja hei, täällä yksi hautausmaiden kiertäjä! Juuri tuollaiset rennot lomapäivät ovat parhaita ja kuten todettua, kohdalle voi osua vaikka ja mitä näkemisen arvoista! 🙂
Anna K.
Hautausmaissa on outoa viehätystä. Rennoissa päivissä vielä enemmän. 🙂
Anna | Muuttolintu.com
Toi viimeinen kuva on ihan paras!!!!! Lähden kohta Prahaan ihan vaan tuota varten!!!! 🙂 Kuulostaa onnistuneelta päivältä säästä huolimatta 🙂
Anna K.
Jeeee! Kyllä kannattaa lähteä pöljäilemään ko. museoon. Tuossa vieressä on muuten se vanha seksileffanäytös. Järjettömän koominen. 😀
Todellakin oli onnistunut päivä, vois jopa sanoa just sään vuoksi.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
Hahaahhaaaa tää oli hauska postaus, täällä hihittelin itsekseni! Mulla on itseasiassa luonnoksissa postaus siitä, miten musta on tullut kauhea kellottaja matkailun suhteen… En halua jättää yhtään paikkaa näkemättä! Se taas johtaa joskus spontaaniuden puutteeseen ja tällaisten päivien vähäisyyteen. Pitäisi osata höllätä! No, täällä Espanjassa se on sentään onnistunut. Vähäisissä määrin.
Anna K.
No hyvä että nauratti. 🙂 En mäkään mikään haahuilija yleensä ole. Tää oli enemmänkin poikkeus. Mut liika aikatauluttaminen voi olla stressaavaa, siks itse yritän ottaa vähän rennommin nykyään reissuilla.
Teppo/Tämä matka
Tuohan on paras tapa tutustua paikalliseen kulttuuriin ja lisäksi kustannuskysymys, turrealueilla on hinnat kerrottu usein neljällä.
Anna K.
Totta! Turrealueilla on usein järjettömöt hinnat ja muutenkin aika keinotekoista, aitous kaukana.
Ella - Matkalla kaiken aikaa
Ihana postaus – mun reissut on just tällaisia! Mä en todellakaan ole nähtävyyksien perässä juoksija vaan panostan enemmän elämyksellisyyteen ja kokemuksellisuuteen. Päämärätöntä haahuilua on tullut nyt viikko harjoitettu Chiang Maissa, huomenna Paihin sama suunnitelma mielessä. Toki kohteetkin valikoituu sen mukaan, että tällainen matkustustyyli on mahdollinen 🙂 Terkkuja Thaimaasta!
Anna K.
Hyvä juttu, että muillakin on tapana ottaa rennosti! Loppujen lopuksi kumpi on tärkeämpää, ottaa turistikuvia jonkun nähtävyyden edessä vai kokea jotain ihan erilaista, mistä yksikään opaskirja ei kerro.
Neljä vuotta sitten reissasin Thaimaassa ja muualla Kaakkois-Aasiassa. Pai oli yks kohde, jota harkitsin, mutta se sit kuitenkin jäi, menin Laosiin. Olis varmaan ollut just hyvä hengailukohde. Ihania, rentoja reissupäiviä sulle!
Paula - Viinilaakson viemää
Tämä oli tosiaankin vähän erilainen postaus siinä mielessä, että ette ole juosseet niiden perinteisten nähtävyyksien parissa. Parhaat muistot syntyy usein silloin, kun ei suunnittele liikoja ja antaa vaan mennä.
Anna K.
Neljän päivän aikana ehdittiin käydä katsomassa myös perinteisiä nähtävyyksiä, mutta tää sadepäivä pyhitettiin ex tempore -ideoille.
Mari
Siinäpä vasta vehje tytöillä jalkojen välissä viimeisessä kuvassa!!!!
Löytyikö noita mukaan ostettavaksi matkamuistomyymälästä?
Taidanpa suunnata Prahaan tältä istumalta ?
Anna K.
Eikö olekin, kunnon peli! Tuskin oot moista koskaan aiemmin nähnyt? Harmituksen harmi, matkamuistomyymälää ei ollut ollenkaan! Eikä toi ihan käsimatkatavaroihin olis mahtunutkaan!
Erja/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi
sadepäivät ovat reissussa kyllä niin tympeitä, etenkin kun niiden vaikutus kuvasaaliseen on niin masentava…
Anna K.
Mielenkiintoinen näkökulma. Hautausmaiden tunnelman voi tietysti kokea masentavana, tai sitten ei, riippuu ihmisestä. Mun mielestä niissä taas on surumielistä kauneutta.
Vaikea ajatella että joku näkisi masentavana kuvan nauruun räjähtävistä naisista, jotka ratsastaa jättipeniksellä. Mulle tuo kuva tulee aina olemaan nimenomaan hyvän mielen kuva ystävyydestä.