Viñales – kuubalaisen sikarin koti
Käsinkyhätyn näköiset, huterat hevoskärryt, joita vetää pieni ja laiha tamma, köröttelevät värikkäiden talojen ohi. Kuski huikkaa tervehdyksen kiikkustuolissa hiljakseen keinuvalle auringon rypistämälle papalle, jonka sormien välissä palaa kotitekoinen, paksu kuubalainen sikari. Nyt ollaan papan ja sikarin kotiseudulla, Viñalesissa.
Viñales on pieni, 30 000 asukkaan maalaiskaupunki, jonka pääkadun varrella olevat värikkäät talot näyttävät katselevan kadulle. Talojen pylväiden koristama julkisivu on kohti katua ja usein etuterassilla on keinutuoli tai kaksi. Kaupungissa elämänmeno vaikuttaa kodikkaan leppoisalta.
Hevoskärryjen lisäksi vanhat amerikanraudat, neuvostovalmisteiset traktorit ja omituiset kolmipyöräiset fillarit, joissa on selkänojallinen istuin ja pieni tavaralava, kuuluvat täällä katukuvaan.
Maaseudun rauhaa? Mitä vielä!
Pääkadulta korttelin, parin takaa alkaa maaseutumainen asutus, johon possut, kanat, hevoset, kissat ja koirat kuuluvat yhtä lailla kuin yksityiskodeissa majoittuvat turistit. Turisti ei täällä herätyskelloa tarvitse, kukon kiekaisu tai oikeammin kukkojen järjetön aamukonsertto herättää sikeimmänkin nukkujan ja jos se ei riitä, koirat alkavat usein haukkumaan kuorossa niin ikään. Aamuneljältä tekisi mieli huutaa niille, että vielä ei ole aamu. Älä siis odota, että täällä saisit nauttia maaseudun hiljaisuudesta. Kuubassa ei hiljaisuutta muutenkaan juuri arvosteta, musiikki raikaa yömyöhään eikä ketään tunnu haittaavan, että se kuuluu naapuriin asti.
Viñalesin laakso on maaseutua, jossa viljellään tupakan lisäksi vihanneksia ja hedelmiä. Siellä kannattaa pysähtyä Los Jazminesin näköalapaikalle ihailemaan pyöreitä kalkkikivikukkuloita (mogotes). Sierra de los Organos -vuoret (urkuvuoret) saivat nimensä siitä, että espanjalaisten valloittajien mielestä sumusta pilkottavat vuoret muistuttivat kirkkourkujen pillejä.
Härkävaljakkoa tarvitaan edelleen
Mies ohjaa kahta vetojuhtaa, jotka kyntävät peltoa rauhallisen määrätietoisesti, tottuineina tähän työhön. Myöhemmin päivällä voi nähdä vastaavan härkävaljakon kärryjen edessä, lastinaan pikkukoululaisia matkalla kotiin. Meille niin eksoottinen härkävaljakko on täällä arkipäiväinen kulkuneuvo, paikallisbussin vastine. Maassa, jossa vain harvalla on varaa bensaan, liikutaan kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä, mihin sitä ei tarvita.
Tupakkapellot pitää edelleen kyntää härkävaljakon avulla, sillä traktori olisi liian tehokas pehmeälle maaperälle, minkä tupakka vaatii. Tupakalle valitaan tietenkin parhaat mahdolliset kasvupaikat, riippuuhan monen seudulla asuvan elanto tästä tärkeästä kasvista. Vain parhaiden viljelijöiden tupakkaa kelpuutetaan kuuluisien Cohiba-sikarien valmistukseen.
Mikä erottaa kuubalaisen sikarin kilpailijoistaan?
Kuubalainen sikari on tehty alusta loppuun kokonaan käsin ja siitä takeena sikarilaatikossa lukee ”totalmente a mano”. Sen sijaan kilpailijoiden merkintä hand rolled tarkoittaa, että vain sikarin päällyslehti on kääritty käsin, sikarin sisus taas tehty koneellisesti.
Sikarin valmistuksessa tarvitaan työpöytää, leikkuria (kuvassa juuri kädessä), luontaista liimaa ja puisia tai muovisia muotteja, joissa sikarin sisus puristuu painon alla oikean muotoiseksi ja kokoiseksi.
Suoraan sanottuna inhosin ennen sikareita, enkä nytkään pysty olemaan sisätilassa, missä joku sitä polttaa, tulee välitön päänsärky. Varsinkin pikkusikarit ovat kamalia, mutta nehän ei oikeita sikareita olekaan, vaan tehty isojen sikareiden jämistä.
Mutta annas olla, kun pääsin tutustumaan kunnon kuubalaisiin sikareihin. Mitä tapahtuikaan? Jätin haistelun väliin ja siirryin suoraan maisteluun.
Vaikka sikari on 100% luonnontuote, ei sitä varsinaiseksi terveystuotteeksi voi sanoa. Yhdessä sikarissa on saman verran nikotiinia kuin askillisessa punaista Marlboroa. Eli pitää ilmeisesti jatkossakin poltella kuubalaista vain hyvin spesiaaleissa tilaisuuksissa.
Viñales on niin kiva, että tein teille pitkästä aikaa pienen videon. Siinä pääsette pikamatkalle tämän maalaismaisen pikkukaupungin kaduille ja pihoille!
59 kommenttia
sari/ matkalla lähelle tai kauas
Vi ihanaa lukea Vinalesista, sillä olimme siellä vuosi aikaa. Yövyitte laaksossa? Me olimme päiväretkellä, emmekä juurikaan ehtineet käppäilemään kaupungilla. Voi nyt tuli ikävä Kuubaan! Ohessa linkki, mistä vi lukea meidän Kuuban matkaamme, jos sallit; http://matkallalahelletaikauas.blogspot.fi/search/label/Kuuba
Anna K.
Kiva, että tykkäsit. 🙂 Joo, olen yöpynyt siellä useamman kerran mun työmatkoilla, silloin ehtii näkemään vähän enemmän. Tuo paikka on niin symppis! Vilkaisin sun linkin takaa kuvia, hienoja siellä luonnonpuistossa, en ole itse siellä käynyt.
Pirkko / Meriharakka
Samaa menneen maailman tunnelmaa taitaa olla tuolla kuin Trinidadissa, joka oli meidän suosikkipaikkamme Kuubassa.
http://meriharakka.net/2013/10/27/trinidad-unescon-maailmanperintokohde-kuubassa/
Anna K.
Osittain samanlaista, mutta toisaalta Viñales on maaseutumainen paikka, Trinidad selvästi kaupunki. Kummastakin tykkään kyllä ja parasta on se, että ne on keskenään hyvin erilaisia.
Venla / Breezes from my Atlas
Hauska nähdä kuvia tupakkaviljelmistä ja pienemmästä kuubalaisesta kaupungista! Hyvä kyllä tietää tulevaisuutta ajatellen, ettei Kuubassa kannata odottaa yöllistä hiljaisuutta nukkumista varten, sillä itseäni häiritsee kaikenlainen meteli nukkuessa ja alle 8 tunnin yöunien jälkeen musta ei ole mihinkään. 😀
Anna K.
Ei toki kaikkialla Kuubassa kukot huuda, mutta näissä pikkukaupungeissa kyllä. Toisaalta muistan ihan samanlaisia kukkokonsertteja Aasiastakin, ainakin Laosissa. Mulla on kyllä aika sama juttu, 8 tunnin yöunet on aikalailla minimi, muuten jää väsähtänyt olo. 🙂
Anna | Tämä matka -blogi
Omasta Kuuban matkasta on jo jonkin aikaa, mutta muistan edelleen hyvin tuon fiiliksen mitä kuvaat. Kuubassa ei nukuta maaseudullakaan : ) Onneksi oli korvatulpat mukana.
Anna K.
Mä pakkaan joka matkalle korvatulpat mukaan, se on ehdottoman tärkeä varuste. Mun korvat vaan jostain syystä pullauttaa ne tulpat lopulta ulos, vaikka kuinka oikeaoppisesti rullaan ne ensin. Toisaalta tarpeeksi väsyneenä ei enää kukotkaan haittaa mun unta, äänet tulee vain uneen mukaan. 🙂
Outi
Naapureiden mekastuksesta välillä häiriintyneenä sitä juurikin miettii tuota, kuinka Aasiassakin monesti heräsi kello neljä aamulla kukon lauluun ja muuhun kadulta kuuluvaan elämöintiin, joten meillä täällä on hiukan opettelemista kai tuossa metelin sietämisessä. Enpäs tiennytkään tuota ”totalmente a mano” ja ”hand rolled” eroa!
Anna K.
Mä niin tiedän tämän fiiliksen! Ja olen huomannu, että suomalaiset ylipäätään on herkkiä ärsyttäville äänille, myös musiikki on sitä, jos se on liian kovalla. En itse myöskään jaksa melua ja mekastusta, ärsytyskynnys nousee tosi pian. Tottumus- tai tässä tapauksessa tottumattomuuskysymys.
Kohteena maailma / Rami
Kuuba kiinnostaa kohteena ja mukavaa luettavaa oli tämäkin sieltä! Sikarinvalmistus on varmasti ollut ihan mukava kokemus paikassa, josta tulee maailman parhaat sikarit. Tupakanlehti on muuten yllättävän sitkeä kasvi ja saattaa nousta maaperästä vuosienkin jälkeen. Totesin tämän itse St. Kitts:llä, mistä oli vuosikymmeniä sitten yritetty hävittää tupakkakasvit, mutta sieltä ne vaan ponnistivat ylöspäin.
Anna K.
Kiitos, kiva kun tykkäsit. Suosittelen sulle Kuubaa, luulen että tykkäisit. Ai, hyvä tietää tuokin tupakan sitkeä kasvuvimma, oli mulle uutta tietoa.
Janni / Lentopelko
Kuubassa(kin) olis mahtavaa päästä joskus käymään, toivottavasti toteutuu. Ei ole tullut ikinä sikaria maistettua, ehkä ei tulekaan, mutta hauska postaus aiheesta ja kuvat on myös kivoja!
Anna K.
Kiitti, mukava kuulla. 🙂 En olisi voinut joskus kuvitellakaan, että olisin maistanut sikaria! Kuten kirjoitin, se oli mun inhokki pitkään. Mutta utelias kun olen, piti tilaisuuden tullen maistaa, ja taas on uusi sikari jääkaapissa odottamassa (säilyy siellä parhaitan Suomessa).
Rosita
Ai että, Kuubassa olis kyllä siisti käydä! Vanhaa maailmaa 🙂
Anna K.
Kuubasta voi todella sanoa, että siellä olis siistiä käydä, se on ihan omaa luokkaansa. Toivottavasti joskus pääset!
Terhi / Muru Mou
Minä en voi sietää sikarin hajua! Siis aivan kamala ja todellakin siitä saa vain pään kipeäksi. Mutta sitten kun olin Kuubassa, ei haju ollutkaan sellainen, mitä sikareista yleensä lähtee, ja siellä siihen ei edes kiinnittänyt huomiota. Ja jonkin verran tuli sikareita siellä polteltua (ei kylläkään kokonaista koskaan), sillä se vain jotenkin niin kuuluu Kuubaan 🙂
Anna K.
Onpa hemmetin hyvä, että sulla on ihan sama lähtökohta ja sitten vielä tuo polttelukokemus siihen päälle. En myöskään todellakaan kykenisi kokonaista polttamaan, parit henkoset riitti! Mutta ihan niin kuin sanoit, se kuuluu Kuubaan! 🙂
Mirka/ Reason for Season
Saisi Suomessakin olla tuollaisia sympaattisen värisiä taloja enemmän. Tämä harmaus ahdistaa, varsinkin näin talvella. Minä en ole koskaan maistanut tupakkaa tai sikaria tai mitään, mitä poltetaan. En osaa edes kuvitella maistavani. Mutta tuo valmistusprosessi on ihan mielenkiintoinen :). Ei kuulosta tosiaan ihan terveystuotteelta, jos nikotiinia on tuollainen määrä.
Anna K.
Sano muuta, harmauteen tuntuu tukehtuvan ja sitten vielä kaikilla päällä mustat toppatakit. Buuuuh. Onneksi puutaloissa on vähän väriäkin käytetty, niin kuin monissa vanhoissa kaupungeissa, vaikkapa Porvoossa. Kylläpä sä oot kiltti tyttö! 🙂
Kati / Lähinnä Kauempana
Minä olen aina salaa tykännyt sikarin tuoksusta, mutta tosin sille on pitänyt olla oikea paikka että se on tuoksu eikä löyhkä. Olen polttanut tupakkaa pitkään ja hartaasti, mutta lopetin sen reilu 6 vuotta sitten. Sikareitakaan en siis enää tupruttele, mutta en minä siitä tupruttelusta silloinkaan piitannut. Mutta enpäs ollutkaan maistanut aitoa kuubalaista!
Ihana kuva susta lopussa sikarin kanssa, sopii sulle! 🙂
Anna K.
Hei onnea lopettamisesta, hieno päätös! Ei kyllä uskoisi, et näytä yhtään edes entiselle tupakanpolttajalle, hei Niveanainen! 😀 Mä taas en oo koskaan polttanut (mitä nyt joskus maistanut) tupakkaa. Sikariakin poltettiin erittäin spesiaalitilaisuudessa: mun äidin 80-vuotis synttäreillä. Vai että sopii mulle, no kiitos ja apuaaaaa! 😀
Miika / Scenic Road Hunters
Tämä oli hyvin eläväinen kertomus ja sai mielenkiinnon heräämään. Ai, että toi Chevy 🙂
Sikarin hajusta tulee kyllä helposti päänsärky enkä sellaista ole itse polttanut kuin muutamassa special casessa. Joku aito kuubalainen tietty ihan eri asia. Tupakkaa en polta.
Anna K.
Oi, kiva kuulla! Hah haa, kaikki miehet aina Kuubassa kuolaa vanhojen autojen perään! Ja onhan ne hienoja jopa musta, vaikka en muuten autoista välitä yhtään. Tupakkaa ja sikaria ei voi musta oikein edes vertailla, sikari on niin special ja nimenomaan sen pitää olla sitten aito, käsintehty, iso pötkäle! 😀
Hanneli/ duunireissaaja
Kuubassa on jokin, mikä kiehtoo mua. Sikarin tuoksu sopii toisiin paikkoihin, mutta enpä tiedä tulisko itse poltettua. Kun on 15 vuotta elämästään kiskonut röökiä ja päässyt siitä eroon, ei tee enää mieli polttaa mitään. Ikinä.
Anna K.
Kuuba on maa, josta monella on jonkunlainen mielikuva ja mielipide, vaikka ei olisi siellä käynytkään. Ja hyvä niin, se kertoo maan kiinnostavuudesta ja kiehtovuudesta myös.
Kun on kerran eroon päässyt tupakasta, niin ei todellakaan kannata ottaa riskiä. Hieno päätös!
Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
Tuo oli sellaista Kuubaa, jota mielellään kokisin. Ilman sikareita kyllä, migreeni tulee jo hajustakin 😀
Anna K.
Viñales on hyvin aitoa seutua, ihanan maalaismaista. Tiedän tunteen, mulla on samaa taipumusta, voimakkaat hajut lyö välillä kuin nuijalla päähän. Mutta kuubalainen on vähän armollisempi. En siitäkään hajusta kyllä tykkää, karkuun menen.
Reissaaja1
Pääsin Dominikaanisessa tasavallassa näkemään myös kuinka sikareita kääritään. Itse en tupakkaan koske missään muodossa, mutta arvostan käsityötä, mitä jokaisen sikarin eteen tehdään.
Anna K.
Siinä on muuten uskomaton työ, mitä yhden sikarin tekoon tarvitaan, pellolta pakettiin kaikkiaan 170 eri työvaihetta. Onko ihme, että hintaakin sitten kertyy. Dominikaanisista olen lukenut, että juuri siellä olisi näitä ”hand rolled” sikareita, eli vain päällyslehti kääritty käsin, tiedä häntä sitten.
Ariela/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi
Kuuba houkuttelisi kyllä ja tulin eri matkavaihtoehtojakin katselleeksi mutta yksinmatkustavana olisi hinta karannut sen verran korkeaksi, että seinä tuli vastaan… :-/ Sitä suuremmalla syyllä luen suurella mielenkiinnolla kaikkien muiden juttuja <3
Anna K.
Kiva, että kiinnostaa. 🙂 Mulla olis muitakin kuubalaisia kohteita jemmassa, mistä en ole vielä kirjoittanut. Mä olen matkustanut Kuubassa yksin ja toki siellä on kalliimpaa, kuin vaikka Aasiassa, mutta ihan kohtuullista majoitusta saa 25e/yö ja ruoka vaikkapa 5-10e,0,50e jos menee paikallisten kojuille ja syö halpaa paistettua riisiä possusattumien kera. Yksityiskodeista mun on pitänytkin kirjoittaa, niihin varsinkin yksin matkustavan kannattaa majoittua. Kannustan lähtemään! 🙂
Asko Leppilampi
Pitäisi joskus tehdä aikamatka Kuubaan. On se jännä, että siellä eletään muutama vuosikymmen nykyaikaa jäljessä. Moni on kehutut saaren rantoja ja elämänmenoa, mutta jostain syystä se on jäänyt väliin, vaikka naapurisaarellakin on tullut käytyä. Kun täällä sivuilla on monenlaisia listauksia mitä ei ole tehnyt, Kuubassa käynnin lisäksi en ole koskaan edes maistanut tupakkaa. Silti sikarin haju on ehdottomasti parempi kuin tupakan. Eivät ole minun juttuja ne.
Anna K.
Totta, että moni asia Kuubassa tuntuu olevan vuosikymmenten takaa. Nykyaika rynnii kuitenkin jo sinnekin, nuoriso selaa kännyköitään kaupungin puistoissa, joissa wifi toimii ja pukeutuu kuten meilläkin, mitä nyt paljastavammin.
Rantojen takia en Kuubaan lähtisi, parempia on varmasti muuallakin, mutta muuten näkemistä riittää!
Kaisa
Kivasti välittyi tunnelma kuvista ja tekstistä! On mikä tahansa käsityötuote kyseessä, on hienoa nähdä koko tuotantoketju pellolta asiakkaalle. Arvostaa sen jälkeen enemmän, kun näkee eri työvaiheet. Mua kiinnostaa, että paljonko tuolla maksoi sikari paikan päältä ostettuna? Kun ne täällä on niin hinnoissaan 🙂
Anna K.
Kiitos, kiva kuulla. 🙂 Hyvä kysymys! Miten en sitä tajunnut tekstiin kirjoittaa. Sikaritehtaiden kaupoissa ja lentokentällä halvimmat kappaleittan myytävät on noin 6-8e, viiden paketti muistaakseni 28e, tietysti merkistä riippuen. Tiloilla myydään myös, mutta pitää ostaa 20 kpl kerralla, enkä nyt muista olivatko loppujen lopuksi juurikaan halvempia kuin kaupassa.
miraorvokki
Oi Kuuba <3 Ei sanat riitä kuvaamaan miten fiilistelen tätä postausta. Sikaria tosin en ole koskaan maistanut, ehkä pitää vielä joskus 😀
Anna K.
Oi, no sepä kiva! Kuuba herättää monella tunteita! Kannattaa joskus kokeilla. 😉
Teija / Lähdetään Taas
Alkoipa tehdä mieli Kuubaan. Minun Kuuban reissustani alkaa olla jo kymmenen vuotta aikaa. Mekin kävimme Viñalesissa, mutten kovin muista siitä kuin sikarit 🙂
Anna K.
Kymmenen vuotta sitten tehdyistä matkoista unohtaa ihan väkisin jo aika paljonkin. Voipi olla että 10 vuoden kuluttua mäkään en muista Viñaalesista muuta kuin sikarit ja kukkojen kieunnan, no hevoskärryt sentään vielä toivottavasti!
Johanna Hulda / Vida de Estrada
Ihanaa maaseutumenoa näyttää olevan! Erinäköistä Kuubaa kuin mitä kaupungeissa, vaikka talot onkin ehkä saman värisiä. 🙂 Maa on tosi korkealla haavelistalla. Kuubalaista sikaria ei ole tullut maistettua, mutta nicaragualaista kylläkin. Ja taisin vieläpä sauhutella koko pötkön menemään ja useammankin tuliaisena tuodun kotona, voi apua. Mutta silloin poltin muutenkin tupakkaa. Enää lopetettuani en kyllä pystyisi kuin korkeintaan maistamaan hiukan. 😀
Anna K.
Viñales on todella erilaista seutua kuin vaikkapa Havanna tai mikään muukaan isompi kaupunki. Yksi asia mistä tykkään Kuubassa on se, että paikat on keskenään niin erilaisia. Jos vertaa vaikka Trinidadiin, niin siellä on taas ihan eri tunnelma.
No huh, mitä pössyttelyä! 😀 Nyt ei kannata enää retkahtaa. 🙂
Lotta | Watia.fi
Ai että, Kuuba kiinnostaisi kyllä. Sielläkin olisi niin paljon nähtävää. Nyt sinne on niin helppokin päästä. Ehkä pitää lähteä mukaan sun vetämälle matkalle vielä joku kerta! 🙂
Anna K.
Kuubaan todella kannattaisi mennä nyt, ennen kuin maa muuttuu ja sinnekin tulee mäkkärit ja muut länsimaiden hapatukset. 😀 Tervetuloa mukaan! 🙂
Tiia/ReiseReise
Haha, naurattaa, kun heräis kukkojen lauluun, vaikka ei varmaan paikan päällä enää. En ole tiennytkään, että sikareissa on noin paljon nikotiinia. Nyt en pystynyt katsomaan videota, koska tyhmä koneeni, mutta varmaan, kun päivitän sivun se toimii.
Anna K.
Kyllä se jälkeenpäin naurattaakin! Paikan päällä ei. 😀
Harmi ettei video toiminut, musta se kuvaa kivasti tuon paikan arkielämää. Toivottavasti muilla ei ole sama ongelma, mun koneella toimii kyllä.
Pia / Lyhyenä hetkenä
Minäkään en ole koskaan maistanut henkostakaan mitään nikotiinipitoisia aineita. Sikarinvalmistus perinteenä silti kiinnostaa, joten kiitos seikkaperäisestä kuvauksesta!
Anna K.
Kylläpä täällä on tunnollisia ja kunnollisia ihmisiä!
En itsekään polta, enkä suoraan sanottuna pidä tupakoinnista yhtään, onneksi kaveripiirissä juuri kukaan ei polta, ei tarvitse haistella vaatteissa leijuvaa hajua.
Sikarit on kuitenkin jotenkin eri juttu, niin spesiaaleja ja juhlahetkeen sopivia.
Johanna @ Out of Office
Hienoja kuvia ”menneen maailman” tunnelmasta.
En kyllä voi välttyä miettimästä sitä, että miten erilaista tuolla olisi – eli kuinka paljon vähemmän käsityötä siellä olisikaan – jos koneiden ja varaosien saatavuus olisi ollut jotain muuta kuin se on ollut?
Anna K.
Ihan totta, tietysti Kuuban tilanteeseen vaikuttaa nimenomaan sen historia, kuten toisaalta kaikkien maiden, hyvässä ja pahassa. Kuubalaisista on tullut ihan hemmetin hyviä mekaanikkoja ja muutenkin kekseliäitä korjaamaan kaikkea, kun varaosia ei ole ollut. Ei se aina huono juttu olekaan!
Merja / Merjan matkassa
Kuuba kiinnostaa, mutta sikarit ei. Ehkä mulle kävis samalla tavalla kun sulle ja löytäisin itseni kuitenkin sikari suussa 🙂
Anna K.
Se on kuule mahdollista! En olisi IKINÄ uskonut polttavani sikaria, kun olen aina inhonnut niitä!
Paula - Viinilaakson viemää
Kuuba on meillä lähivuosien listalla vahvasti, joten mukavaa lukea juttuja sieltä. Nyt vaan kun itsellänikin on USA:n passi, joudumme käymään läpi paperisodan matkustusluvan saamiseksi Kuubaan. Mietin myös sitä, että taitaa olla laitonta tuoda matkalta tänne kuubalaisia sikareita. Ainakin näin arvelisin mutta en ole varma. Kuuba on kyllä tosi mielenkiintoinen kohde!
Anna K.
Totta, USA rajoittaa Kuubaan matkustamista, vain tietyt ryhmät, kuten yliopistojen opettajat, tutkijat ym. saavat tällä hetkellä matkustaa. Toisaalta esim. Kanadan kautta pääsette kyllä. Kuubassa on amerikkalaisille käytössä ”lentävä viisumi”. Eli viisumin leima laitetaan erilliselle paperille, ei suoraan passiin ja sen voi vain sitten heittää roskiin, ei tule kotimaassa vaikeuksia. 🙂 Kuubalaiset on fiksuja tuossakin!
Sannahof // Unelmamaja
Kuuba olisi niin mielenkiintoinen kohde! Kirjoitat mukavan elävästi, joten onneksi pääsin edes näin virtuaalisesti mukaan matkaanne omaa Kuuban reissua tulevaisuudessa vielä odotellessa.
Elina
Heippa Anna! Olipa mukava lukea kokemuksiasi Kuubasta. 🙂 Olemme suuntaamassa lomalle Kuubaan mieheni kanssa huhtikuussa, ja pohdimme parasta aikaa paikkoja missä käydä. Vinales kiinnostaisi Havannan ja Trinidadin lisäksi kovasti! Itse laakso on ilmeisesti keskustan lähettyvillä ja helposti löydettävissä kysymällä, mutta mietimme, että miten helposti noille sikariviljelmille tällainen omatoimireissaaja löytää/pääsee – olitko siis itse omatoimimatkalla vai jollain järjestetyllä tourilla? Meitä kiinnostaisi juuri esittelemäsi viljelmät ehkä enemmän kuin itse ”tehdas”. 🙂 Kiitos, jos jaksat jakaa vielä kokemuksiasi Vinalesista!
Anna K.
Kiitos Elina kommentista! Mukava kuulla, että mun jutusta oli iloa. 🙂
Olin Vinalesissa työmatkalla, vedin nimittäin aiemmin matkanjohtajana kiertomatkoja Kuubassa. Siksi en osaa sanoa, voiko omatoimimatkaaja mennä sikariviljelmille noin vaan. Luulen, että voi. Muistaakseni tämäkin tila oli jonkin sortin ”turistinähtävyys”. Kiersin Kuubaa myös myöhemmin yksin ja yleensä kaikki järjestyi. He ovat ylpeitä maastaan ja varsinkin sikareistaan. Kannattaa rohkeasti kysellä majapaikoissa miten pääsisi tilalla käymään. Ihan varmasti jollain sedällä, serkulla tai veljellä on tila jota pääsee katsomaan ja kätevästi suvun joku toinen jäsen sinne vie pientä maksua vastaan. 😀 Jos puhutte espanjaa, niin vielä parempi.
Jos matkustatte Viazulin busseilla, kannattaa paikat varata jo muutamaa päivää ennen, ovat melko täysiä. Ja vaikka olis ihan täysiä, kannattaa silti mennä asemalle kokeilemaan onneaan matkapäivänä, oon pari kertaa päässyt kyytiin, vaikka kaikki bussit oli täysiä (ihmiset varaa, muttei sitten tulekaan paikalle).
Trinidadissa oli jo pari vuotta sitten turisteja paljon ja nyt varmaan vielä enemmän, mutta on se niin kaunis, että kannattaa käydä. Huomasithan mun juttuni siitä? https://www.rantapallo.fi/kaukaahaettua/2017/01/30/trinidad-tuo-kuuban-kaunotar/
Myös Havannasta oon kirjoittanut. https://www.rantapallo.fi/kaukaahaettua/2016/11/11/havannan-syvin-olemus/
Ja tämäkin juttu on Kuubasta. Ehkä syytä lukea myös, sillä aina kaikki ei suju siellä niin kun luulisi. Ja huom! Vaikka jutulla on karu nimi, on Kuubasta silti jäänyt positiiviset fiilikset. https://www.rantapallo.fi/kaukaahaettua/2017/07/23/matkavitutus/
Onko teillä jo majoitukset varattuna? Mulla on ollut suunnitteilla juttu kuubalaisista B&B-paikoista, eli casa particulareista. Olisko teille siitä iloa? Jos on, niin voisin sellaisen kirjoittaa tässä parin viikon sisällä.
Elina
Moikka Anna! Kiitos kun jaksoit vastata, ja kiitos lisävinkeistä.:) Eiköhän me sieltä paikallisten avulla joku sikariviljelmä siis löydetä, jossa vierailla! Katsottiinkin noita Viazulin busseja, ja lueskeltiin netistä että ovat tyypillisesti aika täysiä. Myös netissä myydään busseihin lippuja – jos tietää, minä päivänä liikkuu esim. Havanna – Trinidad, kannattaako ostaa vaikka jopa netistä liput etukäteen? Ts. onko sinulla kokemusta tuosta vaihtoehdosta, että ne ostaisi netistä jo etukäteen Viazulin sivuilta? Vai kannattaako ostaa vasta paikanpäältä paria päivää ennen?
Ja kiitos lisälinkeistä – olin Havannan noista lukenut mutta Trinidad oli uusi! Toivottavasti Trinidad on edelleen vierailun arvoinen, vaikka hieman enemmän turistikohteelta kuulostaakin… 🙂 Meillä on majoitus varattuna vasta reissun alkupuoliskolle (ensimmäiset 6pvää Havannaan), koska emme ihan varmasti vielä tiedä, miten jatkamme kierrosta siitä… ajattelimme kuitenkin varata majoitukset etukäteen, kunhan vaan saamme reittisuunnitelman suunnilleen valmiiksi. Vinkit ovat toki tervetulleita. 🙂 – Elina
Anna K.
Itse en varannut mitään etukäteen enkä netistä, koska silloin pari, kolme vuotta sitten ei netti toiminut Kuubassa kunnolla eikä kunnollisia varaussivujakaan ollut. Kävin ostamassa liput suoraan bussiasemalla, mutta nyt ottaisin itse netistä jos se mahdollisuus on olemassa.
Yleensä casa particularin omistaja vinkkasi jonkun tuttunsa majapaikan seuraavasta kaupungista, jonne olin matkalla. Toki jos niitäkin saa etukäteen nykyään varattua, niin miksi ei. 🙂 Yritän saada sen jutun casoista alulle.