Koufonissi – rakkautta ensisilmäyksellä

Täällä minä olen ihan nyt just! Pienellä, ihmeellisellä saarella, jonne tulin kolmeksi yöksi ja jäin viideksi. Kun laiva saapui satamaan, tiesin heti, että tässä on sellainen paikka, jota olen etsinyt. Koufonissi oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Istun pikkupoukaman lämpimällä kalliolla, varpaat mukavan viileässä vedessä ja ihastelen meren kimmellystä. Löysin kun löysinkin oman pikkuparatiisini. Olen saanut koko poukaman täysin itselleni, syyskuun ja loppukauden etuja, privaattiranta keskellä päivää. Taivaalle kerääntyneet pilvet saivat rannan toisen auringonottajan lähtemään, vaikka vain hetkeä myöhemmin tuuli hajotti pilvet hattaroiksi. Kun etsin tuulensuojaisan kohdan, on juuri sopivan lämmin.

Ennen kuin osasin asettua juuri tälle rannalle, kävin katsomassa muitakin pieniä ja suurempia, toinen toistaan kauniimpia poukamia kylästä itään johtavan tien varrella. Oih, miten näistä osaa edes valita?

Snorklaamisen riemua, veden ihmeitä

Vesi ei ole enää niin lämmintä, että siellä olisi ihanaa vain lillua. Sinne pystyy kyllä vielä menemään, mutta aika haipakkaa saa uida, että tarkenee. Snorklaamisen himo ja veden kirkkaus voittavat kuitenkin kylmänarkuuteni, pakkohan tuonne on mennä, paratiisi suoraan nenän alla. Käydäänpä kurkkaamassa miltä vedessä näyttää.

Hienoahan siellä oli, taas kerran. Uin melko pitkään rannan tuntumassa ison kalaparven perässä, kunnes oli pakko kääntyä takaisin kohti omaa poukamaa. Yksin ollessa en uskaltanut mennä kauas rannasta, eikä se olisi turvallistakaan. Lähellä rantaakin oli katseltavaa. Aivan rannan tuntumassa oli valtava, krokotiiliä muistuttava kivi. Sen muotoja oli hauska tutkailla pinnan alla, pikkukalatkin viihtyivät sen luona.

Mikä ihana rauha – mutta ei aina!

Olen saanut olla lähes koko ajan yksin rannallani, hetken viipynyttä pariskuntaa ja uimassa käynyttä miestä lukuun ottamatta. Mikä ihana rauha! Kalliolla istuen olen lukenut kirjaa, kirjoittanut tätä tekstiä vihkoon, kuivatellut uimisen ja snorklaamisen jälkeen, syönyt evääksi sipsejä ja leipomon suklaaleipää ja vain tuijotellut merelle paikan kauneudesta nauttien. Tällaisia päiviä minä tarvitsen silloin tällöin elämääni.

Paikalliset ovat kertoneet minulle, että nyt on paras aika olla täällä. Keskikesällä tämäkin rauhallisen oloinen paratiisi täyttyy ja turisteja on paljon, elokuussa kuulemma jo liikaa. On mahdotonta saada majoitusta, ravintoloihin joutuu jonottamaan, keskustan muutama pikkukatu tulvii väkeä ja hiekkarannalle ei saa pyyhettään mahtumaan. Lisäksi elokuussa on usein hyvin tuulista, tänä vuonna tuuli oli kuulemma niin kylmä, että paikalliset käyttivät talvitakkejaan. Kesä- ja syyskuussa niin tuuli kuin tunnelma on rauhallisempi. Silloin tänne kannattaa tulla.

Suloinen pikkukylä

Koufonissilla viihdyn muutenkin kuin upeiden rantojen vuoksi. Kylä, johon laivat saapuvat, on kaunis ja pienestä koostaan huolimatta ravintoloita, kauppoja ja pikkukauppoja koruineen, laukkuineen ja rantavaatteineen on tarjolla enemmän kuin osasin odottaa. Supermarketteja on ainakin kolme ja apteekinkin olen nähnyt.

Pienessä leipomossa myydään suolaista ja makeaa ja kun mietin, mitä pientä makeaa haluaisin aamupalan jälkkäriksi, hunajalla ja hedelmillä höystetyn jugurtin lisäksi, lähtee mukaan, ei mikään ihan tavismunkki, vaan järjettömän kokoinen, koko lautasen peittävä jättiläinen! Anteeksi maha, pieniä ei ollut.

Lähikaupan kassalla palvelee jo selvästi harmaantunut, yli seitsemänkymppinen mummo, joka sanoo hinnat kreikaksi. Kauppa on sanalla sanoen supermarket. Pieneen tilaan on ahdettu kaikkea, mitä kukaan voi tarvita elintarvikkeista leluihin, tekstiileihin, siivousvälineisin, sisustusesineisiin ja retkikeittimiin asti. Pieni juusto- ja lihatiskikin on. Kauppa on minusta tietysti aivan ihana! Se muistuttaa lapsuuteni maalaiskauppaa, jonka sininen kuorma-auto kaarsi pihaamme, lastinaan mm. banaaneja, joita vielä pienemmästä lähikaupastamme ei saanut. Tulipa nostalginen olo, kun täällä kaukana Kreikassa pääsin hetkeksi lapsuuteni tunnelmiin, sillä eihän sitä lapsuuden kauppaa ole tietysti ollut olemassa enää vuosikausiin.

Sydämellisten ihmisten saari

Ihmeellisintä täällä on se, että paikalliset ja turistit asuvat rinta rinnan ja jatkuvasti törmää pappoihin ja mummoihin terasseillaan omissa touhuissaan tai maailman menoa seuraten. Minua ilahduttaa, miten vilpittömästi tuntematonta matkailijaakin tervehditään. Yksi pappa nappasi kainaloonsa, kun otin kuvaa itselaukaisulla ja suikkasi vielä suukon poskelle.
Tämmöiset pienet yksityiskohdat tekevät tästä paikasta kovin kotoisan. Äkkiä tuli mieleen absurdi ajatus, että ovatko nämä ihan aitoja? Voiko olla mahdollista, että maisemien, tunnelman, kristallinkirkkaan veden ja vaaleiden rantojen lisäksi täällä on vielä paikalliselämääkin tallella? Ei kai näillä vain makseta siitä, että he tekevät kylästä vielä idyllisemmän olemassaolollaan?

Kyllä he ihan aidoilta vaikuttavat. Ainakin naapuritalon puolikuuro, valkohapsinen pappa, joka oksasta tehtyyn kävelykeppiin nojaillen huuteli minulle kreikaksi terassiltaan, on joko ehtaa tavaraa tai loistava näyttelijä. Astetta virkeämpi mummo toimi tulkkina, vaikka ei hänkään englantia osannut. Minua osoitettuaan ja pari maata lueteltuaan päättelin hänen kysyvän mistä olen. Finlandia, sanoin.
Ahaa, Finlandia, toisti mummo papalle.
Hollandia, kysyi pappa. Finlandia.
Englandia? Finlandia!
Skotlandia? Finlandia!!
Pigadia? Finlandia!!!
Minulla meinasi pettää pokka ja mummokin näytti tympääntyvän jatkuvaan huutamiseen, kun vastaus ei mennyt perille. Lopulta vain vilkutin ja jatkoin eteenpäin, vaikka pappa vielä terassiltaan huutelikin minulle kreikaksi.

Kun kaikki kiire katoaa

Tällaisista paikoista minä tykkään. Saan vain olla ja nauttia tämän kaiken kauneuden keskellä. Nukun, syön, luen, uin, käyn kaupassa, teen jopa ruokaa itse, jotain yksinkertaista, kuten salaattia. Ei ole kiire minnekään. Istun meren äärellä ja nautin. Kirjoitan rannalla vihkooni ja illalla koneelle. Leikin, että asun täällä, olen se tuleva kirjailija kesäpaikassaan.
Luen kirjaa ennen kuin käyn nukkumaan, sekoilen vähän unissani, niin kuin aina. Niin rauhoittava vaikutus tällä paikalla ei ainakaan toistaiseksi ole, että nukkuisin tyynen rauhallisesti. Yöllä katson malttamattomana kelloa, joko kohta on aamu ja uusi päivä täynnä uusia kokemuksia. Joka aamu herään kuuden tai seitsemän maissa ja nousen tyytyväisenä ylös. Koufonissi, teet minulle ihmeitä.

PS. Jutut Naxoksesta, Mykonoksesta ja Tinoksesta jatkuvat ihan kohta, mutta Koufonissi oli niin ihana, että tästä piti päästä kirjoittamaan heti tuoreeltaan. Varmaan ymmärrätte miksi. 

22 kommenttia

  • Sonja | FIFTYFIFTY

    Oijoi, minkälaista! <3 Juuri nyt hullun hektisen kolmen viikon Jenkki-reissun jälkeen oon alkanut unelmoimaan rauhallisesta viikon lomasta jollain Kreikan saarella, mutta hirveän vaikea päättää, millä! Mikä olis sun ehdotus, tämäkö? 🙂

    • Anna K.

      Reissu ja loma, kaksi niin eri asiaa… 😀 Mä oon nyt vähän kummallakin, mutta en onneksi hektisellä.
      Vaikea kysymys! Kreikassa on niin paljon ihania saaria ja riippuu siitä mitä hakee, mistä tykkää. Mun suosikkeja ovat tämän lisäksi Paros ja Skopelos. Voi olla, että monelle Koufonissi olis liiankin pieni. Paroksen Naoussa ja Skopelos on vähän isompia ja todella kauniita. Paroksen jutut jäi aikoinaan kirjoittamatta, mutta Skopeloksesta on blogissa, se on se Mamma mia leffan saari.

  • Susanna

    Hieno kohde, Kreikasta minäkin tykkään. Syyskuu on hyvää aikaa vierailla Kreikassa ja Italiassa, turistipaljous on vähentynyt

    • Anna K.

      Ihan totta puhut, syyskuu on musta paras matkakuukausi Välimeren alueella. On edelleen lämmintä, hinnat on halvemmat ja väkeä vähemmän. Perfect. 🙂

  • Sofia

    Oi miten ihania kuvia! Kreikka on kaikkine mahdollisuuksineen ihana maa matkustaa, ja välillä tuntuu olevan kovinkin aliarvostettu, koska siellähän nyt on käynyt kaikki. Onneksi sieltä löytyy hiljaisempia, turismin valtavirran sivuun jääneitä saaria ja kohteita. Kreikan saarihyppely on korkealla mun haavelistalla, ja etenkin tämä Koufonissi voisi olla upea paikka!

    • Anna K.

      Kreikka on niin paljon enemmän kuin nuo lomakohteet, joissa kaikki käy. Ja nekin on ihan kivoja.
      Toivottavasti pääset vielä joskus hyppelemään! 🙂

  • Kati / Lähinnä Kauempana

    Minä taas kiinnitän huomioni olennaiseen: jumalauta minkä kokoinen munkki! Jaksoitko siis oikeasti syödä tuon kokonaan? Pieni ihminen! 😀

    Mutta vitsit, mä tykkään Kreikasta. Siinä on vaan jotain ihanaa tunnelmaa. Valkoiset kivitalot, karut rannat ja turkoosi vesi. Ah!

    • Anna K.

      Hah, kiitos päivän nauruista! 😀
      Oot asian ytimessä, todellakin! Sillä vaikka rannat oli aivan mielettömän upeita, niin olihan tuo jättimunkki silti se huomiota herättävin juttu Koufonissilla! Ketä varten tuota kokoa (one size fits all) tehdään? Ei kai kukaan halua syödä noin helvetin suurta munkkia?
      Minä söin, silti. Mutta kokonainen päivä siihen meni. Aamiais-, lounas-, välipala- ja päivällismunkki. Kyllä oli oikea terveyspäivä!

  • Johanna / Fin Nomads

    Voi mikä paratiisi! Tuo vesi näyttää ihan mielettömältä, ja paikan rauhallinen tunnelma välittyi näin tekstinkin kautta hyvin. Nuo paikalliset näyttää tosi symppiksiltä. Niin, ja munkki aika herkulta. Tuonne voisi suunnata kyllä viikoksi tai pariksi vain olemaan, ja mielellään tietysti ei-turistiaikaan 🙂

    • Anna K.

      Vesi oli kyllä Koufonissilla jotain ihan omaa luokkaansa! Kuin jossain Aasiassa!
      Paikallisille pisteet myös, paljon kivempia kuin vaikka Amorgoksella, jonne menin täältä seuraavaksi. Oikein tuli ikävä mummon kauppaa siellä!

  • Mira

    Näyttääpä suloiselta ja kirjoitit kauniisti. Syyskuu on Välimeren saarilla huikeaa aikaa. Tuli ihan ikävä…

    • Anna K.

      Oi kiitos! Näin kauniista paikasta kirjoittaa ihan huomaamattaan kauniisti, teksti vaan soljuu itsekseen.
      Yritän aina varata syyskuulle aikaa Välimerelle, useimmiten Kreikkaan.

  • Johanna @Out of Office

    Kreikka <3 Tästä pukkasi aivan kauhean Kreikkakuumeen!

    Kymmenisen vuotta sitten purjehdimme Kreikassa saarilta toiselle, mitä pienempi saari, sen parempi. Mutten millään muista saarten nimiä, olisikohan tuo Tinos ollut niiden joukossa? Kreikkalaiset (vanhat) ihmiset niillä pienillä saarilla ovat liian ihania ollakseen todellisia. Ehkä niillä on käytynä joku paikallisen teatterikoulun "näin-edistät-maamme-matkailua" -kurssi?

    • Anna K.

      No mutta sehän on sitten mainio homma! Kreikkakuumeen kanssa voi kuitenkin elää (melko) normaalia elämää!
      Tuo purjehdus olis niin unelmien unelma mulle. Voi olla että en osais olla veneessä, mutta haaveissa silti.
      Aivan varmasti joku salainen ase näillä paikallisilla on, vai voisiko kaiken hyväntuulisuuden takana olla vain aurinko? 🙂

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Ihanan näköinen paikka! Kaipaan niin tuota turkoosin väristä vettä. Minäkin olin kerran Kreikassa syyskuussa ja pääsin nauttimaan siitä rauhasta ja hiljaisuudesta sesongin ulkopuolella. Mihin saariryhmään tämä saari kuuluu?

  • Anna K.

    Hyvä kysymys, Paula! Olin niin täpinässä tätä kirjoittaessa, että tärkeä tieto jäi.

    Koufonissi kuuluu Kykladeihin ja vielä tarkemmin ns. Pikku-Kykladeihin. Se sijaitsee Naxoksen eteläpuolella, laivamatka kesti parisen tuntia isommalla laivalla. Yhteyksiä on ihan kivasti, joten ei ole mikään vaikea autiosaari. Laivaliikenne tosi sujuvaa muutenkin.

  • Merja / Merjan matkassa

    Tämä oli pakko lukea, koska en ollut koskaan kuullutkaan Koufonissistä. Minäkin jäin miettimään, että missä päin Välimerta sijaitsee, mutta vastaus tulikin tuossa yllä. Nimi viittasikin vahvasti Kreikkaan. Ihanan rentouttavan kuuloista lomailua!

    • Anna K.

      Mäkin vuosi sitten tästä kuulin ja näin kuvia ja päätin, että tuonne pitää päästä!
      Joo, tarkempi sijainti olis ollu suotava jutussa, Kreikka kyllä mainittiin useamman kerran. 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *