Naxos sopii ihan jokaiselle
Naxoksella on kaikkea mitä vain kaivata voi: ravintoloita, kauppoja, leipomoita, jäätelötiskejä, kahviloita, upeita rantoja, vanhoja kyliä, vaellusreittejä ja ennen kaikkea paikalliselämää. Naxos sopii jokaiselle lapsiperheistä pariskuntiin ja bilettäjiin. Siellä on helppoa viihtyä.
Folegandrokselle vilkutettiin heippa laivan kannalta ja matka jatkui upeassa säässä kohti Naxosta. Jo laivan kannelta huomasi, että Naxos on suuri saari, sen rannikon viertä mentiin pitkään ennen kuin saavuimme kaupunkiin. En tiedä miksi olen joka kerta laivalla niin täpinöissäni. Minusta tämä paikasta toiseen siirtyminen, matkan tekeminen ja laivan kannella maisemista nauttiminen on koko jutun suola.
Oikea kaupuki, ei mikään kyläpahanen
Valkoinen, kukkulan päälle rakennettu kaupunki näytti tutulta vuosien takaa, jolloin olin ollut siellä viikon lomalla. Yhtä kaunis se oli edelleen. Saarella asuu 20 000 asukasta, joista noin puolet saaren pääkaupungissa Chorassa eli Naxoksessa. Se näkyy kaupunkikuvassa, sillä palveluita on niin paikallisia kuin turisteja varten. Tokihan saarella on turismia, paljonkin, mutta se ei ole vielä vienyt Naxoksen omaa, leppoisaa henkeä.
Tällaisen suuremman paikan etuja ovat edullisemmat hinnat ruokakaupoissa ja leipomoissa, ravintoloissakin. Pieneen Folegandrokseen verrattuna hinnat tippuivat selvästi. Lisäksi valikoimat olivat paremmat. Rantakadulla oli souvlakipaikka, josta saatiin reissun parhaat, vähän erilaiset gyrokset grillatulla kanavartaalla ja karamellisoidulla sipulilla, kaalisalaatilla ja majoneesilla höystettyinä, nam!
Yhtenä iltaina osuimme kauniilla näköalapaikalla olevalle ravintolalle ja kun siellä oli juuri sopivasti yksi pöytä vapaana, söimme lammasta ihanan kreikkalaisissa tunnelmissa, sinivalkoruudullisen pöydän ääressä. Täydellistä.
Olin valinnut meille huoneen keittonurkkauksella läheltä kaupungin rantaa. Agios Georgios ei ollut kovin kummoinen ranta, mutta päivä oli kiva käynnistää siellä aamu-uinnilla. Kerran söimme siellä itse tehdyt kreikkalaiset salaatit aaltojen loisketta pimenevässä illassa kuunnellen. Samalla hävisi puoli pullollista punkkua kyytipoikana. Köyhäily voi olla myös mukavaa, kun puitteet siihen ovat sopivat.
Castron kauniilla kujilla
Naxoksen kaupunki on sekoitus vanhoja taloja kapeilla kujilla ja uudempia rakennuksia rannan leveämpien katujen tuntumassa. Rannan lähellä on paljon hotelleja, mutta asuu siellä paikallisiakin. Yksi Naxoksen loistopuolia ovat sen julkiset vesihanat, joista saa juomavettä. Ei tarvitse koko ajan olla ostamassa muovipulloja. Minua ainakin ahdistaa muoviin liittyvät ympäristöongelmat ja säästyyhän siinä rahaakin.
Vanhin osa, Castro eli linnoitus, miellytti eniten minun silmääni. Holvikaaria, epätasaisia portaita, bougainvilleoita, ränsistyneitä ovia, ikivanhoja portteja, auringossa loikovia kissoja, pieniä sisäpihoja, houkuttelevia pikkukujia ja kaiken kruununa kohti sinistä taivasta kurkottava torni. Uutta ja ihmeellistä katsottavaa riitti joka kulman takana. Koko ajan oli tunne kuin olisi seikkailulla jollain toisella aikakaudella. Vaikka Castro oli tuttu minulle vuosien takaa ja onnistuin näkemään vanhoista valokuvista tuttuja paikkoja, halusin silti yhä uudelleen näille kapeille kujille. Niissä oli jotain hyvin salaperäistä ja kiehtovaa.
Voi jestas mikä ranta!
Mikri Viglan rannalle hurautettiin paikallisbussilla ylempää kulkevaa tietä, joka kulki pienten kylien läpi. Siksi matka kesti yli puoli tuntia ja takaisin tullessa tunnin, kun bussi kävi koukkaamassa kauempana sijaitsevien rantojen kautta.
Ranta oli ihana! Pitkä kaistale vaaleaa hiekkaa uskomattoman värisen meren äärellä. Hiekka oli ryynimäistä eikä tarttunut ihoon ja vaatteisiin. Vesi oli kirkasta ja sopivan lämmintäkin. Ja jopa snorklatessa näkyi ihmeellisen paljon kaloja. Minä viihdyin, tietenkin.
Filotissa on ihan eri fiilis
Koska halusimme nähdä myös millaista Naxoksen maaseutu on, päätimme lähteä katsomaan Filotia, saaren suurinta kylää. Aamun puoli kymmenen bussi oli niin täysi, että jouduimme seisomaan käytävällä koko 40 minuutin matkan. Mutta laakson rinteellä nököttävä Filoti oli niin hurmaava näky jo bussin ikkunasta katsottuna, että se oli tuon epämukavan matkan arvoista. Miten hyvin valkoiset talot sopivatkaan Kreikan sinisen taivaan alle ja tähän vehreään maisemaan. Ihanaa mennä tuonne!
Bussi jätti Filotin pääaukiolle, jossa oli muutama ravintola valtavan plataanipuun alla ja ne perinteiset papat aikaa kuluttamassa. Aitoa Kreikkatunnelmaa heti kärkeen. Saman tien lähdimme tarpomaan portaista muodostuneita katuja kohti kylän korkeinta kukkulaa. Ylhäällä meitä odotti kauniiden maisemien lisäksi mitä suloisin koira, joka sulatti jopa tämän kissaihmisen sydämen olemuksellaan. Silityksiä ja rapsutuksia se saikin aidan raosta.
Naxosta kutsutaan Kykladien vihreimmäksi saareksi, mitä laivalta katsottuna ei voinut millään uskoa: tuo karu, ruskea, vuoristoinen maako muka vihreintä? Filotin vehreässä laaksossa sen kuitenkin ymmärsi hyvin, kun katsoi kylän ympärille levittyvää vihreänä kumpuilevaa, oliivipuiden täplittämää maisemaa. Onneksi tultiin katsomaan, millaisesta paikasta on kyse. Filotissa oli fyvä fiilis.
17 kommenttia
Minttu
Yes, Naxos on suosikkitukikohtamme, jossa voi viipyä mennen tullen, kun poikkeilee noilla pikkucycladeilla esim. Skopelitis-laivalla (vieläkö se kulkee?). Se on aina kuun palaisi sivistyksen pariin, ihmisiä enempi. Agia Anna ja Plaka on suosikkirantamme. Toi Mikri Vigla tuntui olevan Kite Surfarien mekka. Jotenkin niin kivaa lukea näitä Kreikkajuttuja, kun on jo pari vuotta mennyt jokakesäisistä Kreikkakuukausista.
Anna K.
Ihana kuulla että tykkäät lukea näitä! Välillä tulee tunne että jaksaako kukaan lukea tätä jatkuvaa Kreikka-tykitystä! 😀
Niin totta, Naxos on mainio tukikohta ja paluu normielämään pikkusaarten ”hippitunnelman” jälkeen.
Skopelitis kulkee yhä, mutta luoja mitä kyytiä! Oksu haisi ja vuoristorataa mentiin yli kaksi tuntia. Kamalaa! Silti se taas pian mulla edessä. Blue Star kulkee myös mut ei oikein sovi mun aikatauluihin.
Anna | Muuttolintu.com
Meidän Naxoksen matkasta on jo aikaa muutama vuosi, mutta saatiin siitä sama kuva, se sopii kaikenlaisille reissaajille! Vaikka en kyllä itsekään sitä kovin vihreäksi kutsuisi, vihreämpi sentään kuin Folegandros missä me muiden ohella piipahdettiin myös. Ihanaa kreikkalaista tunnelmaa sieltä löytyy! <3 Me hoidettiin saarihyppely myös laivalla ja se on kyllä ihana tapa reissata, lähtisin uudestaankin 🙂
Anna K.
Joo, Naxos sopii kaikille mut ehkä just siks ei ihan hurmaa täysillä ketää, ainakaan mua. Mene ja tiedä.
Kiva kuulla että säkin oot hypellyt. Vaatii tiettyä luonnetta, seikkailumieltä.
Hanna M
On ihana palata näihin tunnelmiin sohvan nurkassa vilttiin kääriytyneenä, kun sade ropisee ikkunoihin – ihanasti on tallentunu Naxoksen tunnelma noihin kuviin. Ja se koira! Se oli kyllä niiiin ihana!!! Pieni pala sydäntä jäi sen luo <3
Anna K.
Kyllä mäkin tätä jo ikävöin, Kreeta ei ole ”meidän” saarten veroinen. Olihan Naxos aika ihana loppujen lopuksi. Ja se koiruliini! Voi söpöys!
Heidi / Maailman äärellä
Olin täällä kesällä 2016 ja oli nyt ihan pakko tulla blogiisi nostalgiamatkalle. Minä tykkäsin kovastikin Naxoksesta ja sen leppoisasta tunnelmasta. Tuli kyllä Kreikka-ikävä juttuasi lukiessa.
Sinä sait suloisen koirulin, minä taas monta suloista kisua <3.
Linkkaan tähän minun Naxos-jutut, jos haluat kurkata:
https://maailmanaarella.com/2016/06/12/kohtaaminen-naksos-kreikka-kesakuu-2017/
https://maailmanaarella.com/2016/07/02/missa-piilee-naxosin-taika/
Anna K.
Mulla on Kreikka-ikävä kroonisena, kiva että tämä mun juttu aiheutti Kreikka-ikävää sulle. Sopivina annoksina se on ihan ok olotila. 🙂
Kävinkin lukemassa tuon toisen sun jutun jo ennen matkaa, samoin kuolasin Koufonisian kuvat ja toisen Naxosjutun luin nyt. Ihania paikkoja oot löytänyt myös!
Ja toki mä kohtasin ehkä sata kissaa, mutta koira pääsi tällä kertaa kuvaan.
Martina
Näitä teidän matkakokemuksia on ihana lukea. Matkaseurakin on ollut selvästi ihan loistavaa. Molemmilla. 🙂
Anna K.
Oi, kiva kuulla! Kyllä, hyvää seuraa oli ja juttujen taso eteni huolestuttavan keharitasolle matkan edetessä. 😀 Mutta ainahan sitä tulee jotain ihme reissuläppää ja sehän on yhdessä matkaamisen suola.
Martina
Mä niin tunnistan tuon juttujen keharitason! 😀
Anna K.
Hanna vähän kertoikin teidän reissuista ja ennen kaikkea soitti mitä musiikkia ootte reissussa kuunnelleet. 😀 Aika erikoisia ”rakkauslauluja” oli mukana! 😀
Martina
Hahahaha, voi jestas! Ne biisit todellakin kertoo kaiken oleellisen juttujen tasosta. 😀
Pirkko / Meriharakka
Viimeksi olemme näitä Kreikan saaria kiertäneet purjeveneellä, vuokrasellaisella tietysti. Naxokseltakin on ihan kivoja muistoja. Taisimme sieltä lähteä lautalla käymään päiväseltään Santorinilla, sillä Santorinin kraateri ei oikein ole hyvä ankkurointiin, kivipohjaan kun ei ankkuri ota kiinni, eikä päivä saarella olisi kovin rento, jos koko ajan miettisi miten vene, pysyykö paikallaan.
Veneellä Kreikans saaria, niin Naxoksella kuin Mykonoksella, menoa hiukan hidastaa satamabyrokratia, satamakapteenin toimistossa voi vierähtää tunti, jos toinenkin 🙂
Jos purjehduslomajuttu sattuisi kiinnostamaan, niin tässä linkki siihen
http://meriharakka.net/2015/02/05/purjehdus-ateenasta-kosille/
Anna K.
Voi vitsi, tuo olis niin mun unelma, purjehdus Kreikassa! Tosin en yhtään tiedä, olisiko musta purjehtimaan, mutta ainakin rakastan näitä laivamatkoja isoilla laivoilla. Se merituuli, siirtymisen ja seikkailun fiilis!
Kurkkasin pikaiseen teidän purjehdusta, aivan huiman matkan olette tehneet. Mielenkiintoista tuo byrokratiapuoli, lautalta kun hyppää satamaan, jää kaikesta tuosta paitsi ja ihan hyvä niin. 🙂
Kiitos kun jaoit juttusi, hyvä ja erilainen näkökulma Kreikan saariin.
Virpi/Täynnä tie on tarinoita
Ihana, täällä yksi suuri Kreikkafani aivan sydän sykkyrällä. En ole Naxoksella käynyt, mutta nyt kyllä tuli suuri matkakuume!
Anna K.
Jännä juttu, miten monet suomalaiset tykkää tosi paljon Kreikasta! Naxos on tosi kiva saari! Sinne vaan!