Saarihyppelijä saapui Rodokselle

Kalispera Rodokselta!

Lensin tänne Finnmatkojen sikahalvalla menolennolla, 45 euron hintaan. Matkanjärjestäjät myyvät viimeisiä Välimeren koneita täyteen hinnoilla, jotka saavat kroonista matkakuumetta potevan tuskailemaan: voiko noin halpaa lentoa jättää ostamatta. Ei voi. Sen vuoksi täällä nyt sitten ollaan. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että syyskuun alun lomaviikosta Lefkaksella jäi kova Kreikan kaipuu, viikko kun tuntui aivan liian lyhyeltä. (Terveiset reissuystävälle!) Tuli tunne, että tätä täytyy saada lisää.

Finnmatkojen käyttämän Tui Nordic lentoyhtiön käsimatkatavaran painoraja on viisi kiloa. Minulla oli tavaraa yhteensä 7,2 kiloa, jotka ehdin ennen lähtöselvitystä jakaa jo ruumaan meneviin ja käsimatkabagaasiin. Kun kysyin, voisiko tämän määrän ottaa koneeseen sisään, lähtöselvityksessä sanottiin, että voin itse päättää. Otin tietenkin rakkaan reissureppuni mukaani ja pääsin matkustamaan tyylilleni uskollisena, pelkällä käsimatkatavaralla.
Tällä kertaa olen erityisen ylpeä reppuni keveydestä, sillä sen sisällä on 2,7 kg painava tietokone. Nyt on kerrankin pakattu vain ne välttämättömimmät: yhdet farkut, legginssit ja hame, yksi toppi, mekko, pitkähihainen T-paita, neuletakki ja fleece, sekä alusvaatteita. Lisäksi on ikivanha minipyyhe, jonka heitän lopuksi roskiin ja selvitymisviitaksi nimeämäni jättihuivi, josta voi tehdä mekon, hameen, kaulaliinan, ranta-alustan sekä tietokoneen suojan. Lenkkareiden lisäksi on urheilutyyppiset sandaalit. Meikkipussia edustaa ripsiväri ja minikynsilakka. Voinette aavistaa, että nämä tavarat ja railakas yöelämä eivät kuulu yhteen.

Lääkkeet, laturit, kirja ym. pikkutavarat painavat nekin jotain. Nestepussiviritelmään olen kehittänyt sellaiselle tasolle, että saan litran pussiin mahtumaan kaiken tarpeellisen. Tällä kertaa se on jopa puolityhjä, syynä mm. palashampoo ja se, että tähän aikaan vuodesta ei tarvitse niin paljon aurinkorasvaa kuin kuumempaan aikaan.

Lento oli ennätykselliset 45 minuttia etuajassa. Se on aika paljon, kun neljän tunnin lento hurautetaan reilussa kolmessa tunnissa. Kentällä pääsin sukkelasti ulos muiden jäädessä odottamaan laukkujaan ja kysyin Finnmatkojen oppaalta neuvoa, missä on kaupunkiin menevä bussipysäkki. Vartin odoteltuani hyppäsin kyytiin ja sanoin kuskille meneväni Africa-hotelliin. Sitä ennen ehdin vielä näkemään, miten lentokenttärakennuksen liukuovista tepasteli arvokkaan oloisena huonoturkkinen pikku kissa ja pujotteli ihmisten ja matkalaukkujen seassa kissoille tyypilliseen ”siis mitäs te oikein täällä mun reviirillä teette” -tyyliin.

Juttelin bussimatkan brittimiehen kanssa, joka oli kierrellyt Kreikan saaria enemmänkin jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän kehui kovasti Halkia, Karpathosta ja Lipsiä, jotka kuuluvat kaikki suunnitelmiini.
Oppaalta pyytämästäni kartasta osasin päätellä, että olemme varmaan aika lähellä hotelliani, kun bussikuski huikkasi ”hotel Africa” ja neuvoi vielä tarkkaan, mistä kulmasta pitää kääntyä. Hotelli oli aivan kulman takana pysäkiltä. Loistopalvelua 2,30 euron hintaan!

Saarihyppely alkoi hahmottumaan aivan puolivahingossa, haaveilemalla ja matkalehtiä ja -oppaita selailemalla. (Krooniseen matkakuumeeseen kuuluu olennaisena taudinkuvana se, että kirjastosta haetaan uudet matkaoppaat jo samalla viikolla, kun ollaan edelliseltä matkalta tultu. Ensimmäinen viikkohan on se tuskaisin, mieli on vielä lomatunnelmissa, kun daami itse istuu villasukat jalassa nykyistä olinpaikkaansa täysin ymmärtämättä. Siis mitä, joko se loma meni?)
Vajaan neljän viikon saarihyppelyn reittisuunnitelma on seuraava: Rodos, Halki, Karpathos, Rodos, Lipsi, Patmos, Leros.
Olen varannut valmiiksi majoituksen kolmesta ensimmäisestä kohteesta, mutta loppupätkän annan muotoutua matkani aikana. Rodoksella olen kolme yötä ja kaksi päivää laivayhteyksien vuoksi. Karpathokselle päin menee laivoja vain pari kertaa viikossa ja laivamatka on sen verran pitkä, että takaisin tullessakin pitää yöpyä Rodoksella.
Rodos on aina kuulunut kohdallani paikkoihin, joihin en ainakaan mene. Nytpä onkin hauska katsoa parin päivän ajan, miten oikea se mielikuvani Rodoksesta on, vastaako se totuutta vai löydänkö ehkä kuitenkin jotain kivaakin? Uskoisin kyllä, että vanhan kaupungin kujilla pääsen reissufiilikseen ja huomenna lähden ottamaan siitä selvää.